Tasavallan ja järkevän hallinnon puolesta

Perustuslaillinen monarkia on mielestäni sotilasjuntan, despotian ja anarkian jälkeen yksi turhimmista hallintomuodoista. No, monarkit ovat etenkin Skandinaviassa juuri turhanpäiväisiä omaa glamouriaan eläviä keikareita, joilla ei ole valtiossa mitään muuta merkitystä kuin esiintyminen edustustehtävissä ja mielipidevaikuttajina. Jälkimmäisen roolin osuutta vaikkapa ruotsalaisyhteiskunnassa ei kuitenkaan pidä aliarvioida.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on vuosisatojenkin jälkeen kuningashuone, koska kukaan ei ole kehdannut alkaa julkisesti kritisoida moisten rutkasti verorahoja keikaroitiinsa törsäävien snobien olemassaoloa. Mammonan puutteesta hovin elämä ei ainakaan kärsi, vaikka globaali talouskriisi saavuttaisi zen-mittasuhteet.

Aihe on suuri tabu - tai ainakin meikäläisten näkökulmasta tuntuu siltä, että tällä hetkellä Ruotsin kruununprinsessa Victorian häistä ollaan jopa Ruotsissakin väkinäisen haltioituneita. Hankala tuohon on tietenkin ottaa kantaa, koska Suomessa ei ole hoviperinnettä. Kuten sanottua, on edellä mainituissa naapurivaltioissamme kuningashuone ollut näennäisesti vallan kahvassa jo satoja, satoja vuosia, joten mihinkä tämä traditio tuosta katoaisi.

Tarjotaanpa hieman taustatietojakin ja kurkistetaan tähän väliin Wikipediaa:

Bernadotte-suku on Ruotsin nykyinen hallitsijahuone. Vuonna 2010 sen päämies oli kuningas Kaarle XVI Kustaa. Suvun perustaja oli ranskalainen marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte, jonka Ruotsin valtiopäivät valitsivat kruununperijäksi kuningas Kaarle XIII:n jälkeen.

Kaarleja oli siis ollut jo se kolmisentoista ennen ensimmäistä Bernadottea. Ilmaisu "suvun perusti" sai hymyn kasvoilleni. Sain vision Jean-Baptistesta, joka asettuu vaimoineen Ruotsin maalle ja päättää perustaa nimeään kantavan hallitsijasuvun siinä joutessaan. Toisaalta hän on saattanut käydä virkamatkallaan, oltuaan siis Napoleonin sotamarsalkka, Ruotsissa polkemassa jotain hemaisevaa blondia vosua ja laittanut täten hallitsijasuvun alulle.

Leikki sikseen, tosiasiassa ruotsalainen paroni Karl Otto Mörner tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Hänet valittiin kruununperijäksi 21. elokuuta 1810 ja kruunattiin 1818. Näin "syntyi" Kaarle XIV Juhana, ruotsalaisittain Karl XIV Johan, svealaisten, norjalaisten, göötalaisten ja vendien kuningas.

Asiasta päätti yksi ruotsalaisista kuriireista, paroni Karl Otto Mörner, joka täysin omasta aloitteestaan tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Bernadotte tiedusteli mielipidettä Napoleonilta, joka piti tarjousta täysin absurdina, ja ilmoitti suostuvansa jos hänet oikeasti valittaisiin.

Bernadotte saapui juhlallisesti Tukholmaan marraskuussa 1810, jolloin Kaarle XIII adoptoi hänet nimellä Kaarle Juhana ja hän sai säätyjen kunnianosoituksen.

Kaarle XIII (ilmeisesti seniili) adoptoi itselleen ranskalaista alkuperää olevan kruununprinssin, joka katsottiin tehtävään sopivaksi Ranskan armeijan painostuksesta ja keikariparonin ehdotuksesta. Kätevää, eikö totta?

Ruotsalaiset kenties ovat tapahtumasta aivan tosissaan kuin Hangon keksit, mutta että meillä Suomessakin vielä. Entisen riistäjäisäntävaltiomme ja erityisesti sen hovin ihannointi on valtavaa. Muistellaanpa, kuinka hullaantuneita kuningasparin vierailusta oltiin viimeksi vuonna 2009. Auta armias, millainen pyhiinvaellus käynnistyi, kun itse prinsessa Victoria oli käymässä täällä 2003. Odotin likimain kauhulla, että kuinka moni käy allekirjoittamassa Ruotsin suurlähetystössä olleen avoimen onnittelukirjeen morsiusparille. Kirjoituksia kertyi 1500, henkilökohtaissti odotin vähintään yhtä nollaa tuon luvun perään.

Ruotsalaisten verokruunuja siis on laitettu moniosaisia kinkereitä varten jonoon yksi sun toinenkin ja uskallan väittää, ettei kukaan maan kansalainen uskalla kritisoida asiaa. Tätä kirjoitettaessa kello on 16:00 ja häät ovat parhaillaan YLE 1:n pääuutisaihe heti Kirgisian levottomuuksien ja YK:n sille antaman tuen sun muiden toissijaisten asioiden ohella. Sanallakaan ei mainittu vasemmistoliiton puoluekokouksesta ja vain ohi mennen minihallituksemme muodostamisesta.

