Homoavioliittojen ja etenkin homojen adoptio-oikeuden vastustajat käyttävät perusteenaan varsin taajaan sitä, että homoparien ”jälkikasvulle” olisi mitä otollisinta joutua kokemaan koulukiusausta. Mikähän tässä nyt sitten on se todellinen ongelma? Syynä adoptio-oikeuden eväämiselle käytetään ongelmaa - se tarkoittaa ainakin minulle ongelman hyväksymistä osaksi koulu- ja yhteiskuntajärjestelmää.
Olisihan naiivia väittää, että kiusaamisen eri muotoja kuten julkista pilkan tekoa, syrjintää ja eristämistä saataisiin kokonaan kitketyiksi, mutta siihenhän tässä pitäisi ainakin minun järjen mukaan pyrkiä – ei vain elelemään asian kanssa kaikki epäkohdat nöyrästi myöntäen. Sama koskee montaa muutakin asiaa. Moni käyttänee koulussa hieman maltillisempia vaatteita kuin mitä vapaa-ajallaan, koska pelkää saavansa massasta räikeästi erottuvan pukeutumistyylinsä vuoksi kiusallista huomiota osakseen. Samaan sarjaan kuuluu myös aiemmissa teksteissä käsittelemäni rikollisuus: kunnon veronmaksajat ovat jo pitkään pysytelleet poissa kaupunkien keskustoista yöaikaan, koska silloin on suurin riski joutua rikollisten uhriksi. Miltäpä kuulostaisi, jos näihin perusteina käytettyihin ongelmiin tartuttaisiin sen sijaan, että jatkamme ainaista pelkäämistä ja varomista?
Koulukiusaaminen ja se, että sitä tapahtuu ja ettei sille mitään voi (vai halutaanko edes voida sen vakavemmin kuin pyytämällä viisaita kukkahattutätiprofessoreita esittelemään tilastojansa) ovat jo oksettavalla tavalla itseisarvoisia kouluyhteisöiden elementtejä. Otetaan esimerkkiskenaario tuolta ensimmäisestä aihepiiristä: kaksi homomiestä todella haluaisi adoptoida itselleen lapsen kasvatettavakseen ja hakuprosessin edetessä heidän todellinen into ja rakkaus tehtävää kohtaan on tullut selväksi kaikille osapuolille.
Moni neuvotteluihin osaaottava lienee reilusti vastustavalla kannalla ja esittää varmasti kysymyksiä koskien esimerkiksi lapsen kasvamista kahden isän kanssa sellaiseksi koululaiseksi, joka toimii kouluyhteisössä normaalisti muiden kanssa JA se oleellisin, että entä jos hän tilanteensa vuoksi joutuu kiusaajien erityisen huomion kohteeksi?
Tässähän on selkeästi kaksi ratkaisumallia: 1) homopari antaa periksi tälle yhteiskunnan epäkohdalle eikä saa itselleen jälkikasvua, ettei ilkeä ja ahdasmielinen maailma aiheuta heidän elämäänsä mitään epämiellyttävää tai 2) koulukiusaukseen puututaan niin kertakaikkisen kollektiivisella ja perinpohjaisella intensiteetillä ettei ole moista ennen nähty.
Aiempia tekstejäni lukeneet ovat varmasti saaneet tarkan kuvan siitä mitä mieltä minä olen koulukiusaukseen syyllistyvistä kusipäistä. Puhuminen ei monessa asiassa auta pätkääkään, joten valitettavasti pitäisi siirtyä radikaaleimpiin keinoihin. Niitä on hankala keksiä, vaikka kyllä minulta visioita löytyy.
Ylipäätään oppilaat ovat melko nihkeästi paljastamassa kouluissa mahdollisesti esiintyvää kiusaamista, jotteivat saisi kantelupukin leimaa niskaansa ja kyllähän sen ymmärtää. Toinpa taas esiin uuden ongelman. Tulee lievästi sanottuna ”älkää nyt hyvät sinisilmäiset ihmiset puhuko paskaa” -tunne, kun lukee koululaisten mielipiteitä siitä, kuinka heidän kouluissaan on täydellisen cool ilmapiiri ja kaikki ovat kavereita keskenään. Tietenkinhän meitä on moneksi ja toiset pitävät toisia asioita vakavempina kuin toiset, mutta koulumaailmaa nähneenä tuntuisi vähintään epäuskottavalta, jos joissain kouluissa ei muka minkäänlaista kiusaamista ilmenisi.
Kenenkään ei tarvitsisi koulua ja sen oppilaita tyrannin ottein hallinnassaan ja pelon vallassa pitävien kiusaajien takia valehdella tilanteesta oikeasti huolestuneiden esittämiin kysymyksiin. Uusia keinoja kehiin. Kiusaajat ja häiriköt eristykseen omiin oppilaitoksiinsa tarpeeksi kauaksi kunnon kilteistä koululaisista.
Yläasteen, eli sen varsinaisen maanpäällisen helvetin, soisi olevan sellainen paikka, jossa ainoita huolenaiheita ovat varsinaiset koulutehtävät. Sen sijaan stressin aiheuttajana eivät saa olla ihmiset, jotka käyvät koulussa toisten ilmapiiriä ja oppimisintoa pilaamassa. Surutta oman kattonsa alle mokomat kiusaamaan toisiansa. Miksi viattomien pitää aina kärsiä?
Henkilökohtaisesti en kannata homoseksuaalien adoptio-oikeutta pitkälti humaaneista ja biologisista syistä, mutta toivon, että tätä kirjoitusta osattaisiin käsitellä siltä kantilta, että ihmiskunnalla on taipumus tehdä päätöksiä käyttäen perusteena sellaisia ongelmia, jotka olisivat ratkaistavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.