Pakko mainita taas Suomen politiikan tasosta

Hyvää uutta vuotta vain kaikille lukijoille. Täällä sitä vielä ollaan ja avataanpa vuosi 2010 raastavalla avautumisella suomalaisen politiikan nykytilanteesta.

Olen nimittäin sitä mieltä, että saa olla melkoinen ihme, mikäli jossain toisessa edustuksellista demokratiaa edustavassa valtiossa on sekä sisä- että ulkopoliittiset linjaukset vielä kauempana kansan enemmistön tahdosta ja mielipiteistä kuin Suomessa. On melkein sama, että minne keskustelufoorumille menet, niin keskustelijoiden enemmistön mielipide on paitsi kaukana noudatettavasta politiikasta, myös järkevämpi ja todenperäisempi kuin valtaosalla poliitikoista. On aivan sama, että mistä lakialoitteesta tai päätöksestä pidetään gallup-kysely. Enemmistö on pääsääntöisesti sitä vastaan. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka tämä. 37 480 ääntä (tilanne 3.1.2010 klo. 0:03) ja 83 % on kielteistä mieltä.

En tiedä muista, mutta minä pidän tuota selvänä enemmistönä. Ei kansanäänestystä pidä joka ikisestä asiasta järjestää, mutta eikö jotain osviittaa olisi syytä kysellä ennen kuin päätetään milloin mitäkin? Todennäköisesti 99 % kansasta on sitä mieltä, ettei lailla olisi syytä määrätä kaikkia käyttämään ainoastaan punaisia kengännauhoja. Näin kuitenkin saatetaan joku kaunis päivä päättää tuosta vain ja me saamme lukea asiasta sanomalehdistä.

Tässä tulee taas muutama kysymys itse kunkin mietittäväksi:

- Mikseivät nuo korkeasti koulutetut ja tehtäviinsä ilmeisen erityisosaamisen johdosta valitut ihmiset osaa lukea tilastoja, kuunnella faktoja, katsella hieman ympärillensä ja tehdä tämän kaiken perusteella oikeita, todenmukaisia ja järkeviä päätöksiä?

- Miksi tällaiset ihmiset ovat valikoituneet valtiomme korkeimpiin virkoihin, jos heistä poiketen valtaosa ei-akateemisesti koulutetuista rivikansalaisistakin ajattelee todenmukaisemmin ja osaisi tehdä kunnollisia, konkreettisia päätöksiä? Onko tämän tiedonpuutteen syynä totaalinen eristäytyminen norsunluutorniin, Eiraan tai Westendiin?

- Jos Matti Meikäläinenkin osaa tulkita selvällä suomen kielellä ilmoitettuja tilastoja sekä lukea prosenttilukuja, niin miksi helvetissä ei esimerkiksi oiva maahanmuuttoministerimme, oikeustieteiden kandidaatti sekä varatuomarin arvonimen haltija, osaa? Vaihtoehtoisesti hän valehtelee kansalle ihan muuten vain pitääkseen itsepintaisesti kiinni yltiöpäisen maahanmuuttomyönteisestä agendastaan.

Pakko on ihmetellä myös sitäkin kansanosaa, joka osaa lukea uutisia ja tulkita tilastoja, mutta ovat niin sitkeästi päät perseissänsä, etteivät osaa vetää lukemansa perusteella johtopäätöksiä. Näillä tampioilla on monen muun ohella kaksi ylitse muiden nousevaa ongelmaa:

1) Sokea luottamus poliitikkoihin ja valtamediaan, vaikka rautalangasta vääntäisi syyn, joka osoittaa täysin toista.
2) Jo aiemmin mainittu sisälukutaidon puute, jonka seurausta ongelma numero 1 on ja samoin on poliittisen evoluution tyssääminen siten, ettei se vastaa ajan henkeä.

Maahanmuuttoviraston (ennen vuotta 2008 nimellä Ulkomaalaisvirasto) oleskelulupia koskevassa tilastoanalyysissä kerrotaan yhtä ja toista mielenkiintoista, jotka edustavat sitä ihka oikeaa faktaa.

Maahanmuuttoviraston vuosikertomus vuodelta 2008 sisältää alaotsikon "Hakijamäärien kasvu haastaa palvelun," joka näkyy tilastoissa siten, että myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut samassa suhteessa. Suunta on yhä ja edelleen täysin väärä, koska suhdeluvun pitäisi laskea, jotta myönnettyjen oleskelulupien ja turvapaikkojen absoluuttinen määrä olisi vakio vastaten todellista kapasiteettiamme vastaanottaa tulijoita!

Muualla päin Eurooppaa rajoja tiukennetaan, mutta miksi meidän, pienen valtion, jolla on laman kourissa kosolti omiakin ongelmia ja kova työttömyys, pitää sitkeästi keskittyä haalimaan maahamme lisää pakolaisia? Määrä x on ihan mainio, jos se olisi oikea ja pysyisi sellaisena. Trendi on kuitenkin näköjään se, että määrää kuvaa funktio x+y, jossa y ilmaisee jotakuinkin lineaarista kasvua vuosittain.

Vuosikertomuksesta, tosin siis vuoden vanhasta, poimittua:

"Eniten lisääntyivät turvapaikanhakijat, joita oli lähes kolminkertainen
määrä edellisvuoteen (2007) verrattuna. Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi jopa seitsenkertaiseksi.
Oleskeluluvissa suurin lisäys oli opiskelijoiden oleskelulupahakemuksissa, noin 20 prosenttia."

Tässä oli kyse pelkästään turvapaikanhakijoista, mutta hieman myöhemmin tulee ilmi lisäinformaatiota.

"Suomeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi vuoden 2007 lähes sadasta hakijasta 706 hakijaan vuonna 2008. Noin 80 prosenttia hakijoista oli poikia ja suurimmat ryhmät olivat somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia. Koska alaikäiset yksin tulleet hakijat on varsin haavoittuva ryhmä, hakemusten käsittelyyn ja puhutteluun kiinnitetään Maahanmuuttovirastossa erityistä huomiota.

[...]

Maahanmuuttovirasto arvioi, että vuonna 2008 tulleita alaikäisiä seuraa kahden
kolmen vuoden kuluttua noin 2 000–3 000 perheenjäsenen tulo Suomeen."

Kyseiset ryhmät lienevät hoksanneet jutun juonen ja järjestävät perheen pojan siivellä koko perheen tänne. Varsinaisten turvapaikan saaneiden määrään nähden lopputulos on lopulta moninkertainen, joka tulisi ottaa prosessissa aavistuksen verran paremmin huomioon.

