lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

Tasavallan ja järkevän hallinnon puolesta

Perustuslaillinen monarkia on mielestäni sotilasjuntan, despotian ja anarkian jälkeen yksi turhimmista hallintomuodoista. No, monarkit ovat etenkin Skandinaviassa juuri turhanpäiväisiä omaa glamouriaan eläviä keikareita, joilla ei ole valtiossa mitään muuta merkitystä kuin esiintyminen edustustehtävissä ja mielipidevaikuttajina. Jälkimmäisen roolin osuutta vaikkapa ruotsalaisyhteiskunnassa ei kuitenkaan pidä aliarvioida.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on vuosisatojenkin jälkeen kuningashuone, koska kukaan ei ole kehdannut alkaa julkisesti kritisoida moisten rutkasti verorahoja keikaroitiinsa törsäävien snobien olemassaoloa. Mammonan puutteesta hovin elämä ei ainakaan kärsi, vaikka globaali talouskriisi saavuttaisi zen-mittasuhteet.

Aihe on suuri tabu - tai ainakin meikäläisten näkökulmasta tuntuu siltä, että tällä hetkellä Ruotsin kruununprinsessa Victorian häistä ollaan jopa Ruotsissakin väkinäisen haltioituneita. Hankala tuohon on tietenkin ottaa kantaa, koska Suomessa ei ole hoviperinnettä. Kuten sanottua, on edellä mainituissa naapurivaltioissamme kuningashuone ollut näennäisesti vallan kahvassa jo satoja, satoja vuosia, joten mihinkä tämä traditio tuosta katoaisi.

Tarjotaanpa hieman taustatietojakin ja kurkistetaan tähän väliin Wikipediaa:

Bernadotte-suku on Ruotsin nykyinen hallitsijahuone. Vuonna 2010 sen päämies oli kuningas Kaarle XVI Kustaa. Suvun perustaja oli ranskalainen marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte, jonka Ruotsin valtiopäivät valitsivat kruununperijäksi kuningas Kaarle XIII:n jälkeen.


Kaarleja oli siis ollut jo se kolmisentoista ennen ensimmäistä Bernadottea. Ilmaisu "suvun perusti" sai hymyn kasvoilleni. Sain vision Jean-Baptistesta, joka asettuu vaimoineen Ruotsin maalle ja päättää perustaa nimeään kantavan hallitsijasuvun siinä joutessaan. Toisaalta hän on saattanut käydä virkamatkallaan, oltuaan siis Napoleonin sotamarsalkka, Ruotsissa polkemassa jotain hemaisevaa blondia vosua ja laittanut täten hallitsijasuvun alulle.

Leikki sikseen, tosiasiassa ruotsalainen paroni Karl Otto Mörner tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Hänet valittiin kruununperijäksi 21. elokuuta 1810 ja kruunattiin 1818. Näin "syntyi" Kaarle XIV Juhana, ruotsalaisittain Karl XIV Johan, svealaisten, norjalaisten, göötalaisten ja vendien kuningas.

Asiasta päätti yksi ruotsalaisista kuriireista, paroni Karl Otto Mörner, joka täysin omasta aloitteestaan tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Bernadotte tiedusteli mielipidettä Napoleonilta, joka piti tarjousta täysin absurdina, ja ilmoitti suostuvansa jos hänet oikeasti valittaisiin.

Bernadotte saapui juhlallisesti Tukholmaan marraskuussa 1810, jolloin Kaarle XIII adoptoi hänet nimellä Kaarle Juhana ja hän sai säätyjen kunnianosoituksen.


Kaarle XIII (ilmeisesti seniili) adoptoi itselleen ranskalaista alkuperää olevan kruununprinssin, joka katsottiin tehtävään sopivaksi Ranskan armeijan painostuksesta ja keikariparonin ehdotuksesta. Kätevää, eikö totta?

Ruotsalaiset kenties ovat tapahtumasta aivan tosissaan kuin Hangon keksit, mutta että meillä Suomessakin vielä. Entisen riistäjäisäntävaltiomme ja erityisesti sen hovin ihannointi on valtavaa. Muistellaanpa, kuinka hullaantuneita kuningasparin vierailusta oltiin viimeksi vuonna 2009. Auta armias, millainen pyhiinvaellus käynnistyi, kun itse prinsessa Victoria oli käymässä täällä 2003. Odotin likimain kauhulla, että kuinka moni käy allekirjoittamassa Ruotsin suurlähetystössä olleen avoimen onnittelukirjeen morsiusparille. Kirjoituksia kertyi 1500, henkilökohtaissti odotin vähintään yhtä nollaa tuon luvun perään.

