Varoitus: Teksti sisältää hämmästyttävän selkeitä loogisia laskutoimituksia sekä järjenmukaisia ajatuksia. Jos ei terveen järjen mukaan ajatteleminen ole sinun heiniäsi, suosittelen kääntymistä eduskunnan pöytäkirjojen puoleen.
Saamieni tietojen mukaan opetusministeriön henkilökunta on verrattain korkeasti koulutettua väkeä. Ainoa johtopäätös, jonka kykenen tästä käsittämättömästä ehdotuksesta laatimaan, on se, että opetusministerillä alaisineen on runsaasti hiekkaa pilluissaan tai esinahkojensa alla. Oman opiskeluajan kitkuttaminen pyritään kostamaan nykyopiskelijoille oikein reilun käden kautta.
Täsmähyökkäys entuudestaankin vedellä ja leivällä eleleviä kansalaisiamme, kuten etenkin opiskelijoita, kohtaan on ilmeisesti käynnistynyt entistäkin laajemmalla rintamalla, koska meidän ikioma Kimmo Sasi olisi valmis hivuttamaan tuoretta mediamaksua 20 eurolla ylös päin.
Nyt seuraa se osuus, johon suomalaiset poliitikot eivät päätöksiä pohdiskellessaan kykene kirveelläkään: Logiikka. Opiskelijalla ei ole varaa tuhannen euron lukuvuosimaksuun. Saavutettavassa taloudellisessa hyödyssä - saatana, missäs muussakaan - onkin todennäköisesti otettu huomioon se, että opiskelijoiden kokonaislukumäärä tulisi tuollaisen maksumääräyksen voimaanastuessa laskemaan kuin lehmän häntä. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan osalla vanhemmista on varaa kustantaa lapsensa opiskelusta tuollainen rahasumma nykyisten avustuksien päälle.
Rautalankaesimerkki on yleensä näissä yhteyksissä tarpeellinen, mutta poliitikoiden edesottamukset asettavat suuren kysymysmerkin sille, kykenevätkö he ajattelemaan näin yksinkertaisesti.
Opiskelija saa kuukaudessa opintotukea maksimissaan 469 euroa ja sentit päälle. Tästä hänen täytyy maksaa vuokra, joka voipi olla vaikka 300 euroa, mikäli olemme optimistisia. Jäljelle jää 469-300=169 euroa. Vesilasku oli minulla edellisessä asunnossani kiinteä 17 €, melko vaatimaton laajakaistayhteys kaapeliverkkoon 23 € ja sähköstä sai pulittaa kuukausitasolla arviolta kympin verran. Kolmen kuukauden välein tuli 70 euron hintalappu henki- ja kotivakuutuksesta, eli kuukauden osalle maksettavaa tulee n. 23 euroa. On aika suorittaa välitilinpäätös. 169-17-23-10-23=96. Ollaan jälleen optimistisia, ettei koko kuukauden kuluessa ole tullut mitään muita pakollisia menoja, kuten lääkkeitä, poliklinikkamaksuja, huolto- tai ylläpitokustannoksia kodinelektroniikkaan, eikä matkakustannuksia. Näin yhden päivän ruokakuluiksi jää kolmisen euroa. Jotain on nimittäin mukavaa syödäkin aina välillä, koska se auttaa melkoisesti jaksamaan. Seuraakin kysymys: Mistä välistä opiskelija säästää 1000+195=1195 euroa vuosittain?
Opiskelijahan voi aina tehdä työtä tai ottaa opintolainaa kustantaakseen opintonsa! Tällä mantralla lidvideettiongelmia ollaan aiemminkin lakaistu maton alle. Mikäli ministerit tulisivat edes hetkeksi tavallisten opiskelijoiden tasolle, jopa hekin havaitsisivat opintojen viivästyvän nimenomaan samanaikaisen työnteon johdosta. Kaikkien tapauksessa tämä ei missään nimessä päde, mutta väitän ennen kaikkea omien kokemusteni puolesta vain pienen osan opiskelijoista olevan sellaisia superihmisiä, jotka kykenevät työntekoon, täysipainoiseen kurssien suorittamiseen ja puoleen tusinaan harrastuksia tuntematta stressiä. Totuus ei voisi olla kauempana tästä. Suurimmalla osalla opiskelumotivaatio ja jaksaminen ovat aika ajoin hyvinkin kovasti kadoksissa.