No, näin oleskelulupien myöntämisen suhteen kokonaisuudessaan kävi:

"Myönteisten päätösten osuus tehdyistä oleskelulupapäätöksistä vuonna 2008 oli noin 88 %. Vuoden 2007 vastaava myönteisten päätösten osuus oli noin 89 %.
Myönteisten ja kielteisten päätösten suhteet vaihtelivat huomattavasti
hakuperusteittain."

Prosentuaalinen määrä saattaa hämätä, koska hakemusten absoluuttinen määrä toden totta lisääntyi miltei samassa suhteessa myönteisten päätösten kanssa. Yhteensä hakemuksia jätettiin vuonna 2007 19 323 kappaletta ja vuonna 2008 22 205. Tismalleen nämä luvut selviävät aiemmin linkittämästäni tilastokatsauksesta. Hakemusten määrä siis lisääntyi melkein 3000 kappaleella ja kuten prosenttiluvuista käy ilmi, lisääntyi myös myönteisten päätösten absoluuttinen määrä samassa suhteessa.

Aiemmin esittämäni hyvin yksinkertaisen, ellei jopa naurettavan simppeliksi rautalankaesimerkiksi pukemani logiikan mukaan tämä ei ole oikea kehityssuunta. Hakijamäärien kasvu ei aseta haastetta, koska kielteisiä päätöksiä tulee kasvattaa samassa suhteessa, jottei kohti turmiota jo pitkän aikaa menevä huoltosuhteemme räjähdä käsiin. Nykypoliitikalla se on tosin vain ajan kysymys, ellei puikkoihin saada osaavaa väkeä ennen kuin on liian myöhäistä. 10 vuoden tarkasteluvälillä ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvoi vuoden 1998 85 100 ihmisestä 143 200 ihmiseen, yhteensä 58 100 kappaletta. Kasvua on siis tapahtunut hulppeat 68,3 %. Tilaston luvut ovat tosin pyöristettyjä sadan kappaleen tarkkuuteen.

Eräs asia, joka minua monen muun seikan ohella harmittaa, on se, millä tavoin maahanmuutolle, humanitaariselle avulle ja pakolaisuudelle annetaan median toimesta kasvot. Maahanmuuttoviraston vuosikertomuksestakin tällainen seikka löytyy, sillä haastatteluun on päässyt nuori ja kaunis tanssia harrastava korealaisneitokainen. Kuvateksti sivulta 6 kertoo näin:

"Kansallisbaletin valloittava ja värikäs Prinsessa Ruusunen lumosi niin aikuiskuin lapsikatsojatkin joulukuussa 2008. Eun-Ji Ha tanssi prinsessa Auroran
pääroolin. Parina Jaakko Eerola."

Hip hurraa, Prinsessa Ruusunen!

Kaunista ja dynaamista. Terve, kunnollinen ja kaikin puolin huippuyksilö viraston keulakuvaksi. Naisen valloittavia ja värikkäitä kuvia on nimittäin vuosikertomuksen sivuilla tämän tästä. Muita haastatelluiksi tulleita ovat kouluttautuneet ja työllistyneet khambozdalainen sekä afganistanilainen nainen ja kenialainen mies. Kaikki tyylikkäästi pukeutuneina ja jokainen kertoo lähtömaansa hankalista oloista.

Miksei malliesimerkiksi olla otettu raiskauksesta ja omaisuusrikoksista tuomittua Abdullah bin Mohammedia, jota haastatellaan Sörnäisten vankilan tapaamishuoneessa? Tai Vladimir Grichenkovia, joka välittää huumeita sekä harrastaa tuolta päätoimelta liikenevällä vapaa-ajallaan autovarkauksia? Ja jos ei nyt noin ääriesimerkkeihin mennä niin miksei haastatella (toistaiseksi) kaidalla polulla pysytellyttä ja joutilaana Helsingin Asematunnelissa kavereineen notkuvaa ja varainsiirrolla hankittua uunituoretta Nokiaansa esittelevää Mohammed el Abdul Hassania? Ei, Nokia ei ole nyt tässä tapauksessa kumisaapas tai rengas. Mohammed se siinä odottelee, että koska loput hänen perheestään lennätetään tänne asustelemaan.

Kehitysapukeräysten yhteydessä näytetään kuvia suloisista nappisilmäisistä lapsiressukoista, jotka ovat kuin luuta ja nahkaa. Ohessa on haastateltu heidän kyynelehtiviä äitejä, vettä ruukussa päänsä päällä kantavia sekä yhtä surkeassa kunnossa olevia isosiskoja ja raihnaisia mummoja. Onko mikään ihme, että televisiovastaanotinten ääressä istuville tulee kyynel silmään ja kukkaron nyörit höltyvät? Kohdemaiden kansalaisia ovat yhtälailla mielipuolien lailla aseiden kanssa heiluvat aikuiset ukot. Miksei heitä näytetä muutoin kuin siinä kontekstissa, että he ovat (todenmukaisesti kylläkin) kurjuuden takana? Nappisilmäisen lapsiressukan äiti kyynelehtii televisiossa, kuinka heillä on kurjaa monen monituisen perheenjäsenen kanssa, kaivo on kaukana ja raha sekä vaatteet olisivat tarpeen. MP5:t ja MAC-10:t hyppysissään vääräuskoisten kuolemaa janoaville sisseillekin raha toki kelpaa, jotta aseita saadaan lisää. Heidänkin kolehtiinsa päätyy iso osa kehitysavusta.

Kansalaiset. En väitä, että olisin mikään maanpäällinen Jeesus, jota pitää kuunnella joka asiassa, mutta minusta blogini tunnuslauseesta "courage to doubt and question" - "uskalla epäillä ja kyseenalaistaa" olisi jokaisen hyvä ottaa vaari.

Valtiomme eturivin poliitikon sana ei aina ole absoluuttinen totuus.

Taas uusi alkoholiskandaali holhousvaltiossa

Mitenhän tätäkin asiaa ryhtyisi purkamaan? Kuvittelin, että vähitellen kaikki olisi jo keksitty ja näiden kieltojen syytäminen voitaisiin vihdoin ja viimein lopetella. Enää ei riitä se, että nuorten alkoholinkäytöstä ollaan huolissaan - nyt kauhistellaan jo sitä, kuinka nuoret juovat alkoholittomia juomia! Iltalehden sanavalinta on jälleen pureva, eikä objektiivisuudesta ole tietoakaan:

Alkoholittoman siiderin ryypiskely on uusi muotivillitys alakoululaisten keskuudessa, kertoo Länsi-Uusimaa.

Vai että oikein ryypiskelyä? Olisivat nyt ihmeessä sanoneet saman tien, että alkoholittomien siidereiden ja oluiden avulla kännääminen. Nuorison muoti-ilmiö on alkoholiton juopottelu. Apua! Lakritsipiippujakin kaiketi tupruteltiin, koska niitäkin yritettiin saada jossain välissä pois kauppojen hyllyiltä viekoittelemasta alakoululaisia tupakkamyönteiseen maailmaan. Taas päästään asiaan, joka saa savun nousemaan korvistani: puolueelliset ilmaisutavat. Akat mutisevat ja jupisevat, kuinka "ukot ne oikein istu sitä kaljaa ryypiskelemässä ja oikein niin olevinaan siinä terassilla keskellä kirkasta päivää."

- Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa ilmaisussa on "lievä" vivahde-ero siihen, että "miehet joivat olutta terassilla ja oli aurinkoinen sää?" Jos puolueellisessa ilmaisutavassa mentäisiin toiseen ääripäähän, voitaisiin sanoa nuorten nautiskelleen tai maistelleen alkoholittomia siidereitä. Ei. Nuoret ryypiskelevät!

- Olenko lisäksi ainoa, jonka mielestä tämä holhoaminen, kieltäminen, ylisuojelevaisuus ja syyllistävä ilmapiiri jos jotkut ovat omiaan nurinkuristamaan alkoholikulttuuriamme jo nuorista lähtien?

Kysytäänpä taas 42. kerran sama kysymys: kumman tehtävä on kasvattaa lapset, valtion vai vanhempien? Entä onko tehtävä siirtymässä osittain myös elintarvikeliikkeiden harteille? Osa myyjistä tekee päätöksen alkoholittomien siidereiden myymisestä henkilökohtaisesti. Eivätkö myyjät voisi saman tien kieltäytyä myymästä keskiolutta tai tupakkaa 18- tai 19-vuotiaille, koska haluavat toimia suhteellisen nuoren ihmisen terveysvalistajina ja huolehtijoina tehtyään tulkinnan siitä, etteivät heidän vanhempansa ole onnistuneet tässä tehtävässä? Tosiasiassa kokonaan alkoholittomia siidereitä ei taida olla laisinkaan, sillä kaikissa minun maistamissani ja tutkimissani valmisteissa pitoisuus on ollut vähintään 0,7 %.

Hauska juttu on myöskin yhdenvertaisuuslaki, mikäli esimerkiksi siiderijuoma todella on täysin alkoholitonta:

"Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21
6 §
Syrjinnän kielto

Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa."

Tästä johtuen myymästä kieltäytyvä kassatyöntekijä rikkoo perustuslakia.

Yhtenä syynä kieltoon on luonnollisesti pidetty sitä, että alkoholittoman siideritölkin hypistely johtaa perinteisen porttiteorian merkeissä kohti ehtaa tavaraa, eli 4,7 % etanolia sisältävää siideripakkausta. Mikäli näin on, olisi 1,5 litran siideripullot sallittava alaikäisillekin niin kauan kun täydet prosentit sisältävää tavaraa ei saa vastaavan kokoisessa pakkauksessa. Eihän luonnottoman kokoisen pakkauksen kopeloinnista voi syntyä samanlaista hinkua kuin esimerkiksi puolen litran tölkistä hyppysissä.

Samassa yhteydessä on puhuttu myös nuorten villityksestä juoda energiajuomia ja olen henkilökohtaisestikin ihmetellyt tätä buumia hieman. Haluan muistuttaa siitäkin, kuinka kahvikaan ei ole kaikkine ainesosineen ja vaikutuksineen terveellisimmästä päästä. Siellä ne mummut kuitenkin oikein istuivat ryystämässä kahvia huulet törröllään torikahvilassa keskellä kirkasta päivää.

Seuraavaksi kielletään energiajuomat, koska niistä syntyy helposti portti kohti kossubatteryä. Saman tien kielletään kraanavesi, koska se on koskenkorvaa ilman alkoholia. Omenamehu on pannassa, koska suuri osa viineistä pohjautuu siihen. Tuskin tarvitsee kertoa, miksi K-18-leima lyödään myös liitulakuihin sekä juomapilleihin. Astmapiiput kielletään perheen pienimmiltä, koska ne muistuttavat inhalaattoria. Purukumit kielletään myös, koska onhan nikotiinipurukumejakin, ja niillä saattaa muutenkin olla laksatiivisia vaikutuksia. Kyllä näitä sudenkuoppia meille harkintakyvyttömille ihmispoloisille löytyy, kun vain jaksaa alkaa etsiä sekä miettiä.

Muistetaan silti sekin, että kielloilla on tapana toimia itseään vastaan, eli lisätä kiellettävän asian houkuttelevuutta. Lisäksi tällä holhoamisella, ennalta suojelemisella, ylenpalttisella varjelulla (vrt. laki savukerasioiden säilytyksestä umpinaisten ovien takana) ja kaikkien kansalaisten pitämisellä henkisesti vauvan tasolla saadaan vain ihmiset ärsyyntyneiksi. Itse olen myöskin sitä mieltä, että niiden avulla ihminen puuttuu evoluutioon. Toki tämä lakien ja säädösten kehittäminen voidaan laskea yhdeksi vaiheeksi evoluutiota, sillä olihan homoseksuaalisuus Suomen laissa mielisairaus vielä 80-luvulle saakka. Keskiajalla taas paloivat noitaroviot, joita valtaosa nykyihmisistä pitää (toivottavasti) harvinaisen järkijättöisenä touhuna.

Loppusanoiksi heitettäköön tämä hauska uutinen. Ainoa syy, miksi voisin tuota vastustaa, on se, mikäli tuotteiden siirtyminen myös tavarataloihin syö erikoisliikkeiden myyntiä. Ennen kaikkea minussakin on sen verran ilkeämielisyyttä, että tällä hetkellä nautin ajatellessani taantumuksellisten, arkojen ja epäseksuaalisten suomalaisten jupisijoiden hysteeristä reaktiota heidän saadessaan tietää, että silmien edessä saattaakin pian olla jotain konkreettista seksuaalisuutta. Hahaa, vanhat käppyrät kulkevat kaupassa samanlaiset silmälaput ohimoillaan kuin ravihevosilla, jotteivat joudu todistamaan suunnatonta syntiä.

Ei niitä tuotteita tulla muutenkaan maitohyllyyn sijoittamaan, vaikka ajatuksen vastustajat ovatkin esittäneet tällaisia uhkakuvia kärjistävissä kannanotoissaan. Lapsiperheen kauppareissu kulkee todennäköisemmin vaatteiden, kodin kemikaalien ja elintarvikkeiden kautta, joten ellei jokaikinen muovinen tikku tai purkki - sanotaan nyt vaikka autovaraosahyllyssä - ole ennenkään perheen pienimpien mielenkiintoa herättänyt, en usko, että niin käy yhtäkkiä nytkään. Tuskinpa kukaan vastuuntuntoinen vanhempi suorittaakaan dildo-ostoksiaan lastensa kanssa.

