Anu Saagim: ole hyvä ja hanki itsellesi elämä

Virolainen alfanaaras Anu Saagim se jaksaa omistaa aikaansa suomalaisten naisten arvostelulle ja silloin tällöin jopa mauttomalle aliarvioinnille. Tätä hän on harrastanut jo vuosikausia ja vieläkään saman asian vatvominen ei kyllästytä. Tuorein artikkeli on otsikoitu "Suomalaisnaiset ovat vetäytyviä hiiriä," ja lisäksi itse artikkelissa mainitaan, kuinka "Anu Saagimin mielestä on ymmärrettävää, jos suomalaisnaiset tuntevat alemmuutta virolaisnaisia kohtaan."

Linkki "uutiseen."

Hold your horses. En ole eläessäni tavannut yhtään suomalaisnaista, joka olisi ilmaissut edes rivien välistä tuntevansa jonkun sortin alemmuutta virolaisnaisia kohtaan. Alusta pitäen onkin tuntunut siltä, että koko näkemys on kummunnut Saagimin omasta päästä. Ei vaadita psykoanalyytikon taitoja, jotta huomaa, kuinka naispoloisen takahampaat ovat ajan saatossa kellastuneet.

Se, että hänellä ja muilla nimenomaan Tallinnassa asuvilla varakkailla naisilla itsellään on varaa hankkia näyttäviä vaatteita, ei automaattisesti tarkoita sitä, että paitsi vaatimattomammat myös käytännönläheisemmät suomalaissiskot olisivat heitä huonompia. Saagimin kaltaisella hienostorouvalla on fyysisesti vaativan päivätyön ja lapsien puuttuessa kylliksi aikaa sekä motivaatiota tällätä itseään jatkuvalla syötöllä. Tästä he kokevat lisäksi ylemmyydentunnetta. Suurempi ylpeilyn aihe on minusta se, että käy rehellisessä työssä, kasvattaa siinä sivussa lapsensa ja pitää huolta kodista.

Saagimin Anu mainostaa jokaikisessä palopuheessaan nimenomaan Tallinnaa, joka on Viron suurin ja veikkaisin, että keskimääräisesti äveriäimmän väestön omaava kaupunki. Hän saisikin mennä laatimaan viiltävän analyysin Tarttosta, Pärnusta sekä erityisesti Narvasta, joka oli etenkin aikaisemmin tunnettu lähinnä huumeista ja tämän johdosta nämä näyttävät kaunottaret lienivät pääsääntöisesti prostituoituja. Olen käynyt lähes kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa ja pari kertaa myös mahtavassa Tallinnassa. Jälkimmäisen kaduilla näkyi näiden kaunottarien lisäksi aivan samassa suhteessa tavallista tuulipukukansaa kuin mitä vaikkapa Tampereella, Helsingissä, Lahdessa tai Seinäjoella. Niin ikään näissä suomalaiskaupungeissa katukuvaan kuuluu näyttävästi pukeutuvia ja itsensä kauniiksi laittaneita naisia.

Minusta suomalaisten naisten kenties vaatimattomampi käyttäytyminen ja pukeutuminen on perua Suomen pitkät juuret omaavasta tasa-arvokehityksestä. Feministi pitää tätä erityisen hyvänä ja joku toinen taas huonona asiana, mutta Suomessa naisen ei enää tarvitse elää miestään varten miellyttäen häntä ulkoisesti, seksuaalisesti ja hoitamalla yksin kodin askareet. En tunne Viron kulttuuria sen tarkemmin, mutta kenties siellä naisen tehtävä on juuri tämä. Älkää tosin luulko, että ottaisin Saagimin Anun puheita vakavasti, koska kyseessä on jälleen kerran tapaus, jonka todellisuudentaju on kadonnut iäksi.

Kodin askareisiin liittyen sanaisen arkkunsa avasi myös Audin myyntijohtaja Esko Kiesi ja lukaiskaapa vaikka joutessanne tästä se, mitä mieltä hän on naiselle välttämättömistä ominaisuuksista.

Hänen sanomansa kiteyttää melko hyvin yksi sitaatti: "Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava." Ukko-poloinen saa kaivata tuolla elämänasenteella sitä unelmanaistaan hyvin, hyvin pitkään. Saagimin Anun väitteiden mukaan sellainen saattaisi tosin löytyä Suomenlahden eteläpuolelta, jossa naiset erityisesti panostavat näyttävyyteen ja ovat kauniita.

Hetkinen. Jälkimmäisen asian erityisestä esilletuonnista voisi päätellä, että Saagim pitää suomalaisnaisia ei-kauniina ja tämähän ei pidä paikkaansa. Minun ja hänen naismakunsa tietenkin saattavat poiketa toisistaan melko reilusti – ja todennäköisesti asian laita on juuri näin – mutta lähes joka kerta kaupungilla tai koulussa käydessäni tuumin, kuinka suomalaiset naiset ovat kauniita. En jaksa uskoa, että jokainen, josta näin totean, olisi virolaista alkuperää.

Saagimin viiltävän analyysin mukaan suomalaisnaiset ovat sellaisia hiiriä, jotka vetäytyvät, eivätkä halua saada osakseen huomiota. Onko se häneltä pois, mikäli asia todella on näin? Mikä elinehto huomionhakuisuus ja ison äänen pitäminen itsestään muka on? Naisparka ei tiedä suomalaisen kulttuurin perustasta tuon taivaallista ja puhuu julkisesti mitä sylki suuhun tuo. Traditionaalinen suomalainen ei koe saavansa vaivan arvoista vastiketta siitä, että on joka paikassa suuna päänä ja pukeutuu erottuvasti. Meidän käsityksemme mukaan sillä tavoin ei välttämättä edes erotu edukseen vaan päin vastoin.