Onko tuhannen euron lukuvuosimaksulla sitten pyrkimys sitouttaa opiskelijoita voimakkaammin koulujärjestelmään, jotta suurehkon rahasumman turvin opiskelutkin maistuisivat, eikä koulun penkille edes ryhtyisi köyhiä? Jos ei opintotuen sidonnaisuutta opintopisteisiin katsota riittäväksi sitouttamiskeinoksi niin ei sitten mitään. Miten olisi niskalaukaus kaikille opiskelijoille, jotka eivät valmistu ohjeajassa? Siinäpä opetusministeriölle täky, jotta nuoret saadaan entistä stressaantuneimmiksi ja toisaalla taas tarmokkaammiksi.
Onko mielekästä, että opiskelija ottaa opintolainaa maksaakseen vuosittaisen tuhannen euron maksun, joka taas lisätään valtiontakaukseen? Ei näissä yhtälöissä ole mitään järkeä. Myöskin tuntuu kyseenalaiselta, että opiskelijat joutuvat hyvässä lykyssä ottamaan opintolainaa maksaakseen mediamaksun.
Mediamaksusta minulla on muutama muukin kysymys, koska sen on juhlallisesti kuulutettu olevan kaikille yhteinen. Maksavatko sitä suljetulla osastolla olevat potilaat? Entä vangit? Entä Pihtiputaan mummo, jolla on mustavalkotelevisio ja joka ei tiedä tuon taivaallista maksukorteista, digikanavista tai runkoverkon korjaustarpeesta?
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Maksaako mediamaksua nappisilmäinen kenialaismaahanmuuttajalapsi saati kukaan hänen perheenjäsenistään, jotka tuodaan Suomeen lapsen siivellä lähitulevaisuudessa?
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
lauantaina, helmikuuta 20, 2010
Kansanedustajien tietoon on eksynyt päivänselvä asia
"Brax on kertonut, että oikeusministeriössä lainsäädäntöä tarkastellaan."
Kiitos, Sirpa Puhakka! Olen tosin pahoillani, koska järjen ääni ei pääse taaskaan kuuluviin, koska Tuija Braxilla ja kumppaneilla on nyrkin kokoiset vanutupot korvissaan. He eivät kuule järkeä tästä elämästä vaan elävät jossain rinnakkaistodellisuudessa nyt, aina ja ikuisesti.
Lainsäädäntö koskee näinkin monimutkaista ja vaikeaselkoista asiaa, jonka tiimoilta suurimittainen aivoriihi ei ole lainkaan perustelematonta. Kyllä tällainen asia vaatii minustakin perustavaa laatua olevan tutkinnan, pohdiskelun, mietiskelyn ja funtsinnan.
Kyseessä on otsikon mukaisesti päivänselvä asia. Asia ei ole päivänselvä minun mielestäni - se yksinkertaisesti on sitä. Tässä ei siis puhuta mielipideasiasta vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan totuudesta. Olen kirjoittanut jo aiemminkin siitä käsittämättömyydestä, ettei Suomessa kohtaa liki missään asiassa kansalaisten oikeustaju ja valloilla oleva lainsäädäntö.
"Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mielestä nykyiset raiskaustuomiot ovat ristiriidassa kansalaisten oikeustajun kanssa."
Tässäkään ei ole kyse Sirpa Puhakan mielipiteestä. Tämä on yksinkertaisesti päivänselvä tosiasia. Kuinka monta kilometriä rautalankaa pitää taivuttaa mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon, jotta asia olisi oikein harvinaisen yksiselkoinen? Ei sellaista rautalangan paljoutta pysty kuvittelemaankaan.