On se vain sekin hauska juttu, että mikäli sinkkunaisella on käsilaukussa dildo, on tämä hyvin vakaa ja itsevarma yksilö. Täydellinen itsenäisen uranaisen prototyyppi suoraan Sinkkuelämistä tai nimensä mukaisesti Täydellisistä naisista. Mikäli sinkkumiehellä on kotonaan pumpattava barbara tai tekovagina, on hän oikopäätä säälittävä perverssi ja hyvä ettei kimpussa häärää jo naisasiainvaltuutetut sekä valkotakkiset sedät. Erityisen reilua tämä meininki tapaa olla.

Osa suomalaisteineistä on sadisteja

Siirrytäänpä tuttuun, mutta silti aina vain maksimaalisen raivon aiheuttavaan asiaan. On tämäkin (ja siitä seurannut tämä) minun mielestäni hieman tympeää. Oikeuden eteen pitäisi saada tuomittavaksi kiusaajat, eli ne ihka oikeat syylliset tuohon kohteluun. Opettajat eivät tiettävästi kiusaamiseen syyllistyneet. Ymmärrän jossain määrin sen, että kiusaajalla perheineen on halu saada edes jotkut päät pölkylle oikeudenmukaisuutta hakiessaan, mutta jokaisen pitäisi tietää, ettei opettajilla tai terveydenhoitajilla ole todellisia aseita puuttua kiusaamiseen. Ei noita pahuksen rakkareita saisi kuriin kuin nyrkeillä ja raipalla, mutta opettajat eivät saa valitettavasti hipaista oppilaita sormenpäälläänkään.

Hieman samaan tapaan kuin turkulaiskoulun henkilökuntaa, koetetaan Kauhajoen ammuskeluista saada poliisikomisarion päätä pölkylle, vaikka ainoa syyllinen ihmishenkien menettämiseen oli Matti Saari. Jostain pitää saada kärsijä, jota syyttää. Ei pätevinkään poliisimies ole meedio tai osaa ennustaa tulevaisuutta. Hän tekee päätöksensä tässä ja nyt oman harkintansa varassa sekä saattaa valitettavasti inhimillisenä ihmisenä erehtyä - tällä kertaa hieman huonossa paikassa. Lisäksi artikkeli vahvistaa sen, mistä kirjoitin viime vuoden syksyllä melko tuoreeltaan. Päälle päin ei välttämättä huomaa, että mielenterveysongelmainen ihminen aikoo tehdä jotain tuollaista. Molemmat suomalaiset kouluampujat olivat keskimääräistä viisaampia ja olen varma, että erityisesti P-E Auvinen osasi esiintyä niin vakuuttavasti, ettei kukaan osannut epäillä mitään.

Sivuraiteilta takaisin kiusaamiseen. Vastikään kerrottiin sekin "uutinen", etteivät oppilaat kerro keskuudessaan tapahtuvasta kiusaamisesta rehellisesti tai välttämättä ollenkaan, jos aikuiset kysyvät. Se saattaa kuulostaa asiaan vihkiytymättömästä omituiselta, mutta kiusaajat ovat luokan ja oppilasjoukon dominoivia henkilöitä ja parjatuiksi usein joutuvat sivustaseuraajat pelkäävät joutuvansa heidän seuraaviksi uhreiksi. Itsekästä tai ei, mutta luonnollisesti omaa nahkaa tekee mieli suojella ja siksi on helpointa sekä "turvallisinta" myötäillä näitä dominoivia henkilöitä sen sijaan, että kävisi vastustamaan - puhumattakaan siitä, että vasikoisi heistä.

Ryhmän dominoivat henkilöt ovat usein pelottavia, hurjimmissa koulukiusaustapauksissa väkivaltaisiakin, ja toki jokainen pysyttelee ennemmin hyvissä väleissä heidän kanssaan. Olen ollut sekä kiusattuna että seuraamassa tätä sivusta. Pilkattuna olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi uskaltanut tulla väliin, mutta sivusta seuraajana tämä ei tullut mieleenkään, koska henkilökohtaisesti pelkäsin saavani siitä läksytystä.

Suurin osa muista oppilaista ei siis salaa kiusaamista ilkeyttään vaan pelon ja itsensä suojelun takia. Tietenkin joukossa tyhmyys tiivistyy, osa oppilaista pitää toisen ihmisen mukiloimista hienona asiana ja tulevat soitettaessa paikalle seuraamaan näytöstä. Tuosta hommasta voisi antaa sanktioita muillekin kuin kiusaajille, olkoot syynä sitten jonkunasteinen heitteillejättö. Itse hakkaaminen sen sijaan ei ole vain kiusaamista. Se on pahoinpitely-niminen rikos, josta tulisi käynnistää poliisitutkinta ja joka pitäisi viedä syyteharkintaan. Rikosrekisteriin tulee kirjata merkintä pahoinpitelystä, uhrin kodin sotkemisesta ja silminnäkijöistä ei ole ainakaan tuossa tapauksessa puutetta.

En jaksa ymmärtää sitä, kuinka jo keskenkasvuiset voivat olla tuollaisia sadisteja. Mikähän on vikana, ettei minulle ole koskaan tullut hinkua hakata ja potkia toisia ihmisiä jonkunlaisen henkisen tyydytyksen saamiseksi? Ennemmin antaisin henkilön X maistaa nyrkkiä hyvästä syystä, kuten puolustaakseni itseäni tai läheisiäni. Pääsääntöisesti kiusatut ovat nimenomaan niitä kilteimpiä ja vaatimattomimpia yksilöitä, eli kaikkea muuta kuin oikeutettuja saamaan noin kurjaa kohtelua. Tietämissäni koulukiusaustapauksissa uhri on nimenomaan ollut sellainen henkilö, joka ei tekisi pahaa kenellekään. Rakkarit saisivat piestä ja kiusata toisiansa, koska jokainen olisi sen ansainnut.

Lisäksi on pakko mainita, ettei voi olla sattumaa, että kiusaajat ovat poikkeuksetta huonosti koulussa menestyviä, kaikin puolin lahjattomia, kirjoitustaidoiltaan heikkoja ja koska toisten ihmisten pilkkaaminen tuottaa tyydytystä, ovat kyseiset henkilöt yksinkertaisesti aivan helvetin tyhmiä. Itsetunnon täytyy olla olematon. Rakkarit eivät kykene järkiperäiseen ajatteluun, kiinnostuksen kohteet ovat mahdollisimman yksinkertaisia sekä vähän älyä vaativia, sanavarasto koostuu kirosanoista ja yleisesti harvinaisen huonoista jutuista. Rakkarilta saat homoksi haukkumista, jos koetat sanoa jotain älykästä. Se porukka on kaikin puolin henkisesti jälkeenjäänyttä. Monenko häirikköoppilaan tiedätte olevan hyvä shakissa, harrastavan kirjallisuutta tai tekevän näppäryyttä vaativia käsitöitä? Aivotoiminnan puolesta nämä pojan- ja tytönrakkarit ovat valtakuntamme alinta pohjasakkaa ja roskasakkia.