Eikö YLE voisi kunnioittaa TV-lupansa maksavia ja rationaalisia kansalaisia edes sen verran, että lanseeraisivat näitä keikarointeja varten viihdeuutiset samoin kuin MTV3:lla ennen oli? Valtiollisen kanavan TV-uutiset saisivat näin ollen jäädä oikeita ja tärkeitä uutisasioita varten. Seula toissijaisten ja lähinnä viihdearvoa omaavien "uutisten" osalta saisikin olla varsin tiukka.

Paikalle on kokoontunut pitkin päivää käsittämätön määrä väkeä, ennustuksissa liikutaan neljännesmiljoonassa, ja poliisi on asettanut paikalle luonnollisesti mellakka-aitoja, jottei väkijoukko riistäytyisi käsistä. Yksittäisenä ja varsin merkille pantavana asiana onkin nostettava esiin Ruotsin hovin (kattaa siis kuningasperheen lisäksi koko pataljoonan adjutantteja) suuri huoli hääparin terveydestä ja niinpä häätilaisuudessa on lääkäreitä siltä varalta, että jomman kumman terveys prakaa kesken kaiken.

Tästä tulee mieleen se, kuinka kovasti esimerkiksi Vesa-Matti Loirin terveydestä oltiin eräässä kevään Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa huolissaan, koska mies kuitenkin heittää keikkaa varsin tiiviisti. Tätä Loiri tekee siis toimittajien näkemyksen mukaan liki terveytensä uhalla. Eikö esiintymislavan vieressä pitäisi näin ollen päivystää lääkäri Loirin ollessa lavalla? Lääkäri pitää peukkuja pystyssä siksi, että Loiri jaksaa vetää keikan loppuun ilman mitään interventiota.

Samoin on lääkärit henkeään haukkoen Tukholman suurkirkon sakastissa, stetoskoopit ojossa. Onnistutaanko seremonia viemään loppuun asti kunnialla vai vaaditaanko avuksi lääketiedettä? Käykö samalla tavalla kuin eräissä ortodoksisissa hautajaisissa, joissa olin läsnä ja joissa vainajan (isäni eno) leski lähes pyörtyi aikansa seistyään? Lääkäriä ei avuksi löytynyt, mutta neuvokkaita sukulaisia kyllä. Jotenkin lääkäreiden läsnäolon ehkä ymmärtää sikäli, että kesti vartin verran saada hääpari alttarille siitä tilanteesta, kun Victoria oltiin ajelutettu polleasti kirkkoon sisälle. Se antaa hieman suuntaa siitä, kuinka kauan itse seremonia kestää. Silti: haloo. Hääpari on kolmekymppinen, terveellistä elämää viettävä ja hyvinvoiva parivaljakko.

Tätä kirjoitettaessa kello on 16:19 ja h-hetki lähestyy entisestään. Katson lähetystä olosuhteiden pakosta, koska olen appivanhempieni luona kylässä. Appiukko heittikin killerin: "siinä on hollantilainen lesbopari" kahden naisen astellessa siniselle (ei kliseisesti punainen) matolle ilman miesseuralaisia. Olisikin riemastuttavaa, mikäli sangen konservatiivisesta hovista, ihan sama missä maassa, paljastuisi homoseksuaaleja ihmisiä. Voihan tällainen olla jo tiedossakin, mutta hovin tiedotuskoneisto salaa asiaan kauhusta paskajäykkänä viimeiseen asti.

Konservatiivisuudesta puheen ollen olen hieman harmistunut siitä, ettei kuningas Kaarle Kustaa kuulemma sallinut prinssi Carl-Philipin bikinimallinakin työskennellyttä ja luvalla sanoen aika pirun kuumaa tyttöystävää hääjuhliin mukaan. Samahan se toisaalta minulle ja kaikille muille paitsi asianosaisille on, mutta todellinen syy lienee siinä, että Kaarlella olisi bikinimallin iskiessä silmää niin sanotusti kärsä märkänä, eikä hääseremonian seuraamisesta tulisi mitään.

Minua alkoi etoa etenkin seuratessani kuningas Kaarle XVI Kustaan sukukunnan astellessa sisään nenät pystyssä. Ovat olevinaan koko revohka parempia ihmisiä kuin muut. No, keikaroikoot ihan rauhassa niin kauan kun meidän ei tarvitse sitä maksaa. Liekö olisin syntyperäisenä ruotsalaisena näin kriittinen hovin ollessa koko kansan yhteinen hengenluoja siinä missä talvisota on Suomelle. Pienessä mittakaavassa se tuokin törsääminen on Iso-Britanniaan verrattuna, koska sillä kuningasperheellä on virka-, loma- ja muuten-vaan-asuntoja henkilökuntineen ympäri Britanniaa melkoinen liuta, eikä taloudellinen taantumajakso ole takuulla verottanut hovin elämänmenoa.

