Kirjoituksessa puolustelin suomalaisnaisia ja mainitsin myös Esko Kiesin, Audin ex-myyntijohtajan, naissukupuolta koskevista kommenteista. Hänestä syntyi varsin laajamittainen bolemiikki, jonka seurauksena hän katsoi parhaakseen jättää tehtävänsä aivan vapaaehtoisesti. Tämäkään ei vielä laannuttanut keskustelua, vaan vastoin ennakko-odotuksia hän sai muuan gallupissa osakseen jonkun verran enemmän myötätuntoa kuin puoltoa ratkaisulleen. Tätä voisikin pitää jonkunasteisena synninpäästönä.
Vastapainoksi uutisoitiin kokoelma suomalaisten julkkisnaisten vuosien varrella esittämistä lausunnoista miehiä koskien ja jokainen niistä edusti samaa verrattain ala-arvoista tasoa Esko Kiesin taannoisten kommenttien kanssa. Tämän tiimoilta mietiskelin jälleen tovin sitä, millainen tasa-arvokulttuuri Suomessa todella vallitsee, vaikka puolustelinkin sitä Viroon verrattuna. Näin tosin tein Saagimin Anun kommentteihin peilaamalla ja tulkinta on siis aivan omaa tekoani.
Tässäpä näitä kuitenkin olisi:
”Mies on alastomana parhaimmillaan. Eihän kukaan halua sänkyynsä isovatsaista miestä.”
- Kirjailija-luennoitsija Lenita Airisto Ilta-Sanomille.
”Jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikaan, ovat naisten aivot kuin suurkaupungin valot.”
- Ylen toimittaja Kirsi Virtanen blogissaan
”Mikäli lama-Suomen mediaa on uskominen, miehet, nuo gorillasta seuraavat yksiaivosoluiset viettioliot, ovat hätää kärsimässä.”
- Ylen toimittaja Anne Moilanen
”Minä en ole koskaan tuntenut vetoa vanhempiin miehiin. Kyllä nuoressa miehessä on jokin tietty juttu.”
- Laulaja Vicky Rosti Iltalehdelle
Melkoista saivartelua, mutta tämä on sitä tasa-arvon edistämistä kaunein sanakääntein. Tässäpä vielä linkkiä.
Mikään yllämainituista ei ollut kovin mieltäylentävästi sanottu, vaikkei minulla olekaan isoa mahaa ja olen nuori. Nuoruuskin tosin on suhteellinen käsite ja tuota pikaa 51-vuotiaasta Virve Rostista olisin sitä hieman liikaakin. Se ei siis aivan täysin mene samaan aihepiiriin kuin kolme muuta Iltalehden artikkeliin koottua lausuntoa. Veikkaan, että lisääkin moisia löytyisi, mikäli joku uuttera toimittaja jaksaisi arkistojaan kaivaa.
Käytännössä nykypäivän meininki kuitenkin on sellainen, että mikäli korkeassa asemassa oleva mies ylipäätään esittää minkäänlaista kritiikkiä naisesta, kuten vertaa tätä seurauksia ajattelematta autoon, saattaa seurauksena olla uran menetys. Kiesi todella luopui tehtävästään näennäisesti omasta tahdostaan, vaikken liene ainoa, jonka mieleen on juolahtanut mahdollisuus esimiestasolta tulleesta nootista. Suurempi yksittäinen tekijä lieni kuitenkin valtaisa mediamylläkkä, yritys pelastaa kasvonsa sekä ottaa vastuu teostaan.
Etenkin viime vuosikymmeninä naisella on joka tapauksessa ollut täysi mahdollisuus kritisoida miehessä kaikkea mitä keksii ja jopa nimittää meitä yksiaivosoluisiksi idiooteiksi. Minun huumorintajuni kestää, vaikka miehiä nimitettäisiin trilobiiteiksi, koska tiedän fyysisen entiteettini sisältävän huomattavasti enemmän soluja ja kehittyneitä organismeja. Yleinen asenneilmapiiri on pahasti vääristynyt ja edelleen sangen kaukana ehdasta tasa-arvosta. Ennemminkin naisten letkeät sutkaukset poikivat runsain määrin kehuja rohkeasta esiintulosta ja kenties kosiskelut feministijärjestön kunniajäseneksi. Tähän löytyy kuitenkin omat syynsä.