Mitä pohdiskelemista tämä vaatii? Kuten aiemmin kirjoitinkin, ei terveen järjen mukaan tarvitse käyttää erityistä väkivaltaa, jotta raiskaus itse olisi törkeä. Ei ole törkeää tai vähemmän törkeää raiskausta - kaikki ovat jo lähtökohtaisesti rikoksia pahimmasta mahdollisesta päästä. Erityiseen väkivaltaisuuteen ei toden totta riitä sekään, että uhrin päätä lyö seinään samalla, kun hänen vaginaansa työntyy vasten toisen tahtoa.
Miltä sinusta tuntuisi, jos humalainen öykkäri tunkeutuu kotiisi ja jyystää sinua perseeseen hakaten samalla päätäsi seinään? Tuija Brax: Olisiko tämä kivaa tai nautinnollista? Onko tällaisessa tapauksessa kohtuullista päästää tekijä kävelemään parin hassun tonnin sakkorangaistus ja ehdollinen "vankeustuomio" kainalossaan? Kotimatkalla syyllinen saa väkisinmaata haluamansa uhrin päästen pälkähästä yhtä lievin seurauksin. Lisäksi nämä vahingonkorvausvaatimukset päätyvät melkoisen usein takaisinperintään, koska ei maahanmuuttajalla tai laitapuolen kulkijalla moisiin maksusuorituksiin ole mahdollisuutta.
Raha ei ratkaise. Rahaa ei tuosta noin vain sormia napsauttamalla revitä laitapuolen kulkijan selkänahasta sitä määrää, jonka käräjätuomari arpanoppia kätösessään pyöräyttämällä keksii pöytäkirjaan raapustaa. Loppusumma ei tuo kenellekään lohtua, eikä poista kärsimystä, vaikka tekijä kykenisikin kuin ihmeen kaupalla loppusumman pulittamaan. Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto on ehdoton vankeus ja helvetin pitkäksi aikaa. Järjen kanssa nykyisellä lainsäädännöllä tosin ei ole tunnetusti mitään tekemistä. Jos lainsäädäntö asuu Eirassa, asuu ainoa oikea ja järkevä lainsäädäntö Neptunuksessa.
Lisäksi ihmisen otsassa ei yksinkertaisesti saisi olla hintalappua. Karkeasti nykysuomen oikeustaju voidaan ajatella niin, että rikas ja seksinhimoinen ihminen katsoo tilitietonsa ennen kuin käy väkisinmakaamaan toista yksilöä. Lisäksi toisen päätä saa hakata seinään, jos mieli tekee. Rahalla siitä selviää! Tuota pikaa jollain nerolla leimahtaa ja raiskauksen uhrista tehdään maksullinen nainen ja hänet laitetaan ennemmin vedelle ja leivälle.
Tuija Brax ja muut: Olisitteko niin saatanan ystävällisiä, että vetäisitte päänne pois sieltä helvetin syvältä karvaisista perseistänne, jotta osaisitte edes joku päivä ymmärtää tämän maailman meininkiä? Voisitteko mitenkään olla niin tehtäviinne sopivia ihmisiä, voisitteko? Ottakaa ne päänne pois niistä vitun perseistänne ja tajutkaa, että mitä täällä oikeasti tapahtuu ja kuinka sairaat ihmiskuonat tekemisistään selviävät, vaikka uhrit saavat loppuelämäkseen epäinhimillisen taakan kannettavakseen!
sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010
Kolme ihmistyyppiä
Vastikään perustamassani kolmannessa blogissa pohdiskelen kaikenlaista musiikkiharrastukseen liittyvää ja sivuan siellä myös muita luovia harrastuksia. Tovi sitten mietiskelin eri ihmistyyppejä pohtiessani sitä, millaiset ihmiset ovat todennäköisempiä tai soveltuvampia tiettyihin asioihin. Teinkin siis tällaisen luonnehdinnan:
Sitaatissa mainitun ryhmän yksi ihmiset eivät turhia murehdi, koska eihän maailmanpolitiikka tai vaikkapa akvaarion ravintoketju välittömästi heitä koske. Lisäksi he eivät koe hyötyvänsä milliäkään siitä, vaikka tietäisivät harrastuspohjalta paljon yhdysvaltalaisista bebop-muusikoista. Tämän ryhmän olemassaolo on aivan selvä. Heidän ilmaisun päätavoite on se, että asian saa tuotua selville. Ryhmän edustaja kirjoittaa DVD-koteloon elokuvan nimen joten kuten ja pääasia on se, että siitä saa itse selvää. Yhdyssanat tai alkukirjaimet eivät ole niin justiinsa. Rempseästi vain tuosta vähän sinne päin.