Olen joka tapauksessa pettynyt siihen, että Iltalehdenkin etusivun kuusi ensimmäistä uutista ovat toinen toistaan yhdentekevämpiä reportaaseja näihin häihin liittyen. Olisi toki traagista, mutta mielenkiintoista, mikäli jossain tapahtuisi jotain todella suurta. Katamaraani merenpohjaan Itämerellä, 200 000 ihmistä kadoksiin maanjäristyksessä tai 500 ihmishenkeä vaatinut lentokoneturma. Valtaisiko tällainen tapaus jopa Iltalehden ykkösuutisaiheen paikan?

Niin ikään olen pettynyt suomalaisiin, koska Ilta-Sanomien gallupissa tiedustellaan sitä, kuuluisiko Suomessakin olla oma kuningashuoneensa. Vain 72 % on sitä mieltä, ettei pitäisi ja sekin on liian vähän. Mistä tänne kuningashuone keksittäisiin? Adoptoitaisiinko tänne monikulttuurisuushengessä namibialainen kruununprinssi sanalla sanoen perustamaan kuningasperhettä? Päin vastoin palvelisi kaikkien etua, mikäli monarkit häädettäisiin, Ruotsin tapauksessa vaikkapa Kebnekaisen nurkille, keikaroimaan ja homostelemaan pikkurillit pystyssä sekä omaan laskuunsa ihan niin paljon kuin sielu sietää.

No, iltapäivälehtien uutisarvo onkin alle arvostelun ja pääpaino menee juuri viihteen puolelle, mutta Uusi Suomi pysyy edes hieman asialinjalla uutisen ollessa etusivulla vasta kolmas syrjäyttäen edelleen kaksi kotimaista, ihka oikeaa uutista, joista toinen koskee muun muassa uudistunutta hallitustamme.

Linkin takaa löytyvä uutinen on siinä mielessä jopa tympeä, että prinsessa sulhasineen on brändätty siinä missä Kimi Räikkönen tai Twisted Sister. Tarjolla on ollut flopanneiden kakkujen lisäksi sitäkin enemmän kauppansa tehneet suklaat ja nimikkotiskirättejä. Kyllä, luitte oikein. Katsokaa vaikka.

Omalla kierolla tavallani arvostan ruotsalaisen vasemmiston Lars Ohlyä:

Kaikki Ruotsin puoluejohtajat saivat kutsun häihin ja kaikki paitsi vasemmiston Lars Ohly osallistuivat häihin.

Ohly teki kotona sudokua.

Nyt, kello 16:54, ollaan jo päästy sormusten ojentamiseen. Vihkimisen suorittaa kokonaista neljä piispaa, joista yksi on nainen! Mainiota. Kello 17:20 taival jatkuu kohti kirkon ovea ja Tribune päättääkin raporttinsa häähumusta tähän.

Laskelmoidun markkinaorientoituneen kulttuurin tavasta kohdella kansalaisiaan

Kirjoittamisen saralla on pidellyt nyt hieman hiljaisempaa, koska aloitin reilu kuukausi sitten koulutusohjelmaani kuuluvan viiden kuukauden mittaisen työharjoittelujakson ja keskittyminen on ollut melko paljon siellä suunnalla. Sen lisäksi iltaisin meinaa väsy painaa, vaikka toiminkin "vain" atk-tukihenkilönä.

Kirjoitus "Vastine Maurille - osa 3" on monen muun asian ohella kovasti työn alla, sillä olen jo saanut häneltä kattavan vastineen edelliseen vuoropuheluumme, mutta sen valmistumisaikataulusta ei ole valitettavasti mitään varmaa tietoa, aivan kuin se nyt ketään kiinnostaisikaan.

Kehoitan kaikkia lukemaan tarkasti Pauli Vahteran kirjoittaman kolumnin.

Kyseessä on asiantuntevasti kirjoitettu ja loistavasti perusteltu tietopaketti siitä, millä tolalla suomalainen vanhustenhoitojärjestelmä todellisuudessa on. Juuri tällä tavalla asiat pitääkin tuoda esille. Vahtera kirjoittaa kiihkoilemattomasti asioista niiden oikeilla nimillä. Pallo on niin sanotusti lukijalla, mutta koska faktat on pöydässä, ei niistä voisi yrittämälläkään olla eri mieltä.

Itse olen ollut kykenevä arvioimaan vanhustenhoidon tilaa vain pintapuolisesti, vaikka olenkin viitannut siihen kirjoituksissani varsin usein - Vahteran tavoin siinä kontekstissa, että yltiöpäisen humanitaariseen maahanmuuttoon syydettävälle rahamäärälle löytyisi kotimaammekin kamaralta paljon tarvetta.

Pyydän asettamaan huomattavaa painoarvoa myös sille, kuinka suureksi yli 75-vuotiaiden eli mitä suuremmissa määrin päivittäisen hoidon tarpeessa olevien vanhuksien määrä tulee seuraavan noin kymmenen vuoden kuluessa kasvamaan. Tämä lisää myös rahan tarvetta. Mistäpä tuota saataisiin? Siinä itse kullekin miettimistä.

