Päättäjille vilpittömät onnittelut onnistuneesta alkoholihinnoittelusta!

Etevyytensä ja maankuulun neuvokkuutensa vuoksi varauksetonta ihailua ja kunnioitusta alamaistensa silmissä nauttivat Suomen poliitikot loistivat jälleen nokkeluudellaan alkoholin uuden hinnoittelun johdosta. Kirkkaiden hinta ei taas kovin ratkaisevalla tavalla muuttunut, mutta oluen ja muiden mietojen alkoholijuomien ystäviä rankaistiin jälleen.

Kyllä puliveivarit kaljallakin ovat vuosien saatossa saaneet maksansa poksautettua, mutta olen aivan takuuvarma, että vaikkapa 150% korotus kirkkaisiin ja ties mihin Gambinan litkuihin toisi pitkässä juoksussa paljon positiivisempia tuloksia. Siloposketkin saisivat kernaasti maksaa likööreistään ja viineistään vaikka pari euroa nykyistä enemmän per puteli. Kumpaa nyt yleensä käytetään pieniä määriä ruoka-, illanistujais- tai saunajuomana: koskenkorvaa vai keskiolutta?

Mikäpä mahtoi olla kuningasideana siinä, että sixpackista saat pulittaa nykyään keskimäärin lähes seitsemän euroa, mutta kuusi irtopulloa maksavat yhteensä halvimmillaan alle viisi euroa? Ainoa positiivinen puoli on se, että siinä missä ennen tuli neljää olutta kaivatessaan aina halvemmaksi ostaa suoraan se kuuden pullon pakkaus ja hieman sitä enemmän tarvitessaan mäyräkoira, saa nykyään ostettua irtopulloja aivan sen verran kuin aikoo kuluttaa.

Paljousalennukset siis poistuivat ja tilalle tuli paljoushinnankorotukset, koska moninpakkaukset maksavat pääsääntöisesti rutkasti enemmän kuin vastaava määrä irtopulloja. Periaatteessa asia ei niin kovasti kansaa haittaa. Kassaneidit sen sijaan joutuvat vispaamaan nenänsä edestä läpi ison kasan irtopulloja pahvipakkauksen sijaan.

Suorittamani kenttätutkimuksen mukaan etenkin halvimpien irtopullojen menekki on kääntynyt aikaisempaan verrattuna huikeaan kasvuun ja sixpackit eivät luonnollisesti tahdo tehdä kauppaansa. Seuraavaksi tilannetta tullaan mitä todennäköisimmin kompensoimaan korottamalla irtopullojen hinnat sellaisiksi, että moninpakkaukset ovat jälleen suunnilleen saman hintaisia kuin vastaava määrä irtopulloja. Tämä tietäisi esimerkiksi Olvin kolmosoluen hintaan ~40 snt korotusta, joka vastaa juurikin 150 prosenttia!

Jotenkin olen toisaalta alkanut kehitellä sellaistakin teoriaa, että suomalaisten alkoholikäyttäytymiseen nurinkurinen suhtautuminen saattaa vaikuttaa nimenomaan kielteisellä tavalla. Jos eivät kuivahkot täti-ihmiset aina olisi nyrkkejänsä heristelemässä alkoholista pitäville ihmisille ja ilmapiiri asian suhteen olisi aavistuksen verran vapautuneempaa, voitaisiin päästä lähemmäksi ikuista tavoitetta, eli eurooppalaisempaa juomakulttuuria, jossa humalahakuisella juomiselle olisi vähemmän sijaa.

Tämä on kyllä melko utopistinen ja perustelemattomissa oleva väittämä, mutta jotenkin tulee mieleen, että jatkuva suomalaisille tyypillinen kaikkien tekemistensä häpeäminen vaikuttaa jollain tapaa myös alkoholikulttuuriin. Pienessäkään humalassa esiintymistä ei kovin hyvällä katsota ja pulloja pitää kuljetella kotiin takinliepeen alla piilossa, jotteivat naapurit pidä juoppona. Viinilasillisen päivällä ruoan kanssa nauttivasta sanotaan taatusti, että "siinä se sekin vaan keskellä kirkasta päivää viiniä ryysti kuten viimeistä päivää," oikein niin perin juurin suomalaiseen tapaan kärjistäen sekä päivitellen ja taivastellen.

