maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

Duologia nykyseksistä 2: Lisää harhaanjohtavia näennäistutkimuksia

Tämä paatos on nimensä mukaisesti jatko-osa edelliseen aihetta käsitelleeseen julkaisuuni. Siihen sainkin asiallisen palautteen, jossa mainittiin osuvasti, kuinka olen närkästynyt nimenomaan iltapäivälehtien julkaisemista skandaalinhakuisista pseudotutkimuksista. En tullutkaan kyllin korostaneeksi niitä seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä asioita, joita on syytä tutkia tieteellisesti ihmisten auttamiseksi.

Aiemmin mainitsemillani "paskatutkimuksilla" ei nimittäin olekaan tekemistä varsinaisen seksologian kanssa - etenkään yhtä paljon kuin esimerkiksi parisuhdeterapialla, perhesuunnittelulla tai muiden oikeiden seksiin liittyvien ongelmien ratkaisulla. Viimeiseen kohtaan liittyen olikin taannoin jomman kumman iltapäivälehden verkkosivuilla artikkeli yhdyntäkivuista, jotka kuuluvat nähdäkseni näihin oikeisiin ongelmiin.

Samalla silmiini sattui jälleen usea vähemmän tärkeä parisuhdeasioita sivunnut tutkimus, joista lähes jokainen sai verenpaineeni kohoamaan. Tämän aiheutti erityisesti se, kuinka lähes jokainen oli kohdistettu miehiin ja siihen, kuinka meidän tulisi petrata itseämme ollaksemme tarpeeksi hyviä. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman petrausta emme ole riittäviä.

Monessa kohtaa tunnuttiin vaihteen vuoksi unohdettavan se, kuinka vastuu yhteisten lemmenhetkien laadusta ja onnistumisesta on sen molemmilla osapuolilla. Olin kovimman tunteenpurkauksen hetkellä aikeissa kirjoittaa tähän 100 kertaa peräjälkeen ja caps lock päällä aikoja sitten toistamani mantran "kahden ihmisen välinen seksi vaatii kaksi ihmistä, joista molemmilla on asiassa yhtä suuri rooli", mutta typerää moinen meuhkaaminen toki olisi. Jos ja kun nämä artikkelit ovat menneet monelta sivu suun – joka ei ole toisaalta ollenkaan huono asia – voisin käsitellä niitä hieman.

"6 virhettä, jotka mies tekee sängyssä"

Artikkeli listaa otsikkonsa mukaisesti virheitä, joita me poloiset miehet naistemme kanssa teemme. Osassa niistä on tietenkin perääkin ja sitä en missään nimessä kiistä. Moni on varmasti sitä mieltä, että nousen tässä ikään kuin takajaloilleni, enkä kestä sitä, että asiasta herätellään keskustelua ja miehiin kohdistetaan kritiikkiä. Voipi toki olla, ettei tätäkään käy kiistäminen. Olen kuitenkin lähestulkoon vakuuttunut, että mikäli naisista julkaistaisiin vastaava "puutoslista", olisi vastaanotto huomattavasti tuomitsevampi.

Perinteisesti juuri naisen täytyy saada olla oma itsensä ja toimia tilanteessa siten kuin parhaaksi näkee ja vaatimusten esittäminen on törkeää yksilön pyhän seksuaalisen identiteetin loukkaamista. Mitäpä minä tuossa aiemmin mainitsinkaan siitä, kuinka kahden henkilön välinen seksi vaatii kahden ihmisen tasaisesti jakautuneen vastuun ja antaumuksen, joten jos jompi kumpi osapuolista kokee vapaaehtoisen seksin epämiellyttäväksi, on useassa tapauksessa syytä katsoa myöskin peiliin, eikä alkaa laatia vikalistoja toisesta osapuolesta. Avoin keskustelu asianosaisten kesken on edelleen paras tapa ruotia latteita kokemuksia - ei iltapäivälehtien puutoslistojen selaaminen.

"Rakkauden voi sytyttää pillerillä"

Lääkkeillä voidaan tuotapikaa hoitaa liki kaikki emotionaalisuus. Vastikään on alettu esittää minua suuresti järkyttäviä tulevaisuudenkuvia pienistä taikapillereistä, joilla saat kiinnostuksesi kohteen olemaan itseesi lääpällään. Minua ainakin lievästi sanottuna ahdistaa ajatus, että yökerhoissa kulkee himokkaita ihmisiä pilleripurkki povarissa sujauttelemassa lemmenlääkettä kiinnostavien ihmisten juomiin huolimatta siitä, etteivät nämä heidän "mielitiettynsä" voisi ilman huumatuksi tulemista kuvitellakaan ryhtyvänsä minkäänlaiseen kanssakäymiseen. Kaipa oikein voimakkailla lääkkeillä olisi mahdollista rikkoa toisen seksuaalinen identiteetti ja esimerkiksi minusta olisi rohtoa syöttämällä mahdollista saada kiihkeää seuraa jollekin miespuoliselle.