Ainoa - kommenteissakin esiin nostettu - hieman ontuva heitto Vahteralta oli mainita siitä, kuinka vesijohtoveden tavoittamattomissa asuvat vanhukset asettavat kotihoitajille omat haasteensa ja ajan puutteen vuoksi suoranaiset ongelmansa. Pitää kuitenkin muistaa, että vanhusten tulisi antaa asua itse rakentamissaan omakotitaloissa niin kauan kun se vielä on edes joten kuten mahdollista.

Kuten itsekin menin kolumniin kommentoimaan, asui omakin isoisoäitini lähestulkoon kuolemaansa saakka, 88- tai 89-vuotiaaksi, pienessä mökissään kaukana asutuskeskittymistä. Kävi ulkovessassa ja pumppasi kaivosta vettä, jota keitti pesua ja ruoanlaittoa varten. Ei häntä olisi saanut muuttamaan kuin väkipakolla, koska pystyi vielä talossaan asustelemaan meidän, omaisten, avustuksella.

Mitäpä tähän kuitenkaan suotta kertaamaan Vahteran erinomaisessa kirjoituksessaan jo esiin ottamia faktoja. Menkää, lukekaa ja kertokaa tästä tuttavillennekin. Kommenttiosioon nimimerkki "Liisa Ihmemaassa Suomessa" olikin kirjoittanut hyvin.

Liisa Ihmemaassa Suomessa, 16.6.2010, klo 8:10

Erinomainen artikkeli huolellisesti valmistelluista faktatiedoista, kiitos siitä! Jo pitkään oleskeltuani Euroopassa ja seurattuani läheltä erilaista kulttuurikäyttäytymistä sekä erityisesti lähimmäisenrakkautta ja auttamista siellä, olen täysin jo vieraantunut tästä kylmästä markkinaorientoituneesta laskelmoidusta ja epäinhimillisestä kulttuurista.

En tiedä eteläeurooppalaisesta elämänmenosta kuulopuheita tarkemmin, mutta suomalaisesta sitäkin enemmän ja voin hyvin kuvitella tämän pitävän paikkansa. Ennemmin mummot ja papat betonikuutioihin poissa silmistä, poissa mielestä -periaatteen mukaisesti, jotta nuori polvi saa keskittää ja tehostaa rauhassa. Lisää metsää pakettiin, tehtaita nurin, oopperataloja vieri viereen ja miljonääreille optioita.

Ken vitsaa säästää, hän lastaan vihaa, sanoo vanha sananlasku. Ken isovanhempiaan vihaa, hän kokoomusta tai keskustaa äänestää sanon minä.

Touché

Nyt pääsi käymään sillä tavalla, että repesin nauruun. Äärikonservatiivinen ja tarkoin kristillisiä arvojaan vaaliva Southlandin koulu kuittasi erottamansa opettajan vaateet sangen ytimekkäästi.

Hamilton on nyt nostanut syytteen koulua vastaan työpaikkansa menettämisen ja stressin vuoksi.

Koulu kiistää syytökset, ja kehottaa Hamiltonia kääntymään Herran puoleen.

Toiset ihmiset kääntyvät näissä asioissa syyttäjän ja asianajajansa puoleen, toiset taas...

Tätäkin voisi kokeilla käytännössä. Varastan itselleni henkilöauton ja syytteet kiistettyäni asianomistajat voivat kääntyä Petteri Punakuonon puoleen. Toivottavasti ruudinkeksijöillä ei käy aika pitkäksi odotellessaan oikeustalolle henkevää olentoa todistamaan tai muutoin jota kuta edustamaan.

Olen melko varma, että Floridassakin on jokunen pykälä koskien laitonta irtisanomista. Työsopimuksissa ja työpaikan säännöissä toki saataneen määritellä mitä ikinä keksitään - onhan nyt kyse maasta, jossa on myönnetty vahingonkorvauksia lemmikkieläintään mikroaaltouunissa kuivattaneille.

Keino se on tuokin välttyä maksamasta äitiysloman ajalta palkkaa työntekijälle, kuten työnantajat Suomessa pyrkivät toimimaan. Harmi suomalaista työnantajaa ajatellen, että valtionkirkkomme maallistuu ja lähinnä rapistuu. Näin ollen tätä oljenkortta ei saa implementoitua käyttöön aivan tuosta vain.

Lihaa henkeä vastaan?

Alkuun haluan sanoa, ettei arvostamani Vapaa-ajattelijoiden liiton tempaus Raamattujen vaihtamisesta pornolehtiin ollut mielestäni ensinkään hyvän maun mukainen. Olen vuosien ajan kommentoinut uskontoja hyvinkin kärkkäästi, mutta toisten elämänkatsomuksen pilkkaamiseen ryhtymistä pyrin välttämään. Voisin verrata tätä vaihdantatapahtumaa sellaiseen itselleni tärkeän asian, kuten sukulaisteni, irvailuun.