Minua ja kaltaisiani sen sijaan kiinnostaa lähestulkoon kaikki ainakin vähän. Kuten toisaalle lisäsin, olen saanut kuulla jatkuvasti ihmettelyitä siitä, kuinka paljon vaivaan päätäni erilaisilla asioilla. Tämän piirteen toki huomaa vaikkapa tästä blogista. Analysoin näkemääni, kyseenalaistan monia asioita, haluan tietää, kuinka tietyt asiat - olivatpa kyseessä sitten laitteet tai sosiaalipoliittiset järjestelmät - toimivat ja pyrin suorittaessani keskimääräistä parempaan lopputulokseen. Minulle ilmaisussa tärkeintä on itse sanoman julkituonnin ohella se, että se on mahdollisimman oikeaoppista ja korrektia. Tärkeä tiedonanto organisaatiossa tai julkaistava kirjoitus tulee tarkistaa huolella moneen kertaan, jotta se ei sisällä kirjoitusvirheitä tai epäjohdonmukaisuuksia. Kirjoitan DVD-koteloon sen sisällön nimen huolellisesti tekstaten ja taiteen sääntöjä noudattaen. Lisäksi tulen harmistuneeksi, jos käteni heilahtaa väärällä hetkellä ja tussikynä piirtää suttuisen näköisen juovan.
Luonnehdin alkuperäisen kahtiajaon yhteyteen myös kolmannen ryhmän, eli maltilliset, pelokkaat ja pidättyväiset ihmiset. He eivät ryhdy tutkimaan eri asioita, koska ovat tulleet ilman ylimääräistä tietoa ihan tarpeeksi hyvin toimeen tähänkin asti ja vanhoja tuttuja rutiineita sekä kotona saatuja oppeja ei tohdi alkaa kyseenalaistaa. Tähän ryhmään ei välttämättä kuulu luonnostaan, vaan sinne saattaa taantua, mikäli lahjakkuutta ei lapsuusiässä huomata ja sen suhteen ei kannusteta. Hiljaisen ja vaatimattoman luonteenlaadun vuoksi mielipiteitään ei tuo mielellään ilmi, vaan ennemmin kolmosryhmäläinen kulkee harmaassa massassa tutusti ja turvallisesti. Heille itsensä ilmaiseminen saattaa olla vaikeaa ja päätavoite on se, että tilanteesta, jossa sitä vaaditaan, pääsee mahdollisimman nopeasti pois. DVD-kotelon kanteen he kirjoittavat mahdollisimman pienellä käsialalla ja tarkasti, jottei kynästä kulu turhaan mustetta.
Kehitän tähän malliesimerkiksi skenaarion, jossa kolmen testihenkilön tulee autoilla vaikkapa Laukaasta Jyväskylään ostamaan aivan tuosta ydinkeskustasta uutta takkia. Ryhmän yksi edustaja ajelee paikalle varmaotteisesti, astuu sisään liikkeeseen, ostaa mieleisensä takin ja lähtee kotiin.
Ryhmän kaksi edustaja ajelee paikalle niin ikään ihan mallikelpoisesti, mutta matkan varrella hänen huomionsa kiinnittyy naiseen, joka on kaatunut jalkakäytävälle. Sattuikohan häneen? Ovatko kaupungin huoltomiehet laiminlyöneet tien hiekoittamisen? Lisäksi tien varteen asetetusta mainoksesta silmään pomppaa ikävästi yhdyssanavirhe ja raivon partaalle saa viereisessä puhelinkopissa oleva rikkonainen lasi ja iso spraymaalitöherrys tehty tagi. Hmm. McDonald'sissa on syömässä keskellä arkipäivää mies ja kaksi pientä lasta. Onkohan kyseessä avioerotapaus ja pienellä tapaamisoikeudellaan isä on päättänyt tehdä kliseiset ja tuonut lapset syömään mäkkäriin, jotta heillä olisi kivaa? Kaupassa aikaa kuluu hieman enemmän, koska halvimman ja silti kotimaisen vaihtoehdon eteen joutuu näkemään vaivaa.
