Kirjoitus "Vastine Maurille - osa 3" on monen muun asian ohella kovasti työn alla, sillä olen jo saanut häneltä kattavan vastineen edelliseen vuoropuheluumme, mutta sen valmistumisaikataulusta ei ole valitettavasti mitään varmaa tietoa, aivan kuin se nyt ketään kiinnostaisikaan.
Kehoitan kaikkia lukemaan tarkasti Pauli Vahteran kirjoittaman kolumnin.
Kyseessä on asiantuntevasti kirjoitettu ja loistavasti perusteltu tietopaketti siitä, millä tolalla suomalainen vanhustenhoitojärjestelmä todellisuudessa on. Juuri tällä tavalla asiat pitääkin tuoda esille. Vahtera kirjoittaa kiihkoilemattomasti asioista niiden oikeilla nimillä. Pallo on niin sanotusti lukijalla, mutta koska faktat on pöydässä, ei niistä voisi yrittämälläkään olla eri mieltä.
Itse olen ollut kykenevä arvioimaan vanhustenhoidon tilaa vain pintapuolisesti, vaikka olenkin viitannut siihen kirjoituksissani varsin usein - Vahteran tavoin siinä kontekstissa, että yltiöpäisen humanitaariseen maahanmuuttoon syydettävälle rahamäärälle löytyisi kotimaammekin kamaralta paljon tarvetta.
Pyydän asettamaan huomattavaa painoarvoa myös sille, kuinka suureksi yli 75-vuotiaiden eli mitä suuremmissa määrin päivittäisen hoidon tarpeessa olevien vanhuksien määrä tulee seuraavan noin kymmenen vuoden kuluessa kasvamaan. Tämä lisää myös rahan tarvetta. Mistäpä tuota saataisiin? Siinä itse kullekin miettimistä.
Ainoa - kommenteissakin esiin nostettu - hieman ontuva heitto Vahteralta oli mainita siitä, kuinka vesijohtoveden tavoittamattomissa asuvat vanhukset asettavat kotihoitajille omat haasteensa ja ajan puutteen vuoksi suoranaiset ongelmansa. Pitää kuitenkin muistaa, että vanhusten tulisi antaa asua itse rakentamissaan omakotitaloissa niin kauan kun se vielä on edes joten kuten mahdollista.
Kuten itsekin menin kolumniin kommentoimaan, asui omakin isoisoäitini lähestulkoon kuolemaansa saakka, 88- tai 89-vuotiaaksi, pienessä mökissään kaukana asutuskeskittymistä. Kävi ulkovessassa ja pumppasi kaivosta vettä, jota keitti pesua ja ruoanlaittoa varten. Ei häntä olisi saanut muuttamaan kuin väkipakolla, koska pystyi vielä talossaan asustelemaan meidän, omaisten, avustuksella.
Mitäpä tähän kuitenkaan suotta kertaamaan Vahteran erinomaisessa kirjoituksessaan jo esiin ottamia faktoja. Menkää, lukekaa ja kertokaa tästä tuttavillennekin. Kommenttiosioon nimimerkki "Liisa Ihmemaassa Suomessa" olikin kirjoittanut hyvin.
Liisa Ihmemaassa Suomessa, 16.6.2010, klo 8:10
Erinomainen artikkeli huolellisesti valmistelluista faktatiedoista, kiitos siitä! Jo pitkään oleskeltuani Euroopassa ja seurattuani läheltä erilaista kulttuurikäyttäytymistä sekä erityisesti lähimmäisenrakkautta ja auttamista siellä, olen täysin jo vieraantunut tästä kylmästä markkinaorientoituneesta laskelmoidusta ja epäinhimillisestä kulttuurista.
En tiedä eteläeurooppalaisesta elämänmenosta kuulopuheita tarkemmin, mutta suomalaisesta sitäkin enemmän ja voin hyvin kuvitella tämän pitävän paikkansa. Ennemmin mummot ja papat betonikuutioihin poissa silmistä, poissa mielestä -periaatteen mukaisesti, jotta nuori polvi saa keskittää ja tehostaa rauhassa. Lisää metsää pakettiin, tehtaita nurin, oopperataloja vieri viereen ja miljonääreille optioita.
Ken vitsaa säästää, hän lastaan vihaa, sanoo vanha sananlasku. Ken isovanhempiaan vihaa, hän kokoomusta tai keskustaa äänestää sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.