Harrastamassani uskontokritiikissä pyrin aina ensisijaisesti nojaamaan todistettaviin tosiasioihin ja terveeseen järkeen, samoin kuin mahdollisimman perustavanlaatuiseen analysointiin tahallisen pilkanteon sijaan. Myönnän harrastavani siinä sivussa melkoisen voimakasta provokaatiota, mutta se on täysin tarkoituksenmukaista ja pilkkaamista pyrin välttämään. En siksi, että se on (epäoikeudenmukaisesti) laissa kiellettyä vaan siksi, että se on yksinkertaisesti huonoa makua.

- Te käärmeen sikiöt, tämä on kauheaa jumalanpilkkaa! Teidän sielunne ovat hylänneet totuuden, ruskeaan mokkatakkiin pukeutunut maahanmuuttajataustainen mies huutaa, vaikka tapahtuma on hädin tuskin alkanut.

Minusta tämäkään ei ole järkevää toimintaa. Se, mikä on järkevää ja järkeä edustavaa toimintaa sekä ennen kaikkea retoriikkaa, on mahdotonta määritellä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että juuri tällainen henkevä ja aikaintakainen kielenkäyttö on epäintellektuellia. Tätä on uskovaiselle hankalaa sulattaa, mutta minusta asia on näin. Erityisesti islam ja sitä edustavien rikkiviisaiden ajatollahien sun muiden puheet pursuavat harvinaisen epäselvää, mitäänsanomatonta, tulkinnanvaraista ja/tai vanhanaikaista retoriikkaa.

Olen verbaalisesti sangen lahjakas ja koetan soveltaa tällaista kielenkäyttöä. "Te ruojat, surun ruumiillistumat, pahan omenan maiskuttelijat, tomussa epähurskaina vaeltavat puupuhaltimen suukappaleet! Ikuisesti on teidän maatainne kynnettävä kera vuotavin sieluin, kun jumalten kyyneleet huuhtovat rokonarpiset poskenne!"

"Thou shalt never obey the dark side of the moon!" voisi joku englantilainen kelpo hurskastelija todeta. Tuo on niin sanottua vanhaa englantia. Noin ei puhuta 2010-luvulla. Kaikesta huolimatta on äärimmäisen mielenkiintoista, että mitä henkevämpää ja vertauskuvallisempaa retoriikkaa mahtavien uskonoppineiden (lue: teologisesta instituutista mainioin arvosanoin valmistuneita ihmisyksilöitä) puheet sisältävät, sitä enemmän heitä ylenkatsovat kansalaiset ovat niissä täysin rinnoin mukana!

Suosittelen ihmisiä katsomaan Stephen Kingin kirjaan perustuvan elokuvan Usva, josta löytyy - fiktiivisenä hahmona tosin - erinomainen vanhahtavaa retoriikkaa viljelevä himouskovainen, joka sortuu kaltaistensa tavoin harvinaisen suoraan kaksinaismoralismiin ja itsensä pussiin puhumiseen. Kaksinaismoralismi ja muu epärehellisyys yhteisöissä on aina pahasta, mutta rationalistisista ihmisistä poiketen himouskovaiset eivät yritäkään peitellä näitä ominaispiirteitään. Samanaikaisesti kaikkia halutaan rakastaa ja arvostaa avoimin sylein sekä tahrattomin mielin (huom. henkevää retoriikkaa), mutta seksuaalivähemmistöjä oltaisiin valmiita kohtelemaan kaltoin.

Miksi? Se vain nyt on näin. Kirjassa sanotaan näin ja that's it. Omaa aivotyötä ja käsitteiden sekä tärkeiden yhteiskunnan ilmiöiden prosessointia ei tarvitse suorittaa. Pitäköön joku tätä pilkantekona, mutta totuus on se, että uskovaisten kanssa keskustelu on kuin shakinpeluu pulun kanssa: ensin se kaataa nappulat ja paskantaa lopulta pelilaudalle.



Olen vilpittömän iloinen siitä, että Suomen luterilainen kirkko valitsi naisarkkipiispan. En olisi ikinä uskonut, että tätä tapahtuisi vielä kymmeniin vuosiin ja eräässä tämän vuoden aikana kirjoittamassani tekstissä heitin tällaisen mahdollisuuden täysin hypoteettisena, jopa absurdina! Myhäilen tyytyväisenä, jos ja kun kirkosta eroavien virta käy entistäkin vuolaammaksi tapauksen johdosta. Kirkon maallistumisen johdosta taajaan mainostamani vanhoilliset ovat tosin varmastikin eronneet jo aikoja sitten, ei heitäkään loputtomiin riitä, joten heikäläisistä ei ainakaan tulle enää lisäystä kirkosta eroavien alati kasvavaan joukkoon.

Miksipä siis olla iloinen asioista, jotka tapahtuvat yhteisössä, joka on täysin irrallinen omasta elämästään? Tasa-arvon vuoksi. Siihen kuulumattomien elämästä kirkkoinstituutio ei olekaan täysin irrallinen, koska laissa on erityisasemaa suojelevia pykäliä ja uskonto asettaa lähes kaikissa muissa instituutioissa, kuten puolustusvoimissa, kouluissa ja useilla työpaikoilla elämänmenoon omat rajoitteensa sekä pakonomaiset rutiininsa.

