Jälleen pohdintaa pinnallisuudesta ja ulkonäköpaineista

On vähintäänkin ironista huomata, kuinka mediassa pohditaan täysin samanaikaisesti syitä nuorten ihmisten mielenterveysongelmiin ja kauhistellaan aavistuksen verran lihaa luidensa ympärille saaneen Uma Thurmanin tai Britney Spearsin LÄSKEYTTÄ! Ei Johanna Tukiainenkaan ole minun mielestäni lihava, vaikka häntä olisi suorastaan velvollisuus ivata ja mollata kaikin tavoin hänen tultua valtakuntamme ykkösjulkkikseksi. Samaa tavataan sanoa nykyään jokaisesta naisesta, jonka takapuoli erottuu leveyssuunnassa vähääkään muusta vartalosta.

Tämä on nähdäkseni osa ihmisen ja erityisesti naisen ruumiinrakennetta, joten onko enää syytä ihmetellä, miksi nuoret tytöt kärsivät pahoista itsetunto-ongelmista? Normaali ruumiinrakenne tuntuu olevan edelleen läskeyttä, vaikka media kuinka tyrmistyisikin sen itsensä lietsomasta kauneusihanteiden vaikutuksesta nuorten ulkonäköpaineisiin. Kaksinaismoralismi siis elää ja voi hyvin. Sanotaan se omakin mielipide: Victoria Beckham tai Eva Longoria ovat melko hurjan näköisiä ruipeloita. Nättejä ehkä kasvoiltaan, mutta sairaalloisia luuviuluja. Ei hyvää ollenkaan.

En ole niin naiivi, että pitäisin media-nimistä kokonaisuutta yhtenä tahona, jota voidaan tuomita, kehua tai tervehtiä. Kaikessa on jälleen kerran kyse asenneilmapiiristä. Sitä voidaan ylläpitää tai muuttaa median eri osa-alueidenkin välillä ja haluan uskoa, että nämä osa-alueet voivat vaikuttaa toistensa suhtautumistapoihin, mikäli siihen tosissaan pyritään pitkällä tähtäimellä.

Ulkonäköpaineet pätevät myös nuoriin miehiin. Kokonaan oma osansa on onneksi iltapäiväkehtienkin lööppeihin päässeillä seksielämäpaineilla, jotka ovat melko pitkälti amerikkalaisten TV-sarjojen ansiota. Maamme on joka tapauksessa tulvillaan naisista kiinnostuneita normaaleja sinkkumiehiä, jotka eivät kuitenkaan ole koskaan liiemmin lempeä osakseen saaneet. Kuinka heitä neuvotaan?

"Käy parturissa, osta hienot vaatteet, aja mersulla, käy jollain vitun itseluottamuskurssilla." Mitä tämä tarkoittaa suomeksi? Vastaus: tee itsestäsi kiinnostava. Ole epäaito. Silti hoetaan, että ole rohkeasti oma itsesi. Miten tähän paskaan ollaan tultu?

Onko kukaan suomalaisen nuoren arkkityyppi, eli viimeisen päälle pinnallinen kusipää, tullut oikeasti koskaan pohtineeksi, että olisiko se naapurin tyttö - kaveriporukassa virallisesti läskiksi julistettu sekä aknesta ja jonkunasteisesta tyylitajuttomuudesta kärsivä tapaus - LUONTEELTAAN kaikista paikkakunnan naisista sopivin vakavaksi seurustelukumppaniksi?

Eikö seurustelussa nyt saatana sentään ratkaise eniten LUONNE, ELÄMÄNARVOT ja MUUT OIKEAT ASIAT? Ai niin, eihän vakavaa parisuhdetta enää pidetä arvossa. Baarista ollaan koetettu vongata vain niitä em. kaveriporukan kesken vähintään 9+ arvokseen saaneita naisia, jotka ovat luonnollisesti yhtä vitun pinnallisia omaan napaansa tuijottavia lehmiä. Kuinka sellaisesta saat värvättyä soveliaan elämänkumppanin? Eihän tämä ole tietenkään kenenkään mieleen juolahtanut, koska kaikki mikä ratkaisee on ulkonäkö. Siinä sitä sitten ihmetellään, kun kumppanistasi et saa puristettua pidemmänkään yhteiselon jälkeen irti muuta kuin sen mitä hän on - pinnallista paskaa.

Totuus voi kuitenkin olla se, että se naapurin "läski nauta" on ikäluokastasi ainoa, joka voisi oikeasti ja vilpittömästi rakastaa sinua koko sydämensä pohjasta. Viime viikonloppuna vonkaamasi ^ihQ-jeNsKu_88_^ ei ikäpäivänä uhraisi mitään omaansa sinun tähtesi vaan huolehtisi ennemmin siitä, että seuraavan päivän Makuunissa käyntiä varten löytyy kylliksi ripsiväriä ja tahraton Dolce & Gabbanan laukku.

Jokaisen paikkakuntalaisen typykän unelmien prinssi _`d0n_giGol0-85^^ ei levitä takkiansa vesilätäkön päälle, koska se on vasta ostettu Lacosten malliston huippuyksilö. Hyvin pitkälti samasta syystä tämä alfauros ei tulisi sadesäällä luoksesi ainakaan kyseinen takki päällä, vaikka sinulla olisi kuinka kova ikävä häntä ja tekisit sen hänellekin selväksi. Joukkoliikenneväline taasen ei tule kysymykseen, koska silmissä kiiluva solariumkäynti nappaa leijonanosan viikkobudjetista.

Viereisen korttelin silmälasipäinen, lentokoneiden pienoismalleja harrastava, Battlestar Galacticaa fanittava, Adidaksen perunaverkkareihin sonnustautunut ja reilusta ylipainosta kärsivä Janne (nimi muutettu) sen sijaan ei epäröisi lähtöä sekuntiakaan, koska häntä ei kiinnosta jalkineidensa hyvinvointi. Häntä kiinnostaa sinun vointisi. Hän ei ole onneksi laittanut korvansa taakse sitä, kuinka mediassa peräänkuulutetaan omien ulkoisten avujen korostamista naismarkkinoilla menestymisen nimissä.

Harmi vain, että hän on mielipiteensä kanssa suhteellisen yksinäinen. Harmi vain, että sinä, arvon nuori nainen, et tule saamaan itsellesi niin huomaavaista ja sinun etusi omansa edelle asettavaa miestä, koska olet yksi vitun pinnallinen ja nyrkillä tapettava kusipää. Sinä ja kaltaisesi irvailette Jannelle kikattaen remakasti siiderilasienne äärellä.

Eipä sillä, et sinä moista miestä edes ansaitsisi, saatanan lehmä. Sinä ansaitset juuri sen siis niiq tosi ihq-kuulin nappisilmäisen _sHaQr-b0yH_gangsta^`n, joka pettää sinua heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, eli löytäessään sinua pikkuisen tuhdimman kerroksen puuteria naamaansa sivaltaneen, eli nykyihanteiden mukaan kauniimman, neidon paikallisesta yökerhosta.

Toinen vaihtoehto on se vähintään yhtä pettämättömästi naisiin vetoava miestyyppi eli amis, jonka hauiksen läpimitta on samaa luokkaa kuin peräkontissa raikaavalla subbarilla ja pilottitakki tuoksahtaa bensalle niin että silmiä kirvelee. Onnea vain yhteiselolle. Toivottavasti herra amiksen, varsinaisen adoniksen, humalainen sipaisu poskipäähäsi ei jätä ainakaan niin ikävää mustelmaa, että joudut valelemaan kallista meikkivoidetta oikein kaksin käsin.