Ihmistä arvostetaan oikeusjärjestelmässämme

Ei tosin puoliksikaan niin paljon kuin rahaa ja erityisesti valtion rahakirstua.

Silmään sattui tällainen tieto Iltalehden liikenneaiheiselta palstalta:

Ajoneuvoveron lainvastaisesta välttämisestä, esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttämisestä dieselajoneuvossa, tuomitaan veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 29:1.3)

Talousrikoksista, sanotaan vaikka veronkierrosta tai velallisen epärehellisyydestä, saa hyvässä lykyssä tuntuvampia rangaistuksia kuin toisen ihmisen satuttamisesta. Ihmisen koskemattomuus ei ole missään arvossa. Pääasia, ettei valtion tuloihin kosketa sentinkään vertaa. Muutoin alkaa päitä pudota. Asia erikseen onkin vaikkapa raiskata alaikäisiä.

Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi vuosi ja 10 kuukautta vankeutta ehdollisena. Lisäksi mies tuomittiin 70 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että teko tapahtui lähellä suojaikärajaa. Uhri oli 15-vuotias. Hovioikeus alensi myös uhrille määrätyn 8 000 euron kärsimyskorvauksen 5 000 euroon. Rikokset tapahtuivat kymmenen vuotta sitten.

Kokonaista vajaa pari vuotta ehdollista, huh huh. Kyllä nyt paukahti oikein isolla kädellä. Lieventävänä asianhaarana on käytetty sitä, että väkivalta oli lievää ja suojaikäraja oli siinä hilkulla, MUTTA EI KUITENKAAN SILTI TÄYTTYNYT! Lieventyykö sakkorangaistus, jos ajaa yleisillä teillä autolla 17,8-vuotiaana, eli ikäraja on jo lähellä? Eikö 17,8-vuotiaalle voisi jo myydä mietoja alkoholituotteita, koska ikäraja on niin lähellä?

Oikeusjärjestelmä tekee noilla älyttömillä tuomioillaan - jos niitä nyt voidaan edes tuomioiksi kutsua - pilaa paitsi ihmisen koskemattomuudesta myös valtion lainsäädännöstä. Suojaikärajan saa näköjään vetää vessasta alas, koska sen ollessa hilkulla sitä ei edes noteerata. Jos ikäraja on säädetty tiettyyn vuosimäärään, ei asiassa kuuluisi olla mitään tulkinnan varaa tai mahdollisuutta käyttää asiaa lievennyksenä tuomiossa.

Suurin syy ärsyyntymiseen on kuitenkin se, ettei raiskauskaan ole tuomioista päätellen rikos eikä mikään - toisin kuin talousrikokset. Peter Fryckman on istunut talousrikoksien vuoksi vankilassa pidempään kuin moni raiskaaja tai murhaaja. Ensimmäinen tuomio hänelle oli neljä vuotta ehdotonta, päälle puoli vuotta kunnianloukkauksesta ja lisäksi kaksi ja puoli vuotta mm. velallisen epärehellisyydestä. Alaikäisen raiskaamisesta sen sijaan saa vuoden ja 10 kuukautta ehdollista.

En tarkoita sitä, ettei talousrikoksista saisi rankaista vaikkapa juuri tuon verran, mutta tuomiot eri rikoksista pitäisi pikkuhiljaa saada oikeaan suhteeseen. Viranomaisilla ei ole tuota pikaa enää mitään uskottavuutta tai kunniaa kansalaisten silmissä. Rangaistusten koventamisesta sekä oikean balanssin järjestämisestä on puhuttu jo vuosikausia, mutta mitään ei tapahdu. No, ainoa mikä tapahtuu on se, että naurettavia tuomioita jaetaan edelleen. Vuodella ja kahdeksallakin kuukaudella voi selvitä, mikäli raiskaa ei-alaikäisen. Siinä vinkki raiskaajille ja heitä puolusteleville ihmisoikeusaktivisteille, jottei rassukoiden vapautta riistetä liiaksi. Arvatkaapa, ennen linkin painamista, että oliko tuomio ehdollista?

Syyttäjä oli vaatinut miehille rangaistusta törkeästä raiskauksesta. Käräjäoikeuden mukaan tekoja ei tehty sellaisella erityisen nöyryyttävällä tavalla, että ne olisivat olleet törkeitä.

Voi saatanan saatana taas näitä lieventäviä asianhaaroja ja ihme tulkintoja. Vai pitää raiskaus tehdä vieläpä erityisen nöyryyttävällä tavalla, että siitä saa kunnon sanktiot? Paljonkohan ensimmäisen uutisen poliisimies olisi saanut, mikäli olisi raiskannut - edelleen karvan verran alle suojaikäisen - lapsen ja tehnyt sen nöyryyttävästi? Jopa kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdollista kenties? Vahingonkorvaukseen lisäyksenä lounasseteli sekä bussilippu?

Se, että useampi ukko menee ja raiskaa kaksi nuorta naista, ei vielä ole rikos eikä mikään. Seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen itsessään on pikkujuttu, se pitäisi tehdä erityisen nöyryyttävästi. Ilmankos väki saa mennä vipeltää ja raiskata aivan vapaasti, koska eivät ole sattuneet nöyryyttämään uhrejaan sen erityisemmin. Siltikään ei ole sanottua, että törkeästä raiskauksesta saisi ehdotonta vankeutta. Jopa todennäköisempää on, että kyseessä on lievä raiskaus, eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen huolimatta siitä, että hakkaat uhrisi päätä seinään.

Ei missään muualla päin maailmaa voida painaa villaisella tällaista touhua. Näin kuitenkin on meidän Suomessa, jossa ihmistä pidetään periaatteessa korkeimmassa arvossa, koska rikollisia säälitään, heidän ihmisarvoaan korostetaan jatkuvasti ja tuomioita sen kun kevennetään. Käytännössä ihmisyydellä taas ei ole mitään arvoa, koska ihmisiä saa pahoinpidellä vaikka kuinka julmasti raiskauksen yhteydessä. Pelkästä raiskauksesta tekijä selviää hyvässä lykyssä pelkällä sakkorangaistuksella.

Ei mutta hip hurraa! Kaksoisraiskaaja saa kakkua jopa ruhtinaalliset kolme vuotta, eli tosiasiassa puolitoista vuotta. Näin käy siis ainakin silloin, jos tämä muistaa uhkailla uhrejaan veitsellä sekä kuristaa ja mukiloida heitä. Yksistään toisen kotiin tunkeutumisesta ja viattomien ihmisten pieksemisestä sekä uhkailusta pitäisi antaa vankeutta kolme vuotta ilman mitään ensikertalaisuuden suomaa helpottamista. Ukko pitäisi laittaa tiilenpäitä lukemaan 1096 päiväksi eikä sekuntiakaan lyhyemmäksi ajaksi. Raiskauksesta pitäisi antaa kylkiäiseksi toinen samanlainen satsi, eli äijä saisi virua vankilassa 2200 vuorokautta, mutta kun ei.