Ainoa ja samalla paras keino uskontojen legitiimin valta-aseman horjuttamiseksi on passiivinen provokaatio, kuten naispuolisen arkkipiispan nimittäminen. Aktiivinen provokaatio olisi systemaattista käännytystyötä, joka on typerää, mutta passiivisempi vaihtoehto, kuten eutanasian laillistamisen kaltainen täsmäisku sen sijaan on omiaan horjuttamaan kirkkoinstituutiota kuin tuulenpuuska korttitaloa.

Kuten olen mielestäni joskus aikaisemminkin sanonut, tulevat uskovaiset osoittamaan elämänkatsomuksensa vanhanaikaisuuden, irrationaalisuuden ja epätarkoituksenmukaisuuden itse itselleen tällaisten tapahtumien kautta. Näin ei olisi, mikäli uskontopiirit olisivat kaikessa ahdasmielisyydessään pitäytyneet mahdollisimman fundamentalistisessa linjassa, eikä naispappeutta kerta kaikkiaan sallittaisi. Tällöin uskovaiset voisivat olla hyvällä omallatunnolla itselleen rehellisiä.

Itselleen rehellisiä he eivät voi olla niin kauan kuin pyhästä sanasta muunnetaan edes pientä variaatiota tämän tästä ja em. sanomasta valitaan noudatettavaksi vain niitä mieleisiä kohtia kokonaisen absoluuttisen totuuden sijaan. Olisi melkeinpä sama asia valita kylmän viileästi kymmenestä käskystä vain puolet. Mikäli ei tapa tai tee huorin, voi mainita turhaan herransa nimeä ja varastella aina silloin tällöin, mikäli on sitten tällaiseen toimintaan mieltynyt.

Hyvän maun mukaan toteutettava provokaatio ja näkyvä kritisointi on aina tarpeen ja tässä tapauksessa etenkin siksi, että kristinuskolla on legitiimi erityisasema. Vapaa-ajattelijoiden tapauksessa provokaatio, epäasiallinen sellainen, toki puri, koska tempauksesta on järjestetty jopa tutkintapyyntö. Tämä ei toki ollut mikään yllätys, koska laistamme löytyy - kuten sanottua - uskontoja suojelevat muinaisjäänteet.

Asia on itsellenikin jokseenkin kinkkinen, koska tällaisissa tapahtumissa terveen, ja kannattamani, uskontokritiikin ja ihmisille rakkaan elämänkatsomuksen pilkkaamisen välillä on varsin häilyväinen raja. Poliisilaitoksella on joka tapauksessa tekemistä pohtiessaan aivonystyrät savuten sitä, ylitettiinkö jumalanpilkkarikoksen raja viikonloppuisessa tempauksessa.

Eikö uskovaisten kuuluisi viitata tällaiselle asialle kintaalla, etenkin jos ovat niin sanotusti uskossaan vahvoja? Reaktiosta esittää poliisille tutkintapyyntö tulee mieleen pilkan kohteeksi joutunut pikkulapsi, joka juoksee itku silmässä isän tai äidin kainaloon sanomaan, että heidän pitää mennä laittamaan nuo toiset aisoihin. Lapsuuden asuinseuduilla tällainen toteutui siten, että aikansa ärsytettyään ja sitten kuonoonsa saatuaan pennut juoksivat käskemään isoveljen tai isän sanomaan pari valittua sanaa.

Jos uskonnolla ei olisi legitiimiä erityisasemaa, olisi sille muotoutunut ajan mittaa omasta takaa keinot suojella sanomaansa. Nämä keinot olisivat todennäköisesti nykyaikaisen rationaaleja ja edes joten kuten perusteltuja. Uskikset saisivat olla itselleen rehellisiä. Nyt tämä kirkon erityisaseman suojelu voidaan ulkoistaa poliisilaitokselle aina jos ilkeät vapaa-ajattelijat ovat aiheuttaneet mielipahaa. Tällainen touhu ei käy minun järkeeni.

Pidän suuresti black metal -musiikista, mutta tyylilajin lyriikoissa esiintyvä kristittyjen pilkkaaminen ei ole alkuunkaan lähellä sydäntäni. Oman elämänkatsomukseni mukaan ei voi toivottaa muutoin mainion Horna-yhtyeen kappaleen mukaisesti "Tappakaa Kristus!" koska tämän niminen heppu eli, kuoli ja kuopattiin jo aikoja sitten. Ajantuhlausta janota kuolemaa jo joskus kuolleelle. Ei äiti Teresan tai Saddam Husseinin tappamista ole ajantasaista kaipailla. Kyseisenkin kappaleen sanoma on toki enemmänkin vertauskuvallista kristinuskon (=uskonnon) jalansijan heikentymistä. Niin ikään Magdalenan Marian ja toisinaan itse Jessenkin huoraksi kutsuminen on lähinnä lapsellista. Kyllähän se provosoi uskovaisia ja aiheuttaa heille pahaa mieltä, mutta siihen se vaikuttaminen jääkin.