Ruotsalaisten verokruunuja siis on laitettu moniosaisia kinkereitä varten jonoon yksi sun toinenkin ja uskallan väittää, ettei kukaan maan kansalainen uskalla kritisoida asiaa. Tätä kirjoitettaessa kello on 16:00 ja häät ovat parhaillaan YLE 1:n pääuutisaihe heti Kirgisian levottomuuksien ja YK:n sille antaman tuen sun muiden toissijaisten asioiden ohella. Sanallakaan ei mainittu vasemmistoliiton puoluekokouksesta ja vain ohi mennen minihallituksemme muodostamisesta.

Eikö YLE voisi kunnioittaa TV-lupansa maksavia ja rationaalisia kansalaisia edes sen verran, että lanseeraisivat näitä keikarointeja varten viihdeuutiset samoin kuin MTV3:lla ennen oli? Valtiollisen kanavan TV-uutiset saisivat näin ollen jäädä oikeita ja tärkeitä uutisasioita varten. Seula toissijaisten ja lähinnä viihdearvoa omaavien "uutisten" osalta saisikin olla varsin tiukka.

Paikalle on kokoontunut pitkin päivää käsittämätön määrä väkeä, ennustuksissa liikutaan neljännesmiljoonassa, ja poliisi on asettanut paikalle luonnollisesti mellakka-aitoja, jottei väkijoukko riistäytyisi käsistä. Yksittäisenä ja varsin merkille pantavana asiana onkin nostettava esiin Ruotsin hovin (kattaa siis kuningasperheen lisäksi koko pataljoonan adjutantteja) suuri huoli hääparin terveydestä ja niinpä häätilaisuudessa on lääkäreitä siltä varalta, että jomman kumman terveys prakaa kesken kaiken.

Tästä tulee mieleen se, kuinka kovasti esimerkiksi Vesa-Matti Loirin terveydestä oltiin eräässä kevään Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa huolissaan, koska mies kuitenkin heittää keikkaa varsin tiiviisti. Tätä Loiri tekee siis toimittajien näkemyksen mukaan liki terveytensä uhalla. Eikö esiintymislavan vieressä pitäisi näin ollen päivystää lääkäri Loirin ollessa lavalla? Lääkäri pitää peukkuja pystyssä siksi, että Loiri jaksaa vetää keikan loppuun ilman mitään interventiota.

Samoin on lääkärit henkeään haukkoen Tukholman suurkirkon sakastissa, stetoskoopit ojossa. Onnistutaanko seremonia viemään loppuun asti kunnialla vai vaaditaanko avuksi lääketiedettä? Käykö samalla tavalla kuin eräissä ortodoksisissa hautajaisissa, joissa olin läsnä ja joissa vainajan (isäni eno) leski lähes pyörtyi aikansa seistyään? Lääkäriä ei avuksi löytynyt, mutta neuvokkaita sukulaisia kyllä. Jotenkin lääkäreiden läsnäolon ehkä ymmärtää sikäli, että kesti vartin verran saada hääpari alttarille siitä tilanteesta, kun Victoria oltiin ajelutettu polleasti kirkkoon sisälle. Se antaa hieman suuntaa siitä, kuinka kauan itse seremonia kestää. Silti: haloo. Hääpari on kolmekymppinen, terveellistä elämää viettävä ja hyvinvoiva parivaljakko.

Tätä kirjoitettaessa kello on 16:19 ja h-hetki lähestyy entisestään. Katson lähetystä olosuhteiden pakosta, koska olen appivanhempieni luona kylässä. Appiukko heittikin killerin: "siinä on hollantilainen lesbopari" kahden naisen astellessa siniselle (ei kliseisesti punainen) matolle ilman miesseuralaisia. Olisikin riemastuttavaa, mikäli sangen konservatiivisesta hovista, ihan sama missä maassa, paljastuisi homoseksuaaleja ihmisiä. Voihan tällainen olla jo tiedossakin, mutta hovin tiedotuskoneisto salaa asiaan kauhusta paskajäykkänä viimeiseen asti.