Noin 99% kansalaisista on sitä mieltä, että tuomioita tulisi ilman muuta koventaa raiskaus-, murha- ja väkivaltarikosten tapauksessa. Jäljelle jäävä prosentti on raiskaajat itse. Päättäjät: kuunnelkaa kansalaisia, jos aiotte vielä saavuttaa jonkunlaisen kunnioituksen silmissämme. Tämäkin kuuluu jälleen kerran niihin asioihin, jotka ovat päin persettä ja jokainen kansalainen ihmisoikeushihhuleita ja päättäjiä lukuun ottaatta haluaisi muutoksen. Siltikään mitään ei tapahdu. Kansan tahto ei yksinkertaisesti toteudu missään asiassa.

Tulipa taas pari ajatusta rasismistakin lukaistuani tämän. Laiskoille siteeraan tähän pari pientä pätkää ko. artikkelista:

Julkistamistilaisuudessa olleet panelistit arvelivat, että suuri osa viharikollisuudesta jää pimentoon eikä tule edes poliisin tietoon. Seksuaalinen tasavertaisuus -järjestön puheenjohtaja Outi Hannula sanoi, että homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan.

[...]

Rasistisiksi epäiltyjä rikoksia viedään oikeuteen vain harvoin. Vielä harvinaisempaa on, että rangaistusta kovennettaisiin rasistisen tai vastaavan motiivin takia, vaikka sellainen olisi lain mukaan mahdollista.

Vai että viharikos. Rasismia siellä ja täällä. Jokainen maailman ihminen edustaa jotain etnistä ryhmää ja suurin osa myös jotain selkeää seksuaalista suuntautumista. Jos joudun rikoksen uhriksi, aion täten esittää tekijöiden motiiviksi sitä, että olen valkoihoinen, puhun suomea ja heteroseksuaali. "Homoseksuaalilla voi olla korkea kynnys kertoa poliisille, että epäilee rikoksen motiiviksi omaa seksuaalista suuntautumistaan." Jos rikoksen tekijä on sen tehnyt selväksi esimerkiksi kutsumalla uhriaan homoksi pahoinpitelyn yhteydessä ei voida puhua motiivin epäilemisestä vaan varmasta tiedosta.

Esimerkiksi homottelu tai muu huutelu julkisella paikalla tulkitaan kunnianloukkaukseksi, joka on asianomistajarikos. Viljasen mielestä ne ovat kuitenkin kokonaisiin ryhmiin kohdistuvia rikoksia, joihin yhteiskunnan pitää puuttua.

Kuinka kenenkään homoseksuaalin kunniaa loukkaa, jos häntä sellaiseksi kutsutaan? Tämähän on toteamus, joka pitää paikkansa.

Jos ei varmaa tietoa pysty osoittamaan, muuttuu laki tulkinnanvaraiseksi. Mikäli nimenomaan seksuaalisille ja etnisille vähemmistöille annetaan jatkossa etuoikeus saada tekijälle kovempi rangaistus, on se melkoista enemmistöjen syrjintää. Tällöinhän oikeuden edessä voisi tekeytyä bi-seksuaaliksi ja uumoilla sitä yksiselitteiseksi motiiviksi kokemaansa rikokseen. Näin ollen voisi kenties saada itselleen suuremmat vahingonkorvaukset kuin olemalla se paholaisista suurin, eli valkoihoinen heteromies?

Tällaisten puheiden myötä annetaan julkisesti ymmärtää, että homoseksuaaleissa, somaleissa ja muissa erinäisissä vähemmistöissä on jotain vihattavaa. Kuvitteleeko osa porukasta, että pahat valkoiset heteromiehet saadaan lopettamaan muiden vihaaminen (tätähän me tehdään jatkuvasti kaikkia kohtaan) julistamalla, että mies A ryösti tuon toisen siksi, että vihaa homoseksuaaleja? Seuraavaksi pitääkin selvittää, tiesikö rikoksen tekijä varmasti toisen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Rasistisen motiivin takia tuomioita kovennetaan kernaasti, eikä siinä ole periaatteessa mitään väärää. Kuten juuri kirjoitin, herää sellaisesta pykälästä useita kiperiä kysymyksiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena aiheutetuissa liikenneonnettomuuksissa humalatila sen sijaan on ollut usein lieventävä asianhaara, vaikka sen kuuluisi ilman muuta olla koventava peruste, jonka varjolla pitäisi alkajaisiksi vaikkapa tuplata aikaansaatu tuomio. Rattijuopumus itsessään oli rikos ainakin viimeksi kun katsoin. Tätä nykyä humalassa tai huumepäissään toiminut rikollinen on ollut minun tietääkseni alentuvasti syyntakeinen.

Tällä logiikalla esimerkiksi kioskiryöstö kannattaa tehdä huumepöhnäkässä, koska huumeiden käyttörikoksen kuuluisi olla lieventävä asianhaara. Useita vuosia sitten kahden pikkutytön päälle ajanut rattijuoppo selvisi pelkillä vahingonkorvauksilla ja kenties ehdollisella vankeudella. Liikennerikkomukset kannattaa tehdä juopuneena, jotta pääsee helpommalla pälkähästä.

Saatanan ihmiset taas kerran!

Otan taas toivottavasti askeleen eteenpäin ”luontopopulismin” saralla. Lanseerasin tuon termin aivan itse. Tälläkin kertaa minua vituttaa aivan suunnattomasti ihmisen alituinen pyrkimys kaiken mahdollisen hallintaan. Kiteytettynä homma on niin, että mikäli karhusta näkyy vähänkään hännänpäätä taajama-asutuksen liepeillä, hälytetään paikalle sekuntiakaan empimättä metsästäjät napsauttamaan sille kuula kalloon. Toisaalta: jos marjastajat sattuvat karhun asuinalueelle, missä otso puolustaa jälkikasvuaan aivan kuten ihmisetkin alinomaa tekevät, tulee perässä paikalle lisää ihmisiä "asianmukaisesti varustautuneina" ja karhu laitetaan kylmäksi. Reilu meininki?