Mikäli eräs haaveeni toteutuu ja saan perustetuksi black metal -henkisen musiikkikokoonpanon tai liityn sellaisen jäseneksi, soisin sanoman olevan "anti-religious black metal," mikäli ajatusta ei kovin suorasti tyrmättäisi. En haluaisi musiikinkaan turvin pilkata uskontoja epäintellektuellisti. Valjastaisin lyriikkani rationalismin ja järkevästi perustellun kritiikin käyttöön. Black metalin taustalla on joka tapauksessa enemmän saatanaa ylistävä ideologia kuin itse musiikki, joka on saanut nykyisin valitettavankin helposti määriteltävissä - jopa tunnistettavissa - olevat linjat sekä jokusen alagenrenkin. Olen siis täysin antiuskonnollisena ihmisenä kykenemätön juuri black metal -muusikoksi, mutta koska piireissä on tapana tuumia, ettei black metalilla ole useinkaan musiikillista yhteneväisyyttä, voisin lainata omaa ideologiaani varten juuri sen puolen olematta siis minkään sortin saatananpalvaaja.

Toivottavasti en puhu itseäni pussiin ja sorru liian suoran paasaamisen puolelle. Suurimman osan mielestä näin varmastikin kävi tämänkin tekstin tiimoilta. Alun perin aikomukseni oli vain käsitellä varsin lyhykäisesti Vapaa-ajattelijoiden "nerokasta" tempausta, mutta kuten vauhtiin päästyäni useimmiten käy, lähti homma lapasesta.

Pari sanaa alkuihmisistä

Sattuipa taas silmiin muutama mainio uutinen siitä, kuinka vähä-älyiset alkuihmiset kohtelevat kanssaihmisiään jossain päin maailmaa. Kiinassa orjatyövoiman käyttö on edelleen kovasti voimissaan ja sen lisäksi työhön on keksitty motivoida napauttamalla aika ajoin sähköshokilla.

Työntekijöille annettiin muun muassa sähkösokkeja, jos he kieltäytyivät työstä, kertovat paikalliset viestimet.

Yksitoista ihmistä on pidätetty. Heitä syytetään työntekijöiden hakkaamisesta, pelottelusta, vapauden riistosta ja pakottamisesta raskaaseen työhön, kirjoittaa Yanzhao Metropolis Daily.

Työntekijät oli pakotettu tekemään 14-18 tunnin työpäiviä ilman palkkaa. Heitä pidettiin silmällä kaiken aikaa, myös käymälässä.

Nigerialainen neropatti oli yrittänyt hajottaa myrkyllistä kaasua sisältävää kaasupulloa puhalluslampulla. Kaasupilvi pyyhkäisi tiheästi asutetun esikaupunkialueen yli ja sadat ihmiset sairastuivat. Eipä tullut tietenkään alkuihmisille mieleenkään varoittaa siviileitä tapahtumasta. Sen sijaan lopulta kävi näin:

Romuttamon johtaja ja työntekijät pakenivat paikalta. He olivat edelleen sunnuntaina karussa.

Whadda surprise.

Lyhyt katsaus Lähi-Idän tapahtumiin on aina ajankohtaista, koska siellä jos jossain tapahtuu jatkuvasti älyttömyyksiä. Tällä kertaa Gazaan oli matkalla kansainvälisten avustusjärjestöjen avustuslaivue, jolla oli hyvää hyvyyttä tarkoituksena toimittaa asukkaille isot kasat avustustarvikkeita. Saatanan israelilaiset sen sijaan eivät tätä katsoneet hyvällä ja ilmoittivatkin jo etukäteen estävänsä laivueen pääsyn perille. Näin myös kävi.

AFP: n mukaan Kanava 10 kertoo, että Israelin merisotilaat avasivat tulen aluksella sen jälkeen kun osa matkustajista oli käynyt heidän kimppuunsa kirveiden ja puukkojen kanssa.

Israelin armeijan mukaan neljä sotilasta on haavoittunut. Jerusalem Post -lehden mukaan väkivalta yltyi, kun aktivistit riistivät yhdeltä sotilaalta aseen.

Tuliko yllätyksenä, että ihmispoloiset käyvät vastarintaan, kun lauma merisotilaita astuu laivaan estämään heidän kunnialliset aikomuksensa, jolla ei todellakaan haluttu kenellekään mitään pahaa? Eiköhän väkivaltakin lähtenyt israelilaissotilaista. Vitun vittu noita alkuihmisiä ihan oikeasti. Olisivat antaneet ihmisten mennä auttamaan toisia, joilla on jatkuva hätä. Ei tuota voi kukaan ymmärtää. Ketään ei haittaisi, jos Israel pommitettaisiin pois maailmankartalta. Hyökkäys tapahtui kaiken lisäksi kansainvälisillä vesillä ja tämän johdosta tilannetta ei varsinkaan tulisi hyväksyä.