Konservatiivisuudesta puheen ollen olen hieman harmistunut siitä, ettei kuningas Kaarle Kustaa kuulemma sallinut prinssi Carl-Philipin bikinimallinakin työskennellyttä ja luvalla sanoen aika pirun kuumaa tyttöystävää hääjuhliin mukaan. Samahan se toisaalta minulle ja kaikille muille paitsi asianosaisille on, mutta todellinen syy lienee siinä, että Kaarlella olisi bikinimallin iskiessä silmää niin sanotusti kärsä märkänä, eikä hääseremonian seuraamisesta tulisi mitään.

Minua alkoi etoa etenkin seuratessani kuningas Kaarle XVI Kustaan sukukunnan astellessa sisään nenät pystyssä. Ovat olevinaan koko revohka parempia ihmisiä kuin muut. No, keikaroikoot ihan rauhassa niin kauan kun meidän ei tarvitse sitä maksaa. Liekö olisin syntyperäisenä ruotsalaisena näin kriittinen hovin ollessa koko kansan yhteinen hengenluoja siinä missä talvisota on Suomelle. Pienessä mittakaavassa se tuokin törsääminen on Iso-Britanniaan verrattuna, koska sillä kuningasperheellä on virka-, loma- ja muuten-vaan-asuntoja henkilökuntineen ympäri Britanniaa melkoinen liuta, eikä taloudellinen taantumajakso ole takuulla verottanut hovin elämänmenoa.

Olen joka tapauksessa pettynyt siihen, että Iltalehdenkin etusivun kuusi ensimmäistä uutista ovat toinen toistaan yhdentekevämpiä reportaaseja näihin häihin liittyen. Olisi toki traagista, mutta mielenkiintoista, mikäli jossain tapahtuisi jotain todella suurta. Katamaraani merenpohjaan Itämerellä, 200 000 ihmistä kadoksiin maanjäristyksessä tai 500 ihmishenkeä vaatinut lentokoneturma. Valtaisiko tällainen tapaus jopa Iltalehden ykkösuutisaiheen paikan?

Niin ikään olen pettynyt suomalaisiin, koska Ilta-Sanomien gallupissa tiedustellaan sitä, kuuluisiko Suomessakin olla oma kuningashuoneensa. Vain 72 % on sitä mieltä, ettei pitäisi ja sekin on liian vähän. Mistä tänne kuningashuone keksittäisiin? Adoptoitaisiinko tänne monikulttuurisuushengessä namibialainen kruununprinssi sanalla sanoen perustamaan kuningasperhettä? Päin vastoin palvelisi kaikkien etua, mikäli monarkit häädettäisiin, Ruotsin tapauksessa vaikkapa Kebnekaisen nurkille, keikaroimaan ja homostelemaan pikkurillit pystyssä sekä omaan laskuunsa ihan niin paljon kuin sielu sietää.

No, iltapäivälehtien uutisarvo onkin alle arvostelun ja pääpaino menee juuri viihteen puolelle, mutta Uusi Suomi pysyy edes hieman asialinjalla uutisen ollessa etusivulla vasta kolmas syrjäyttäen edelleen kaksi kotimaista, ihka oikeaa uutista, joista toinen koskee muun muassa uudistunutta hallitustamme.

Linkin takaa löytyvä uutinen on siinä mielessä jopa tympeä, että prinsessa sulhasineen on brändätty siinä missä Kimi Räikkönen tai Twisted Sister. Tarjolla on ollut flopanneiden kakkujen lisäksi sitäkin enemmän kauppansa tehneet suklaat ja nimikkotiskirättejä. Kyllä, luitte oikein. Katsokaa vaikka.

Omalla kierolla tavallani arvostan ruotsalaisen vasemmiston Lars Ohlyä:

Kaikki Ruotsin puoluejohtajat saivat kutsun häihin ja kaikki paitsi vasemmiston Lars Ohly osallistuivat häihin.

Ohly teki kotona sudokua.


Nyt, kello 16:54, ollaan jo päästy sormusten ojentamiseen. Vihkimisen suorittaa kokonaista neljä piispaa, joista yksi on nainen! Mainiota. Kello 17:20 taival jatkuu kohti kirkon ovea ja Tribune päättääkin raporttinsa häähumusta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.