Ryhmän kolme edustaja sen sijaan ei suostu lähtemään matkaan ollenkaan, koska eihän sitä koskaan tiedä, millaiset vaaratilanteet keskustan liikenteessä vaanii. Sitä paitsi vielähän tuo entinenkin takki pysyy 15 vuoden jälkeen aivan hyvin päällä ja suojaa tuulelta, joten mitä tuota turhia toista hankkimaan. Jospa naapurin kyydillä pääsee paikalle sitten, kun todellinen tarve tulee.
Ryhmän yksi henkilöt soveltuvat hyvin käytännönläheisiin ja vähemmän aivotyötä vaativiin ammatteihin, joissa saa tehdä sopivassa tahdissa sen mitä tarvitaan. Pääasia, että palkka maksetaan ja veroprosentti on kohdallaan. Maailman pyörät pyörii ja mitäpäs tuota muusta murehtimaan.
Ryhmän kaksi henkilöt soveltuvat kenties paremmin analyyttisemmille aloille, jossa vaaditaan hieman enemmän aivotyöskentelyä ja nimenomaan vähemmän käytännönläheisen osaamisen soveltamista sekä uusien asioiden oppimista. Palkkapäivänä tulee mieleen, että onkohan työeläkemaksu kohonnut ja mikä tuo toinen uusi kohta mahtaa olla. Pitää heti kotona ottaa asiasta selvää.
Ryhmän kolme henkilöt soveltuvat hyvin vaatimattomiin ja turvallisiin ammatteihin, joihin kahden ensimmäisen ryhmän henkilöt ovat liian kunnianhimoisia. He kokisivat liian vähän erilaista tekemistä ja syventymistä sisältävät työt äärimmäisen pitkäveteisiksi, eivätkä he viihtyisi siellä. Palkkakuitti kannattaa tutkia tarkoin, koska eihän sitä tiedä, vaikka joku olisi pielessä omaksi epäeduksi. Käytännön merkitystä tällä ei kuitenkaan ole, koska ei siitä uskalla suutaan avata, ettei esimies pian pahastu.
Ryhmän yksi edustajien tyypillisiä harrastuksia ovat urheilulajit ja mielielokuvia toimintaelokuvat. Ryhmän kaksi edustajat ovat muusikoita, filatelisteja tai kielten eri harrastajia ja katsovat psykologisia trillereitä. Kolmannen ryhmän edustajat pitävät kenties kutomisesta tai leipomisesta, mutta eivät tee erityisesti mitään ihmeempiä, koska eivät koe sille tarvetta. Vaatimattomuus kaunistaa. Suosikkielokuvia ovat kotimaiset, melko suoraviivaiset ja vanhemmanpuoleiset draamat tai komediat.
Ryhmän yksi "kansantauteja" ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä liikunta- ja tukielinsairaudet. Kakkosryhmällä tyypillisiä ovat mielenterveysongelmat ja maksakirroosi. Kolmannella ryhmällä taas esiintyy makuuhaavaa, nivelreumaa ja korkeaa kolesterolia.
Karkeasti jaoteltuna on kahdenlaisia ihmisiä:
Yhtäällä ovat he, jotka suorittavat varmasti lähes kaikilla elämänsä osa-alueilla, koska eivät stressaa turhia siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. He antavat maailman pyörien pyöriä itsekseen ja nukkuvat yönsä kunnolla.
Toisaalla taas ovat he, jotka analysoivat ympäristöään, kyseenalaistavat asioita, haluavat ymmärtää sekä tietää ja prosessoivat tätä kaikkea mielessään. He eivät välttämättä nuku öitänsä kunnolla.