"Neurotieteiden professori Larry Young maalailee arvostetussa Nature-lehdessä, että tutkijat pystyvät kehittämään erikoisvahvoja lemmenlääkkeitä; kemikaaleja, jotka saisivat ihmisen rakastumaan ensimmäiseen vastaantulijaan. Epäsopivaan henkilöön langennut voisi päästä kärsimyksistään nauttimalla rakkauden vasta-aineita.

- Tunteemme ovat vain sarja kemiallisia reaktioita, vaikka meidän onkin vaikea uskoa sitä, epäromanttinen professori totesi BBC:n haastattelussa.

Rakkauspillereitä odotellessa viettelyä voi tehostaa lemmenruoilla. Vannoihan itse Casanovakin osterien nimeen."


Joopa joo. Pysytelläänpä vain niissä ostereissa.

"Naisten 10 kuuminta seksifantasiaa – luepa tästä ja poimi itsellesi sopivin!"

En saa jutusta selville sitä, onko kymmenen fantasian kooste saatu kyselemällä niitä erilaisilta naisilta sosioekonomiseen luokkaan katsomatta vai ovatko näitä koonneet rikkiviisaat professorit muiden yhdentekevien pseudotutkimuksiensa varassa. Paria poikkeusta lukuun ottamatta lista ei myöskään tarjoa mitään uutta. Minulle tulee mieleen lukion kurssitarjottimet, jotka saimme aikoinaan nenän eteen, jotta itsellensä passeleita vaihtoehtoja pääsi valitsemaan. Haen tässä takaa sitä, että asioita helpotetaan taas liikaa. Sen sijaan, että ihmisten tulisi jotain vähemmän analyyttistä referenssimateriaalia hyväksi käyttäen tutkiskella itseään ja omia fantasioitaan, annetaan eteen valmis tarjotin, josta valita päällisin puolin sopiva vaihtoehto.

No, tämä ei ole todellakaan eniten mieltäni vaivaava asia. Artikkelin tavoitteena oli kaiketi otsikointia myöten saada ihmisten kulmakarvat kohoamaan. Seksifantasioita – whoa! Jollain tapaa niinkin seksuaalisesti takapajuisessa ja varauksellisessa maassa kuin Suomessa moiset otsikot tuntevat purevan kuin häkä. Tämä on suurimmaksi osaksi pelkkä olettamus, mutta pidän huomattavan suurta osaa kansastamme ikään kuin piiloseksuaalisina, jotka saattavat lukea vastaavia artikkeleita, mutta kalpenevat, mikäli heille esitetään kysymyksiä aihepiiriin liittyen. Verkkoliitteen artikkeli oli suppeahko, mutta mikäli siitä oltaisiin laadittu edes jonkunkokoinen otsikko paperiversion lööppiin, olisi se todennäköisesti nostattanut myyntilukuja omalta osaltaan ja ehkä juuri tekikin näin.

"Mies haluaa kodinhengettären"

Iltalehti meni ja kysyi mieslukijoiltaan, mitä naisten pitäisi heidän mielestään ehdottomasti osata. Listaan tulivat seuraavat asiat, mutta valitettavasti en tiedä, oliko kyseessä tärkeysjärjestys. Toisin sanottuna ei liene varmaa, ovatko pullat ja siisti koti miehille eniten mieleen.

1. Leipoa pullaa
2. Pitää koti siistinä
3. Tehdä hyvää ruokaa
4. Ommella napit kiinni, parsia ratkenneet saumat
5. Hoitaa lapsia, vaihtaa vaippoja
6. Silittää ja prässätä vaatteita, mankeloida lakanoita
7. Tankata auto, täyttää pissapoika
8. Sisustaa
9. Organisoida perheen asiat: muistaa lasten harrastukset, vanhempainillat ja muut menot
10. Huolehtia laskujen maksusta ja perheen talouden tasapainosta


Luetelluista asioista lähes jok’ikinen on sellainen, johon toimivan parisuhteen molempien osapuolten pitää ottaa osaa tasapuolisesti. Tähän tulokseen tulimme sekuntiakaan empimättä luettuamme uutisjutun puolisoni kanssa. Perhe-elämä ei ole mistään kotoisin, jos sekä lasten että talouden hoitaminen on pelkästään jomman kumman osapuolen kontolla. Kiire ei ole missään nimessä validi tekosyy. Toivottavasti listauksessa ajateltiinkin sitä, että noita asioita myös vaimon pitää osata, eikä sitä, että miesten ei tarvitsisi osata niitä lainkaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä on listan ainoa auton huoltamiseen liittyvä kohta, sillä etenkin miehisestä näkökulmasta yksinkertaisimmat auton huolto- ja kunnostustoimenpiteet ovat niin ylenpalttisen helppoja, että naisenkin soisi osaavan täyttää lasinpesunestesäiliön ihan vaikka siitä syystä, ettei miehen tarvitsisi keskeyttää ruoanlaittoa häntä auttaakseen. Minusta naisen olisi syytä osata vaihtaa autoon renkaat tai edes rengas, vaihtaa uusi ilmanputsari, tarkistaa öljyt, lisätä jäähdytysnestettä tai muita yksinkertaisia perusjuttuja. Kaikki tämä siis aivan siltä varalta, että mies ei ole joka sekunti tavoitettavissa tai hänen ei ole mahdollista lähteä tulemaan paikalle sadan kilometrin päästä vaihtamaan vararengasta rikkoutuneen tilalle.