Ajatelkaapa tilannetta, jossa Suomen armeija terrorisoisi aivan jatkuvasti ja kaikin keinoin esimerkiksi Pohjois-Savoa asukkaineen. Kansainväliset avustusjärjestöt huolestuvat nälkää näkevistä ja ohjusiskuista kärsiviä pohjoissavolaisia ja lähettävät meri- sekä maateitse avustuspaketteja. Suomen valtiojohto kimpaantuisi ja laittaisi merivoimat pysäyttämään laivat jo kaukana omista aluevesistämme. Ette saatana mene auttamaan pohjoissavolaisia! Sitkeän uurastuksen johdosta olemme saaneet ihmiset voimaan kurjasti, joten ettepä muuten tule parantamaan tilannetta ja tekemään tyhjäksi vaivannäköämme.

Tässä toteutuu taas kerran klassinen kaava, jossa heikompia sorretaan kaikesta päätellen ihan sortamisen ilosta. Ensin provosoidaan ja kiusataan. Mikäli kohde käy vastarintaan niin katsotaan, että mitäs, mitäs! Sitähän niskuroidaan ja heittäydytään aggressiiviseksi ja kohde lyödään todellisin voimakeinoin. Tätä tekoa pidetään sitten itsepuolustuksena, vaikka konfliktitilanne on saatu aikaan varta vasten yrittämällä ja kiusaamalla.

Ajatellaan vaikka kouluympäristöä. Vitunaikaiset rakkarit Joppe ja Ippe menevät kiusaamaan sekä provosoimaan todella julmasti kohteeksi valitsemaansa Veskua. Vesku hätääntyy ja kokee tarvetta puolustautua, tarvittaessa fyysisesti. Tästähän Joppe ja Ippe riemastuvat ja pieksevät kaksin voimin vastarintaan ryhtyneen Veskun. Tämä kaava on siis hyvin tyypillinen.

Ai niin, mutta eihän tässä nyt oikeastaan enää mitään erikoisempaa ole, koska israelilaisministeri pahoitteli kuolonuhreja. En tiedä, onko suoraa ja nöyrää anteeksipyyntöä tapahtunut, mutta ministeri kuittasi joka tapauksessa tilanteen edukseen.

Tarkkaa tietoa kuolonuhreista ei vielä ole. Israelin sotilassensuuri ei anna tietoja kuolleista eikä haavoittuneista.

Maailmassa on paljon, paljon aivan järkyttävää paskaa. Israelilainen, pohjoiskorealainen, venäläinen tai kiinalainen sotilassensuuri, joka on kaikessa ilmiselvyydessään täyttä totta, on yksi suurimmista vääryyksistä, joista maailmassa ei ole pulaa.

Turkin ulkoministeriö on tuominnut kansainvälisillä vesillä tehdyn hyökkäyksen jyrkästi. Ruotsissa vasemmistopuolue vaatii hallitusta tuomitsemaan iskun rauhansaattuetta vastaan.

Ruotsalaisetpa sen sanoivat: rauhansaattue. Eihän rauhan asialla olevia hyväntekijöitä saada suurin surminkaan päästää auttamaan ihmisiä. Tässähän on vain sellainen "pieni" ongelma, että Turkin ja Ruotsin ministeriöt saavat tuomita ja paheksua tapahtunutta niin jyrkästi kuin lystäävät, mutta eihän se tunnetusti mihinkään vaikuta. Siinähän tuomitsevat, ei paljon kiinnosta. Tuominta pitäisi konkretisoida tekemällä Israeliin vaikka pari bioterrori-iskua. Josko sitten alkaisi jonkunlainen syy-seuraus-logiikka vaikuttaa ja kantaa hedelmää.

Katsaukseni loppukevennyksenä piipahdetaan tervehtimässä balkanilaisia alkuihmisiä, jotka ovat taas kerran kimpaannuttuaan nakelleet toisiaan kivillä. Ei tätä lapsellista sekoilua voi enää sanoin kuvailla. Kauhea älämölö, sinkoilevat kivet, heiluvat kepit ja liehuvat banderollit. Miksi? Toinen, tasavertainen, osapuoli halusi järjestää keskenään paikallisvaalit.

Muutamia mellakoijia loukkaantui, kun ryhmät kivittivät toisiaan. Silminnäkijöiden mukaan kaupunkia jakavan sillan luona myös ammuskeltiin.

Mihin tällä nyt sitten oikein pyrittiin? "Ette muuten järjestä omissa piireissänne vaaleja!" Hätäisenä vertauskuvana olisi melkeinpä sama asia estää väkivalloin (kosovolaisittain kivenmurikoita viskomalla) luterilaista kirkkoa pitämästä omiensa kesken kirkollisvaaleja. Ketä toisen ihmisryhmän pitämät sisäiset paikallisvaalit voi ottaa noin älyttömästi pannuun, että pitää alkaa viskoa kiviä? Eivätköhän serbitkin kiviä nakelleet, mutta todennäköisesti aiemman esimerkkitapaukseni mukaan siksi, että ihmisillä on tapana puolustautua kohdatessaan silmitöntä väkivaltaa.