Minä edustan ehdottomasti ryhmää numero kaksi.
- J. Muhonen, tammikuussa 2010.
Sitaatissa mainitun ryhmän yksi ihmiset eivät turhia murehdi, koska eihän maailmanpolitiikka tai vaikkapa akvaarion ravintoketju välittömästi heitä koske. Lisäksi he eivät koe hyötyvänsä milliäkään siitä, vaikka tietäisivät harrastuspohjalta paljon yhdysvaltalaisista bebop-muusikoista. Tämän ryhmän olemassaolo on aivan selvä. Heidän ilmaisun päätavoite on se, että asian saa tuotua selville. Ryhmän edustaja kirjoittaa DVD-koteloon elokuvan nimen joten kuten ja pääasia on se, että siitä saa itse selvää. Yhdyssanat tai alkukirjaimet eivät ole niin justiinsa. Rempseästi vain tuosta vähän sinne päin.
Minua ja kaltaisiani sen sijaan kiinnostaa lähestulkoon kaikki ainakin vähän. Kuten toisaalle lisäsin, olen saanut kuulla jatkuvasti ihmettelyitä siitä, kuinka paljon vaivaan päätäni erilaisilla asioilla. Tämän piirteen toki huomaa vaikkapa tästä blogista. Analysoin näkemääni, kyseenalaistan monia asioita, haluan tietää, kuinka tietyt asiat - olivatpa kyseessä sitten laitteet tai sosiaalipoliittiset järjestelmät - toimivat ja pyrin suorittaessani keskimääräistä parempaan lopputulokseen. Minulle ilmaisussa tärkeintä on itse sanoman julkituonnin ohella se, että se on mahdollisimman oikeaoppista ja korrektia. Tärkeä tiedonanto organisaatiossa tai julkaistava kirjoitus tulee tarkistaa huolella moneen kertaan, jotta se ei sisällä kirjoitusvirheitä tai epäjohdonmukaisuuksia. Kirjoitan DVD-koteloon sen sisällön nimen huolellisesti tekstaten ja taiteen sääntöjä noudattaen. Lisäksi tulen harmistuneeksi, jos käteni heilahtaa väärällä hetkellä ja tussikynä piirtää suttuisen näköisen juovan.
Luonnehdin alkuperäisen kahtiajaon yhteyteen myös kolmannen ryhmän, eli maltilliset, pelokkaat ja pidättyväiset ihmiset. He eivät ryhdy tutkimaan eri asioita, koska ovat tulleet ilman ylimääräistä tietoa ihan tarpeeksi hyvin toimeen tähänkin asti ja vanhoja tuttuja rutiineita sekä kotona saatuja oppeja ei tohdi alkaa kyseenalaistaa. Tähän ryhmään ei välttämättä kuulu luonnostaan, vaan sinne saattaa taantua, mikäli lahjakkuutta ei lapsuusiässä huomata ja sen suhteen ei kannusteta. Hiljaisen ja vaatimattoman luonteenlaadun vuoksi mielipiteitään ei tuo mielellään ilmi, vaan ennemmin kolmosryhmäläinen kulkee harmaassa massassa tutusti ja turvallisesti. Heille itsensä ilmaiseminen saattaa olla vaikeaa ja päätavoite on se, että tilanteesta, jossa sitä vaaditaan, pääsee mahdollisimman nopeasti pois. DVD-kotelon kanteen he kirjoittavat mahdollisimman pienellä käsialalla ja tarkasti, jottei kynästä kulu turhaan mustetta.
Kehitän tähän malliesimerkiksi skenaarion, jossa kolmen testihenkilön tulee autoilla vaikkapa Laukaasta Jyväskylään ostamaan aivan tuosta ydinkeskustasta uutta takkia. Ryhmän yksi edustaja ajelee paikalle varmaotteisesti, astuu sisään liikkeeseen, ostaa mieleisensä takin ja lähtee kotiin.