Alan epäillä vahvasti, että minun määritelmien mukaisesta tasa-arvosta on aivan turha haaveillakaan, koska aiemmat ikäpolvet ovat möhlänneet kaiken niin perinpohjaisesti. Naisten antama kritiikki, olipa kyse sitten vaikka miesten puutteista seksielämässä, on aina tervetullutta ”leuka pystyyn” –asennetta. Miehiltä vastaava kommentti taas on mautonta ja yleisen mittapuun mukaan askel taaksepäin tasa-arvon kehityksessä.
Perinteisesti heikommassa asemassa olleilla naisilla on joka tapauksessa ollut aina mahdollista esittää vastakkaisesta sukupuolesta kärkevämpiä mielipiteitä, kuten listata vaatimuksia seurustelukumppanille, ja nimenomaan historian vuoksi. Vastaavasti kritiikki tai vaatimukset miesten taholta ovat naisen oman identiteetin sivuuttamista, ja pitäydyn edelleen vankasti mielipiteessäni, että naiset ovat parisuhteessa vankkumattomassa etulyöntiasemassa. Juuri epätasa-arvoisen historian vuoksi miesten tilanne muistuttaa hieman valkoisen miehen taakkaa siinä mitä entisiin kolonioihin tulee ja alistumista positiiviseen syrjintään esimerkiksi työmarkkinoilla – edelleen puhumattakaan pari- tai ihmissuhteista.
Positiivisessa syrjinnässä heikommassa asemassa olevien asemaa pyritään kohentamaan esimerkiksi työmarkkinoilla perinteisten yhdenvertaisuussääntöjen kustannuksella. Toista ryhmää suosiessahan joutuu väistämättä syrjimään jonkun muun ryhmän edustajia. Euroopan unionin asettaman direktiivin mukaan syrjintä on täysin sallittua, vaikkakin rajoitetusti. Tiivistettynä ”yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä EU:n jäsenvaltioita toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoitus on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja.” Valkoisen miehen taakka tulee mieleen nimenomaan lihavoidusta maagisesta sanasta.
Mies tai nainen eivät tosin ole rotuja, mutta erityisesti viime vuosina ollaan varsin ilmeisesti pyritty saamaan naisia perinteisen miesvoittoisille aloille ja erityisesti eri alojen johtotehtäviin, joihin on perinteisesti tavattu valita miehiä. Tästä tasa-arvokysymyksestä ei kauheasti ole seuraavassa linkissä, mutta EU:n direktiivissä 2000/43 sovituista ohjesäännöistä työhonottotilanteessa mainitaan paljon mielenkiintoisia asioita.
Direktiivi 2000/43/EY – Syrjivät henkilöstön valintakriteerit
Euroopan unionin syrjintää koskevista ennakkotapauksista sekä muusta asiaan liittyvästä kiinnostuneet löytävät yhtä ja toista hakemalla tuota direktiiviä Eur-Lex-sivulta. EU:n parlamentin ja neuvoston sovittelukomitean naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua työpaikalla koskevaa yhteisymmärrystä käsittelevää asiaa sen sijaan löytyy seuraavasta. Äärimmäistä kapulakieltä, mutta mielenkiintoista asiaa.
Parliament - Council Conciliation Committee Agreement on equal treatment of women and men in the workplace
On sinänsä ymmärrettävää, että me kaikki joudumme jollain tapaa kärsimään tästä suvantovaiheesta, mutta uskon, että tulevaisuudessa kaikki kääntyy parhain päin, naisten euro on 1,00 euroa ja heistäkin saa heittää kieli poskella hieman herjaa ilman, että tarvitsee olla huolissaan sosiaaliekonomisen statuksensa menettämisestä. Tässä vaiheessa pelihousujaan eivät revi enää toivottavasti muut kuin ne umpikatkerat vanhat piiat, jotka ovat kiskoneet mummoslogginsa osapuilleen paksunsuolen kohdalle asti ja tämä yksinään on omiaan lisäämään heidän pahoinvointiaan.
Tämän mittatilaustyön saa jättää omaan arvoonsa, vaikka jotkut ovatkin koettaneet saada siitä haloota aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.