Ihminen on ainoa olento, jolla on oikeus puolustautua seurauksetta muita lajeja vastaan. Oikeus ei koske ainoastaan ihmisen omaa pyhättöä vaan myös toisen puolustuskyvyttömän lajin reviiriä. Tämän oikeuden on myöntänyt kätevästi ihminen itse. Karhu saattaisi olla tästä eri mieltä, jos osaisi puhua. Puhuvan karhun kylkeen tosin käytäisiin oitis ampumassa nukutuspiikki ja karvaturri kuljetettaisiin laboratoriokokeiden kautta eniten maksavaan eläintarhaan, jotta ihmiset saisivat käydä pällistelemässä sitä pääsylipun hintaa vastaan.

En ole tässä asiassa varsinainen pulmunen, sillä kävin viime kesänä pitkästä aikaa eläintarhassa Ähtärissä. Ei valtaosa eläimistä näyttänyt silmämääräisesti mitenkään kurjasti voivan. Eräs eläinpuiston karhuistakin oli ilmeisesti omaksunut showbisneksen ja tuli eteemme istumaan suu virneessä. Kovasti kallioisen maaston päälle rakennetun eläintarhan aitaukset karhuille ja susille ovat kärsineet eroosiosta vuosien aikana, eikä vehreyttä tai katvetta juurikaan löydy paria pystyyn kuollutta männynrunkoa lukuunottamatta. Joka karvaturri ja siipiniekka viihtyisi melko todennäköisesti paremmin vapaana luonnossa.

No, mutta takaisin uutiseen ja siitä seuranneeseen paatokseen. Vanhalla kunnon Iltalehden keskustelupalstalla, ykkösreferenssisivustollani, annettiin melko napakka selitys sille, miksi karhuja ylipäätään lähdettiin kaatamaan jonkun rauhanomaisemman ratkaisun sijaan. "Ukot voivat nyt täysin siemauksin nauttia lajitoveriensa heille suomasta kunniasta, osoittamastaan rohkeudesta ja taidoistaan, jonka kiikaritähtäimellä varustettu voimakas ase mahdollisti."

Ihmisen tuntien en olisi lainkaan yllättynyt, vaikka jotain tällaista toden totta paljastuisi pohjimmaiseksi syyksi. Lisäksi juuri teknologian suoma etumatka nalle-poloiseen nähden mahdollisti nirrin ottamisen. Jos metsästäjiä ja poliiseja olisi asetettu karhua vastaan paljain käsin tai vaikkapa vain morapuukoin varustautuneina, olisi hengen riistäminen tuottanut edes hieman vaivaa.

Ihmisten taannoin langettama syy kuolemantuomioon oli kaiketi virallisesti ihmisen päälle käyminen. Keskustelupalstalla ehdoteltiin sitäkin, josko ihmisten kanssa alettaisiin noudattaa samaa kaavaa. Raiskaajille ja muille päällekäyville saman tien niskalaukaus. Nirri pitäisi ottaa samalla pois myöskin lapsilta, jotka eivät osaisi enää huolehtia itsestään yksin jäätyään. Lisäksi vanhemmalta on saattanut tarttua takaraivoon huonoja käyttäytymismalleja.

Eikö voisi olla olemassa edes yhtä eliölajia, joka olisi ihmistä voimakkaampi ja kykenisi rankaisemaan meitä siitä kuinka me terrorisoimme muita lajeja oman mielemme mukaan? Jos susi käy syömässä lampaita niin kappas, ihminen napsauttaa sille napin otsaan. Ihanan vehreän pihanurmikon tärvelevät myyrät koetetaan hävittää myrkyillä ja ansoilla. Aivan kuin joku helvetin pihanurmikko olisi niin välttämätön, että sen edestä kannattaa lopettaa elämä muilta. Ihminen ei osaa sopeutua mihinkään tilanteisiin. Etenkään meidän osaltamme ei tahdota antaa milliäkään periksi omista turhanpäiväisistä hyödykkeistämme. Sen sijaan muita eläinlajeja sorretaan ja tarpeen tullen likvitoidaan sitä mukaan, kun niiden levinneisyyden katsotaan häiritsevän ihmisen oltavia.

Karhutkin ovat asuneet näillä leveys- ja pituusasteilla aika pitkään. Ihminen on oikein innostuttuaan pyrkinyt levittäytymään mahdollisimman laajalle, saamaan kaikki alueet yksityisomistukseensa ja täyteen kontrolliinsa. Samaan tahtiin on aikojen saatossa lisätty myös eläinten kaatolupia, jotteivat ne häiritsisi meidän neitseellistä rauhaa ja mahdollisuutta käyttää jokaista neliösenttiä luonnosta omien etujemme ajamiseen. Toisia lajeja tapetaan sukupuuttoon, jotta ihmisellä itsellään olisi mahdollisuus hamstrata aina vain enemmän luonnonvaroja ajaen samalla koko biodiversiteettiä kohti tuhoa. Kaikkeen löytyy toki motiivit: talouskasvu ja kulutushysteria.

Muut eläimet nauraisivat meidän onnettomalle touhullemme, mikäli osaisivat. Joka lajin huumorintaju on tosin vähissä tämän vuosisatojen sortamisen jälkeen. Minusta se, kuinka ihminen on pyrkinyt jatkuvasti helpottamaan elämäänsä, saamaan lisää kaikkea ja tappamaan toisiansa ahneuksissaan, ylittää valovuodella surkuhupaisuuden rajan. Kivikaudella ja jopa siitä hieman myöhemminkin ihmiset – joita oli vielä siedettävä määrä suhteessa muuhun luontoon – elivät sopusoinnussa ympäristönsä kanssa vailla jatkuvaa hinkua tuhota kaikkea mitä silmillään näkee. Niistä ajoista ihminen on vienyt itseään ja jokaista muutakin lajia yhä kiihtyvällä vauhdilla huonompaan suuntaan.

Muikulla, elefantilla, huuhkajalla tai antiloopilla ei ole missään vaiheessa ollut sanan sijaa tässä asiassa. Piipun päähän tai ansaan on päätynyt jokainen, joka on astunut liian lähelle herra tai rouva Ihmisen ylimitoitettuja asuinsijoja, kenties peloitellen poloisia marjastajia. Virtahevot, lahnat, koalat, villisiat sekä pääskyset asuisivat tällä planeetalla omia aikojaan niin kauan kun aurinko pysyy "hengissä" ja vieläpä vailla tarvetta hävittää otsonikehää, tuhota metsiä, kehittää ydinasetta, rehevöittää järviä tai tehdä terrori-iskuja toisiaan kohtaan.

Kurkatkaapas huviksenne vaikkapa tätä. Kyseessä on vain yksi esimerkki Suomesta ja Keski-Euroopan kartat näyttävät vielä hurjemmilta. Kysymys kuuluukin, että missä vitussa mahtuvat asumaan ketut, sudet, karhut tai hirvet, kun kaupunkeja sekä kuntia on vieri vieressä ja niiden välisiä alueita halkovat sadat maantiet?