Ryhmän kaksi edustaja ajelee paikalle niin ikään ihan mallikelpoisesti, mutta matkan varrella hänen huomionsa kiinnittyy naiseen, joka on kaatunut jalkakäytävälle. Sattuikohan häneen? Ovatko kaupungin huoltomiehet laiminlyöneet tien hiekoittamisen? Lisäksi tien varteen asetetusta mainoksesta silmään pomppaa ikävästi yhdyssanavirhe ja raivon partaalle saa viereisessä puhelinkopissa oleva rikkonainen lasi ja iso spraymaalitöherrys tehty tagi. Hmm. McDonald'sissa on syömässä keskellä arkipäivää mies ja kaksi pientä lasta. Onkohan kyseessä avioerotapaus ja pienellä tapaamisoikeudellaan isä on päättänyt tehdä kliseiset ja tuonut lapset syömään mäkkäriin, jotta heillä olisi kivaa? Kaupassa aikaa kuluu hieman enemmän, koska halvimman ja silti kotimaisen vaihtoehdon eteen joutuu näkemään vaivaa.
Ryhmän kolme edustaja sen sijaan ei suostu lähtemään matkaan ollenkaan, koska eihän sitä koskaan tiedä, millaiset vaaratilanteet keskustan liikenteessä vaanii. Sitä paitsi vielähän tuo entinenkin takki pysyy 15 vuoden jälkeen aivan hyvin päällä ja suojaa tuulelta, joten mitä tuota turhia toista hankkimaan. Jospa naapurin kyydillä pääsee paikalle sitten, kun todellinen tarve tulee.
Ryhmän yksi henkilöt soveltuvat hyvin käytännönläheisiin ja vähemmän aivotyötä vaativiin ammatteihin, joissa saa tehdä sopivassa tahdissa sen mitä tarvitaan. Pääasia, että palkka maksetaan ja veroprosentti on kohdallaan. Maailman pyörät pyörii ja mitäpäs tuota muusta murehtimaan.
Ryhmän kaksi henkilöt soveltuvat kenties paremmin analyyttisemmille aloille, jossa vaaditaan hieman enemmän aivotyöskentelyä ja nimenomaan vähemmän käytännönläheisen osaamisen soveltamista sekä uusien asioiden oppimista. Palkkapäivänä tulee mieleen, että onkohan työeläkemaksu kohonnut ja mikä tuo toinen uusi kohta mahtaa olla. Pitää heti kotona ottaa asiasta selvää.
Ryhmän kolme henkilöt soveltuvat hyvin vaatimattomiin ja turvallisiin ammatteihin, joihin kahden ensimmäisen ryhmän henkilöt ovat liian kunnianhimoisia. He kokisivat liian vähän erilaista tekemistä ja syventymistä sisältävät työt äärimmäisen pitkäveteisiksi, eivätkä he viihtyisi siellä. Palkkakuitti kannattaa tutkia tarkoin, koska eihän sitä tiedä, vaikka joku olisi pielessä omaksi epäeduksi. Käytännön merkitystä tällä ei kuitenkaan ole, koska ei siitä uskalla suutaan avata, ettei esimies pian pahastu.
Ryhmän yksi edustajien tyypillisiä harrastuksia ovat urheilulajit ja mielielokuvia toimintaelokuvat. Ryhmän kaksi edustajat ovat muusikoita, filatelisteja tai kielten eri harrastajia ja katsovat psykologisia trillereitä. Kolmannen ryhmän edustajat pitävät kenties kutomisesta tai leipomisesta, mutta eivät tee erityisesti mitään ihmeempiä, koska eivät koe sille tarvetta. Vaatimattomuus kaunistaa. Suosikkielokuvia ovat kotimaiset, melko suoraviivaiset ja vanhemmanpuoleiset draamat tai komediat.
Ryhmän yksi "kansantauteja" ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä liikunta- ja tukielinsairaudet. Kakkosryhmällä tyypillisiä ovat mielenterveysongelmat ja maksakirroosi. Kolmannella ryhmällä taas esiintyy makuuhaavaa, nivelreumaa ja korkeaa kolesterolia.
lauantaina, helmikuuta 06, 2010
Perheenlisäystä!