Näiden sikamaisen sovinististen vaatimusten vastapainoksi minulta luistaa tiskaus, imurointi, lattioiden pesu, mattojen puistelu, ompelukoneen jonkunasteinen käyttö, lasten vanhempainiltoihin osallistuminen tai vaippojen vaihto.

Lisäksi olen kiinnostunut ja aidosti innostunut kokeilemaan uusia asioita ja olen alkanut viime vuosina pitämään ruoanlaitosta todella kovasti. Pullien leipomistakin olisi näin ollen mukava kokeilla joku kaunis päivä, mikäli kylään olisi odotettavissa vieraita. Ohjeita seuraamalla moiset asiat onnistuu ja sama pätee myös auton huoltoon. Haiskahtaa aavistuksen verran homolta myöntää, että pidän myös jossain määrin sisustamisesta. Tähän mennessä mahdollisuudet sisustaa täysin mielensä mukaan ovat toki olleet rajallisia rahan puutteen vuoksi.

Moni ajattelee vielä nykyäänkin, että miehellä, jonka koti ja keittiö ovat siistit, on hyvä vaimo.


Jos minä näen tuttavapariskuntani kodin ensimmäistä kertaa ja siellä on siistiä, oletan heidän parisuhteensa olevan toimiva ja tasa-arvoinen. Toki vaihtoehtona on se, että mies ei lotkauta eväänsä minkään kodin hoitoon liittyvän asian eteen. Kyllä tämän olettamuksen tekee väkisinkin ennemmin kuin että flegmaattisempi osapuoli olisi nainen, mutta ensinnä oletan molempien osapuolten ottavan osaa yhteisen kodin kunnossapitoon yhtä paljon ja ilokseni olen havainnut tämän olettamuksen pätevän useimmiten.

Nykymiehet ovat onneksi vallanneet kotona uusia alueita ja uskaltavat myös olla pehmo-isiä.


Kuulkaas nyt. Isäni on ottanut kaikkina aikoina minun ja sisareni kasvatukseen sekä hoitamiseen osaa niin ruoanlaiton kuin vaippojenkin vaihdon osalta, mutta häntä ei kyllä ruveta kutsumaan miksikään saatanan pehmoisäksi. Hän on tasa-arvoisen perheen kunnollinen, vastuuntuntoinen ja rakastava isä. Näistä miesten ja naisten arkkityypeistä kertovista, osin halventavista, ilmaisuista pitäisi päästä eroon ensi tilassa. Jos tässä jäi jollekin jotain epäselväksi, niin allekirjoittaneen mielestä journalistit voivat vastedes tunkea pehmoisät hanureihinsa aivan vitun syvälle.

Naisilta odotetaan ruoanlaittotaitoa ehkä siksi, että oman äidin herkkuruoat ovat miehillä hyvässä muistissa. Kukapa ei arvostaisi sitä, että saa einesten sijaan hyvää ja terveellistä ruokaa? On kuitenkin muistettava, että myös miehet osaavat tänä päivänä kokata.


No kas kun muistit. Olen onneksi suhteellisen varma siitä, että nykypäivinä ruoanlaiton ja kodinhoidon suhteen stereotyyppisen toivottomat miehet alkavat olla "kuolemassa sukupuuttoon". Kotitaloutta sentään opiskellaan jo yläasteella, mutta ne tapasivat mennä aika reilusti lekkeriksi, mitä niitä aikoja muistelen. Tässä samalla asiaa miettiessäni tulee melkeinpä epäilys siitä, ovatko täysin ruoanlaittotaidottomat ihmiset menettäneet jossain vaiheessa halun selviytyä, sillä monipuolisen ravinnon hankinta kuuluu tähän alkukantaiseen vaistoon melko olennaisesti. Tällaisen tulkinnan voisi vetää perheistä, joissa lapset hemmotellaan alusta loppuun eikä luontaista halua oppia uusia kansalaistaitoja pystykään kehittymään, kun kengännauhat solmitaan ja perse pyyhitään valmiiksi teini-ikäiseksi asti.

Vihdoin, jos lintukodon ovi aukeaa ja lievästi ilmaistuna ylihuolehtivaiset vanhemmat raaskivat päästää yli 20-vuotiaan pienokaisensa ulos pahaan maailmaan, on moni oman elämänsä rakentamisen aloittava nuori aikuinen ihmeissään, kun kaupassa joutuu asioimaan itse, vaatteet eivät ilmaannu kuin taikaiskusta valmiiksi viikattuina kaappiin ja – mikä kamalinta – ruokaa ei tarjoilla valmiina pöytään. Uusavuttomuudesta voisikin saivarrella sivun poikineen, mutta alkuperäisestä aiheesta jouduttiin jo kyllin reippaaksi erilleen. Jätetään aihe tuonnemmaksi.

Lähteenä yllä oleviin tutkimuksiin toimi hyvin pitkälti Iltalehden rakkaus ja seksi -osio hakemalla otsikoita hakutoiminnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.