Viime vuosina karhuhavaintoja asutusalueilla on tullut säännöllisesti muutama vuodessa.

Ihminen on niin hysteerinen itseään näennäisesti voimakkaamman luontokappaleen edessä, että haulikot kaivetaan kaapista välittömästi, kun jossain näkyy pari karvaisia korvia.

Itärajalla karhut kuuluvat luontoon, mutta yhä yleisemmin on alettu puhua citykarhuista.

Ihminen on keksinyt, että itärajan tienoilla karhut kuuluvat luontoon. Onko Hän sitten kaikessa viisaudessaan keksinyt myös sen, että esimerkiksi Hämeessä näin ei ole asia? Niin sanotut häirikkökarhut eivät ole missään vaiheessa tulleet häiriköimään ihmisten "cityjä", vaan "cityt" on laajennettu kaikkien eläinten luontaisille asuinseuduille.

Siinä, että asutusta keskittyy tai keskitetään jatkuvasti suuriin kasvukeskuksiin on ainakin se hyvä puoli, että syrjäiset seudut rauhoittuvat ihmisten toimilta kuten liikenteeltä ja tulevaisuudessa metsästystä voitaneen jättää vähemmälle. Väkimäärän kasvaessa entuudestaan ihmisen pitää tosin laittaa yhä enemmän metsää pakettiin. Sinne menee taas eläinten asuinsijoja hehtaari poikineen ja alueet, joilla niiden on vielä mahdollista asustella, käyvät yhä ahtaammiksi, kunnes kutistuvat kokonaan pois ihmisen ahneuden tieltä.

Kyllä siinä saatana alkaa nallekin aggressiiviseksi käydä, jos ei suunnilleen Oulun eteläpuolelta löydy ulkotiloista yhtään sellaista kolkkaa, jonne ei kuuluisi liikenteen ääni tai joku muu ihmisen toimista lähtöisin oleva meteli. Vastaavasti ei mene hyvässä lykyssä pesimäaikana viikkoakaan, ettei joku vitun kukkahattupäinen sienestäjä törmää maisemiin rymistelemään. Karhu ei ymmärrä, että kyseessä on sienestäjä, vaan pitää vierasta olentoa uhkana pelon vuoksi. Tapanani on pyrkiä ajattelemaan asioita mahdollisimman monelta kantilta. Ihminen ja karhu pelkäävät molemmat toisiaan, joten joidenkin mielestä ihmisen kimppuun hyökkäävä karhu ei ole kenties sen erikoisempaa kuin ihminen, joka menee ja ampuu suuresti pelkäämänsä metsien kuninkaan.

Kuten siis sanottua, on karhun elintila käynyt hieman pienenpuoleiseksi. Osa heikäläisistä on vieläpä pyydystetty betoniaitauksiin ihmisten äimisteltäväksi. Näinkin voi siis joskus käydä, vaikka tapaus lienee esimerkiksi minun elinaikanani ainoa laatuaan.

Karhu on ajettu parin aarin kokoiseen kyhäelmään vastoin tahtoaan. Siellä poloinen koettaa puolustaa tätä huikean kokoista reviiriään. Lopulta häntä mennään sinneKIN kiusaamaan ja karhun puolustautuessa nerokas ihminen latoo turkin täyteen lyijyä konekiväärillä. Nukuttaminen ei tullut ainakaan tässä tapauksessa asiantuntijan mukaan kysymykseen. Jotkut rapsut aitaukseen loikanneelle miehelle voisi kuitenkin antaa koettelemustensa lisäksi. Voisinhan minäkin lähteä tästä ehdoin tahdoin rymistelemään metsään ja jos luonnon asukki tulee vastaan, pyydän itku kurkussa paikallisia metsästäjiä tarttumaan toimeen.

Voidaan ajatella sitäkin, kuinka ihmisillä on vähintään mielenkiintoinen logiikka ratkaista tällaisia asioita - vaivannäön ja todellisen uhrautumisen sijaan. "Minulla on tässä 50 lammasta, mutta liian pieni aitaus. Mikäpä ratkaisuksi? Luovunko suunnitelmistani ostaa uuden pakastimen vanhan, kylläkin yhä toimivan, mutta vanhan tilalle vai käytänkö rahat laajentaakseni aitausta? Pah, noudan kaapista haulikon ja lahtaan 20 lammasta, jotta jäljelle jäävät mahtuvat aitaukseen."

"Jaa mutta hirvillä kulkee tuon läheisen maantien poikki niiden vuosikymmenien ajan käyttämä kulkureitti. Tästä aiheutuu huomattava riski The Ihmisille, joiden pitää päästä kulkemaan paikasta toiseen vähintään sata kilometriä tunnissa 40 000 euron saksalaisilla ökyautoillaan. Laitammeko alueelle törmäysten välttämiseksi 50 km/h nopeusrajoituksen? Pah, lisätään kaatolupia ja laitetaan kilometritolkulla aitaa tien varteen, jotteivat hirvet pääse enää liikkumaan mihinkään."

Toisaalta karhu, harpyija, mangusti ja ihminen - olipa kyseessä sitten suomalainen, afganistanilainen, kolumbialainen tai myanmarilainen - ovat kaikki asettautuneet omille alueilleen. Ainoa riski toisille syntyy siitä, kun ihmiset eri puolilla maailmaa sikiävät niin mahdottomalla vauhdilla, että muista eläinlajeista puhumattakaan toisia kansalaisuuksia ja heimoja pitää listiä itsensä tieltä.

Kenties Hitler, Hussein, Milocevic ja Stalin apureineen olivatkin suurmetsästäjiä – harvoja ihmisiä toden teolla ja lähes oikeassa suhteessa metsästäneitä – ja heidän hirmuteoistaan sietäisi olla kiitollinen. Nykyään Eurooppa vasta olisikin ylikansoittunut ilman toisen maailmansodan tuomaa helpotusta. Jos ihmisiä todella vertaa eläimiin, kuten itse teen puhtaasti siitä yksinkertaisesta syystä, että mielestäni ihminen on eläin, voisi kansanmurhia toteuttaneiden ajatella rajoittaneen ihmislajin kantaa siinä, missä kaatolupia muiden eläinten lahtaamiseen annetaan nimenomaan kannan säätelyn vuoksi.

Kantaa tosin säädellään aivan ihmisen asettamien ehtojen mukaan, ja ehdothan määräytyvät tasan sen mukaan kuinka ihminen on minnekin suuntaan levittäytynyt. Yhteen maakuntaan/provinssiin/lääniin mahtuu 75% ihmisiä ja vain 25% eläimiä – ei enempää. Mielellään kuitenkin toki suhteessa 90-10, jotta ihmisellä olisi oikein lokoisaa, eikä iso paha karhu eksyisi yhtä herkästi takapihalle pelottelemaan karvaisella olemuksellaan.