Olenpa tosin itsekin jossain kirjoituksessani vertaillut suomalaisia naisia muunmaalaisiin ja päätynyt siihen lopputulokseen, ettei täällä oikein viitsitä laittautua etenkään tietyn iän ylityttyä, mutta meidän kulttuurimme on tällainen. Viittäkymmentä lähestyvä ja jumalattomasti pynttäytynyt nainen vaikkapa vaateliikkeen kassalla ei ole minun mieleeni ja usea tapaus tuo mieleen käsitteen ikiteini. Älkää kuitenkaan käsittäkö minua väärin: kunnostaan huolehtimisessa, meikkaamisessa ja tyylikkäässä pukeutumisessa ei ole mitään pahaa. Sen vaan voi tehdä hyvän maun mukaisesti tai sitten ei.

Tämänkin asukokonaisuuden erinomaisuudesta voi nimittäin olla montaa mieltä ja itseäni se ei liiemmin säväytä. Mikäli se ja kuvassa näkyvä tyyli meikata sekä laittaa tukkansa vastaa Saagimin Anun käsitystä näyttävyydestä niin empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet kombinaatiota esiintyvän myös täällä Suomessa ja vieläpä muuallakin kuin Helsingissä!

Kokonaan oma lukunsa ovat kauneusleikkaukset, joita kyllin varakkaat naiset alkavat ottaa heti, kun naamatauluun tulee ryppy tai pari. Poloisia käy sääliksi, koska he eivät osaa tai pikemminkin uskalla ikääntyä – puhumattakaan että tyylikkäästi. Kyseessä ovat etenkin elokuvatähdet, joiden todellisuudentaju on kadonnut maineen ja mammonan kartuttua, joten ei ole ihmekään, ettei intressejä osaa iän myötä siirtää sinne minne ne kuuluvat. Suomalainen "ei-näyttävä" 50-60-vuotias nainen ei kaipaa olla ikäistään nuoremman näköinen vaan keskittyy esimerkiksi harrastuksiinsa, mahdollisiin lapsenlapsiinsa, kodinhoitoon ja ylimääräisen stressin välttämiseen. Jälkimmäisen synnyttämiseen turha ulkonäöstä huolehtiminen on omiaan.

Tästä poiketen Hollywood-tähdellä pyrkimys pysyä ikinuorena, kuten silloin vuoden kivi ja keppi ensimmäisessä menestyselokuvassa, on elämän tarkoitus. Kaipa pelko menettää saavutettu maine ja julkisuus ottaa niskalenkin, koska niihin on syntynyt addiktio. Miehillä tällaista taipumusta ei jostain syystä tunnu olevan. Katsokaapa Clint Eastwoodia, Sean Conneryä, Harvey Keiteliä, Tommy Lee Jonesia, George Clooneytä, Robert DeNiroa tai Roger Moorea. Karisma säilyy, ellei jopa lisäänny, vaikka tukka harmaantuu ja naamaan tulee pari ryppyä.

Vielä Saagimin Anuun palatakseni vetoan lukijoihin, etteivät he todellakaan ottaisi kyseisen henkilön tai hänen hengenheimolaistensa aivopieruja vakavasti.

Lisäystä 19.9.2009: 10-vuotiaan äiti Anu Saagim: "Korvaan poissaoloni rahalla"

Tuota noin. Tämä ei varsinaisesti ole noissa piireissä mitään uutta ja kaikkein vähiten tämä yllättää kyseisen henkilön kohdalla, mutta tervejärkinen rikas vanhempi ei kehtaisi moista julkisesti kuuluttaa. Kuten sanottua, tätä ei ollut vaikea arvata, mutta se, että moisen kehtaa ilmeisen häpeilemättä julkisesti toitottaa, on jo jotain aivan käsittämätöntä.

"- Raha on sellainen sijaisjuttu. Olen usein kiireinen. Jos ei ole aikaa, korvaan sen antamalla lapselle rahaa, koska poden syyllisyyttä, Anu Saagim myöntää."

Tässä vielä varmemmaksi vakuudeksi osoitus siitä, kuinka mikroskooppisen pienet rippeet Saagimin Anulla on enää tervettä todellisuudentajua jäljellä jossain harmaan aivosolun perimmäisessä takanurkassa.

Iltalehdessäkin on naisesta asiaa ja lisäksi siellä mainitaan, kuinka:

"Hän (Saagimin) epäilee, että Robin-poika on jo tottunut liiaksi tiettyihin ylellisyyksiin.

- Minulla on sellainen tunne, että koska hän saa kaiken minkä haluaa, hän ei osaa enää arvostaa sitä, Saagim sanoo lehdessä."

Nerokasta. Mitali on vähintä, mitä moisesta älykkäästä päättelyketjusta voisi myöntää. Peli on toisin sanottuna jo menetetty, vaikkei poika ole kuin kymmenen vanha. Kun kauhalla annetaan, ei voi lusikalla vaatia. Isorikkaiden lapsille terve vanhempien ja jälkikasvun välinen läheisyys sekä lämmin suhde korvataan kylmällä käteisellä ynnä materialla.

Kaikki maailmankuvaltaan vääristyneet ja hemmotellut penskat: tervetuloa yhteiskuntaan, jossa kaikkea ei välttämättä saakaan kuin Manu illallista.