Minua ainakaan ei haittaa, vaikka naapurin setä joisi joka ateriansa kanssa eurokossun oikein rehvakkaasti yhdellä huikalla, kunhan minä en joudu sellaista lystiä maksamaan ja näinhän asia ei myöskään ole. Myönnetään, että saattaisin asiaa hieman päivitellä tuttavilleni, mutta varsinaisesti se ei minua haittaa, mikäli setä pysyy asunnossaan yksinään örisemässä.

Kuten useasti todettua, on tärkein seikka tässä taas se, että päättäjät saavat rintojansa röyhistellen sanoa tehneensä edes jotain tilanteen kohentamiseksi, vaikkei asialla todennäköisesti ole koskaan minkäänlaisia vaikutuksia. Sama koskee naurettaviin varoitusteksteihin. Kukkahattutädeillä on oiva veruke puolustautua, mikäli heitä tullaan syyttämään kansan alkoholista juontuvista ongelmista. Asiahan nyt vain sattuu olemaan sillä tavalla, että jos suomalaiset ovat viinalle persoa kansaa, niin ei sille silloin mikään maailman mahti mitään voi. Päättäjiäkään tästä ei siis pidä mennä syyttämään.

Kyseessä on eräs kuuluisista universaaleista totuuksista, jotka pitää vain hyväksyä nikottelematta. Periaatteessa hintakin on aivan sama, koska rahaa tingitään tarpeen niin vaatiessa jostain muualta sen verran, että perjantaipullo saadaan hankittua. Suomessa alkoholin hinta on sitä paitsi nykyään 170 % EU:n keskiarvoon verrattuna ja meitä kalliimpia maita on ainoastaan pari. Sama koskee myös polttoainetta ja elintarvikkeita.

Etenkin jälkimmäisen tapauksessa tilanne on todella surullinen, sillä ei ruoka, ihmisen ravinto, piru vieköön, saisi maksaa niin paljon kuin nykyään. Jos uusi talouskasvun nimissä kehitetty tehdasteknologia lisää tuotantokuluja niin paljon, että se heijastuu suoraan hyödykkeiden myyntihintaan, on asia äärimmäisen surullinen. Mitäpä tässä voi taaskaan muuta todeta kuin että homma on mennyt yli äyräiden jo kauan sitten ja pahasti. Eniten asiassa harmittaa se, ettei asia tule muuttumaan kuin hyvin paljon huonompaan suuntaan.

Suomella menee kaiken maailman raporttien ja barometrien mukaan taloudellisesti paremmin kuin koskaan, mutta miten kummassa se voi olla mahdollista, jos menestyksestä tavanomaisesti aiheutuvien hinnanlaskujen sijaan veroprosentteja ruuvataan hyödykkeestä jos toisesta entistäkin kireämmälle? Seurausta viimevuotisista TEHY:n työtaisteluista? Kuntaliitoksissakin tavoitteena on kaiketi päällimmäisenä ainainen hallinnon keskittäminen ja säästäminen.

Miten voi olla mahdollista, että pula-aikaan oli mahdollista pitää kyläkouluja siellä sun täällä eikä kuntaliitoksiakaan trendinomaisesti kaavailtu jatkuvalla syötöllä? Talouskasvu on kiero asia. Se ruokkii jatkuvasti oravanpyörää, varsinaista noidankehää, jossa ihmiset tienaavat enemmän ja tästä johtuen kulutushyödykkeiden on mahdollista maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Tästähän kärsivät aina ja jatkuvasti köyhät, joiden tulotaso pysyy suhteellisen vakiona vuodesta toiseen.

