"Raha ei tuo onnea"

Otsikon ikivanha toteamus voi varsin mainiosti pitää paikkansa, mutta miksi sitten rahattomuus lietsoo syvää onnettomuutta ja apatiaa? Minä ja miljoonat muut vähävaraiset stressaamme ja tuskastelemme rahatilanteen kanssa jopa siinä määrin, että yöunet ovat vaakalaudalla. Murehtiminen alkaa toden teolla käydä jo mielenterveyden päälle - mikä muukaan siis helpottaisi tilannetta kuin reilu nivaska riihikuivaa? Sillä tulevaisuuden näkymät valaistuisivat välittömästi, kun laskujen ja elintarvikeostoksien maksun järjestymisestä ei tarvitsisi kantaa huolta.

Otsikon - ehkä väsyneelläkin - toteamuksella tarkoitetaan sitä, ettei määrättömällä määrällä rahaa voi ostaa onnea, ystäviä, terveyttä ym. Silti olen sitä mieltä, että kissa kiitoksella elää. Voisinhan sanoa vuokranantajalle, että olen suhteellisen onnellinen ja minulla on mukavia kavereita, joten vuokrani tulisi mitätöidä. Eipä se nyt vain kuitenkaan onnistu. Tarvitaan pätäkkää, fyrkkaa, valuuttaa, tuohta, kahisevaa!

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että omapa on vikani, kun olen elänyt yli varojeni, mutta nyky-Suomen hintatasolla se käy varsin helposti. Lähteenä tähän voitte käyttää edellistä blogitekstiäni, josta varsinainen lähde, eli artikkeli "Superkallis Suomi" jäi mainitsematta, vaikka se olisikin asiaan kuulunut virallisia lukuja esitettäessä. Artikkeli kuitenkin kertoo karua kieltään asiain tolasta.

Joka kauppareissulla rahaa menee se pari kymppiä, vaikkei osta muuta kuin peruselintarvikkeita. Eilen ostin jauhelihaa, kanaa, maitoa, juustoa jne ja sinne se mennä hurahti. Tekisivät saatana halvempaa kanaa ihan kotimaan kamaralla niin ei maksaisi niin pirusti. Poutun kanasuikaleiden alkuperämaaksi paljastui Brasilia, joten totesin pakkausta silmäillessäni kohteliaasti, että ei kiitos. Sen verran tämä poika kuitenkin on ronkeli, että ostan vain ja ainoastaan kotimaisia kanatuotteita ja ensisijaisesti sama pätee kaikkiin muihinkin lihoihin. Ainoan poikkeuksen muodostavat kenties pakastekananugetit, joiden alkuperämaa kuitenkin on EU:n alueella.

Mjoo, jatketaanpa samasta aiheesta taas joskus.