Hetero(valta)kulttuurista ja seksuaalivähemmistöistä

Tässäpä saman tien aika pitkälti suoraa jatkoa edelliseen pläjäykseen.

Seksuaalivähemmistöjen tilanteen kanssa vauhtiin päästyä on nimittäin hyvä heittää lisää puita uuniin ja jatkaa. Viime viikon Maria!-ohjelmassa juontaja Jani Toivola puhui suurimmaksi osaksi ihan kelpo asiaa, mutta minun tasa-arvokäsitystä vastaan sotii olla yhtä huomionhakuinen kuin hän tai Saarikosken Akuliina. Olisi kaikkien kannalta järkevintä keskittyä vain omaan olemiseensa ja ottaa toiset huomioon omina itsenänsä. Suurta osaa väestöstä tähän ei tietenkään saa noin vain kammettua.

Nykyään vikaa kuitenkin on vähemmistöissä itsessäänkin, koska käynnissä on jatkuva myönteisten mielipiteiden vaatiminen enemmistöltä. Minusta kaikkien pitäisi tulla toimeen perustamatta vähemmistöille erikseen palvelupisteitä, mediaa ja pitämättä erikseen homokiintiöitä siellä sun täällä. Tuo syrjinnän toitottaminen ja ajoittainen marttyyriksi heittäytyminen ei ole välttämättä ollenkaan oiva keino itse asian auttamiseksi, vaikka TV-tuotantoyhtiöt ja media reagoivatkin ahkerasti. Ruikutus käy jo monen pohjimmiltaan suvaitsevaisen ihmisen korville ja saattaa aiheuttaa ei-toivotun vastareaktion.

Syrjinnästä puheenollen Akuliina ei ole ainoa, joka halveksuu valloilla olevaa heterokulttuuria. Moni heteroseksuaalikin saattaa tuntea hyljeksintää vähemmistöjen taholta ja tällöin puhutaan jälleen positiivisesta syrjinnästä.

Vastakkainen mielipide tuosta vähemmistöstatuksen alleviivaamisesta löytyy paljon parjatulta Iltalehden keskustelupalstalta, aiheesta "Syrjitäänkö Suomessa seksuaalivähemmistöjä?"

Eivät homot sitä enempää "toitota" omasta elämästään, saman verran kuin heterotkin. Seksuaalisuus on vain yksi osa-alue elämässä.

Voidaanhan ajatella, että heteroseksuaalisuudesta toitotetaan jatkuvasti siten, että lehdet pursuavat heteroparisuhdetta koskevia tutkimuksia ja haastatteluita sekä niihin liittyviä joutavanpäiväisiä analyysejä. Mikäli ihmissuhdeasioihin keskittyvän aikakauslehden palstalle eksyy stoori homoparista, on asia huomioitu jotenkin erityisesti.

Jari Sillanpää tai Ricky Martin nimittäin kertovat avoimesti homoseksuaalisuudestaan. Ei ketään kiinnosta, jos minä kertoisin kaikille todella estottoman avoimesti heteroseksuaalisuudestani. Tätä avoimuutta ja rohkeaa esiinmarssia korostetaan erityisesti, koska tottahan on, että he haluavat toimia rohkaisevana esimerkkinä niille, jotka salaavat seksuaalisuuttaan. Näin se asia vain kuitenkin on ja tuskin kovin radikaalisti muuttuu. Heteroita kun kuitenkin sattuu olemaan sen verran reilu enemmistö, ja vastaavasti aktivisteja, joita nämä pienetkin nyanssit häiritsevät, on häviävän pieni vähemmistö.

Tästä huolimatta olisi kieltämättä mielenkiintoista, mikäli Iltalehden sivulta löytyvää Sofian sohva -palstaa selaillessa eteen tulisi täysin ennalta ilmoittamatta homoparin seksiongelmien ruodintaa. Näinhän asia ei ole. Homoseksuaalit on "eristetty" tällaisen julkisen palstan ulkopuolelle omille pienille keskustelufoorumeilleen. Samanvertaisten homopareja koskevien parisuhdekysymysten ujuttaminen palstalle ainakin säväyttäisi.

Ei sitä tiedä, vaikka se edistäisi vähitellen tasa-arvokehitystäkin. Etenkin vanhoilliset olisivat kauhuissaan. Viikonlopun iltapäivälehdet jäisivät kaupan hyllyyn, mikäli ne tulvisivat jutun juurta homojen seksikokemuksista. Poloisten kukkahattujen järkyttyneet ilmeet kassojen välittömässä läheisyydessä ainakin olisivat nautinnollinen näky.

Todelliset aktivistit tosin ovat sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöjä sorretaan tasan niin kauan kun kirkko ei heitä suoraan hyväksy, eikä adoptio-oikeutta myönnetä. Kaikissa asioissa ei tultane koskaan saavuttamaan täydellistä tasa-arvoa tai edes konsensusta.

Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta näiden aktivistien olisi syytä ymmärtää tämä asia ja keskittyä vain elämään omana itsenään. Oman vähemmistöstatuksensa alleviivaaminen on nimittäin selvästi aiheuttanut vastareaktioita heteroenemmistön keskuudessa.

Aika validi poiminta Iltalehden keskusteluista on tämäkin:

Ongelma lienee siinä että kyseinen ryhmä ihmisiä ei voi sietää sellaisia jotka heistä eivät pidä - se on punainen vaate tälle ryhmälle ja ensimmäisenä huudetaan syrjintää.

Hei hei hellurei, vapaassa yhteiskunnassa on myös ilmaisunvapaus meillä jotka emme jaksa kuunnella joka tuutista tulevaa "Ooh, homous on ihanaa. Olemme parempia ihmisiä kuin te ja haluamme erikoisvapauksia ja kiintiöitä!"

Maahanmuuttajien kanssa toteutuu ajoittain tismalleen sama efekti, mutta eipä mennä siihen nyt. Kysymys "Syrjitäänkö Suomessa seksuaalivähemmistöjä?" on tosin totuttuun tapaan tarkoitushakuisesti asetettu. Olisihan asian voinut esittää niinkin, että "Eikös seksuaalivähemmistöillä olekin Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna aika hyvät oltavat?"

Mahdottoman hyvä loppukaneetti syrjittyjen poloisten voivottelulle onkin tässä:

Kysymys voisi olla, että ketä vittu kiinnostaa, ei tässä nyt jaksa koko ajan tuntea jotain kollektiivista syyllisyyttä milloin minkäkin vähemmistön takia. Milloin itkee joku maahanmuuttaja tai milloin seksuaalivähemmistöön kuuluva. Itse pyrin kohtelemaan reilusti kaikkia, enkä jaksa ottaa vastuuta kaikkien idioottien tai punaniskojen sekoiluista.

Minulla ainakin on puhdas omatunto, koska kohtelen kaikkia tasavertaisesti mihinkään ominaisuuteen katsomatta niin kauan kun he eivät tee ilkeyttä, kohdista minuun jonkun ominaisuuteni vuoksi negatiivisia/paikkansapitämättömiä ennakko-odotuksia tai syrji aiheetta.