Kiitoksia kuitenkin kovasti opintorahan korotuksesta. Viimeisen 15 vuoden aikana (aika, joka edellisestä tuen määrän tarkistuksesta oli kulunut) hintojen kallistumisessa on tapahtunut niin valtava harppaus, että tiukkaa alkoi tehdä. Tällä menolla ei tosin mene kuin vuosi-pari, kun opiskelijat alkavat jälleen nähdä nälkää, mutta minkäs teet, kun talouskasvua ihannoidaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Elintarvikkeissa saisi olla pääsy- ja matkalippujen tavoin käytössä opiskelijahinnat, jotta hinnoittelu olisi edes yksinkertaisesti "progressiivista".

Oikein hirvittää ajatella, että millaisissa hinnoissa erinäiset kulutushyödykkeet muutaman vuoden päästä ovat, jos minunkin elinaikanani moni asia on kallistunut aivan päättömäksi. Suuri tekijähän oli tunnetusti siirtyminen euroihin. Se, mikä ennen maksoi 50 mk on nykyään 10 €, edelleen kätevästi tasakymmenlukuna. Satalappunen on nykyään 20 €, sillä kuka alkaa vaivan palkkaa ystävälleen maksamaan kaivamalla 17 €:n edestä killinkejä lompakostaan. Kahvin ja pullan sai ennen huoltamolta vitosella, mutta nykyään moisesta kombinaatiosta saat pulittaa vähintään kaksi euroa.

Otetaanpa hyväksi esimerkiksi Hesburger. Vuonna 2000 kerrosateria maksoi etukupongilla 22,90 markkaa. Nykyään sen saa etukupongilla hintaan 4,95 € eli noin 29,70 markkaa ja korotuksia hintaan on tullut viimeisen parin vuoden aikana aivan jatkuvasti, 20 snt kerrallaan. Ennen normaaleja hampurilaisia sai tarjouksessa vitosella kappale, mutta nykyään normaali hinta on kaksi ja puoli euroa, tarjouksessa kenties puolitoista.

Tällä menolla hinnat ovat parin vuoden päästä aiempaan verrattuna aivan kertakaikkisen mahdottomia. Mega-ateria saattaa maksaa jo lähemmäs 10 euroa ellei enemmänkin. Ei se ole enää kätevää ja halpaa pikaruokaa, jos hinta on samaa luokkaa kuin mitä on tottunut maksamaan sisäfileestä. Sisäfileestä tosin saat joutua maksamaan tulevaisuudessa hyvinkin sen reilut pari kymppiä. Monikohan ravintolayrittäjä tulee pyörittelemään tulevaisuudessa päätään asiakaspulan johdosta? Joku ystävällinen valaiskoot heitä silloin sanoen "äläpä kyni eineksistäsi niin järkyttäviä hintoja, ettei kenelläkään ole niihin varaa!" Yrittäjä-poloisellakaan ei ole varaa tiputtaa hintoja, koska ihanan talouskasvun vuoksi hänen raaka-aineidensa hinnat kasvavat samaa kyytiä. Saatana!

Kukaan ei koskaan ilmoita juhlallisesti, että talouskasvussa ollaan saavutettu se riittävän mukava taso ja ahnehtiminen saa nyt luvan loppua. Ihminen lyö lisää ytyä tehtaisiinsa tuhoten maapallon viimeistä ruohonkortta myöten eikä sitä voi mikään estää. Peli menetettiin jo siinä vaiheessa, kun afrikkalaiset, kiinalaiset ja intialaiset sikisivät niin kuin viimeistä päivää. Tämän hetken - yhä kasvavalla - väkimäärällä touhuun ei saada kerrassaan mitään tolkkua.

Uusia tavaroita ja ruokaa tarvitsevia maan asukkeja tulvii ovista ja ikkunoista reilusti yli maapallon sietokyvyn. Näin on lisäksi ollut jo todella pitkään. Kiinassa talouskasvua kaivataan entisestäänkin köyhien alueiden kehittämisen tarpeeseen ja mikäs onkaan mainiompaa kehitystä ilmastokatastrofille... Jos maapallolla olisi kasvot, olisi poloisella jääpussi otsalla ja kuumemittari suussa. Ihmisellä valitettavasti on kasvot. Hänellä on dollarin kuvat silmissä.