Vauvaa, kissaa tai koiraa ei ole talouteemme ilmestynyt, eikä avopuolisoni ole "tiineenä", mutta kolmisen viikkoa sitten ostin kaveriltani akvaarion, jonka kylkiäisenä saimme muutaman kasvin, pohjasorat, neljä urosplatya ja miekkapyrstö. Platyt ovat kaikki Samikaloja, jotka ovat saaneet nimensä erään yhteisen koulukaverimme mukaan. Miekkapyrstö sen sijaan on saanut nimensä minun mukaani ja on Janne-setä.
Siitä noin viikon kuluttua hilpaisimme paikalliseen eläinkauppaan, josta ostimme säkillisen välttämättömiä oheistarvikkeita sekä yhden uuden kasvin, kaksi naarasplatya Samikalojen seuraksi, kaksi petokotiloa popsimaan pohjasoraan satamäärin pesiytyneitä erilaisia kotiloita ja sokerina pohjalla oman suosikkini, eli mukavan kokoisen partamonnin.
Naarasplatyt, eli meidän pikkuiset tyttöset, saivat nimikseen Tori ja Willow, partamonni on Paroni von Münchhausen (tuttavallisemmin Mynni) ja kotilot tottelevat nimiä Rocksteady ja Bebop. Valitettavasti toinen petokotilo ilmeisestikin menehtyi juuri muuton jälkeen, vaikkei sitä kaltoin kohdeltukaan. Kovin paljon se nimittäin ei ole liikkunut siitä pisteestä, jonne sen laskin pussista, mutta kaverini mukaan toiset kalat ja kotilot syövät sen ennen pitkää.
Tuota pikaa on syytä noukkia kotiloita pois käsipelillä, vaikkei se autakaan tilannetta kuin pieneksi hetkeksi, koska ne ovat harvinaisen kovia lisääntymään. Ruokahetkellä niitä pelmahtaa pohjasoran suojista sadoittain ja osa alkaa kiivetä pitkin lasiseiniä. On myös mahdollista, että ne onnistuvat kiipeämään suodattimen sisään tukkien sen. Myöskään koko akvaarion pienikokoinen ekosysteemi ei pidä mahdottomasta kotilomäärästä.
Asuntoomme ei saa periaatteessa ottaa lemmikkejä, mutta koska naapureillakin on koiria sekä kissoja, uskon tämän tarkoittavan vasta kolmisen vuotta sitten remontoidun asunnon tapauksessa koiria tai kissoja, jotka saattaisivat turmella laminaattilattian kynsillänsä. Asiahan olisi tietenkin selvinnyt lopullisesti kysymällä, mutta koska vuokranantajamme on leppoisa ja mukava mies niin uskoisin, että saamme pitää pienet vauvelimme ilonamme.
Akvaario on yksin sisustuselementtinäkin oikein harvinaisen viihtyisä. Lisäksi kaloihinkin toden totta ihastuu, koska niitäkin saa ruokkia ja akvaariota pitää hoitaa säännöllisesti vaihtamalla vettä ja puhdistamalla suodatinta. Kovasti olemme kiintyneet koko porukkaan ja (kenties ruoan toivossa) ne tulevatkin moikkaamaan aina kun akvaarion ääreen menee ruman naamansa kanssa kurkistelemaan.
Siitä noin viikon kuluttua hilpaisimme paikalliseen eläinkauppaan, josta ostimme säkillisen välttämättömiä oheistarvikkeita sekä yhden uuden kasvin, kaksi naarasplatya Samikalojen seuraksi, kaksi petokotiloa popsimaan pohjasoraan satamäärin pesiytyneitä erilaisia kotiloita ja sokerina pohjalla oman suosikkini, eli mukavan kokoisen partamonnin.
Naarasplatyt, eli meidän pikkuiset tyttöset, saivat nimikseen Tori ja Willow, partamonni on Paroni von Münchhausen (tuttavallisemmin Mynni) ja kotilot tottelevat nimiä Rocksteady ja Bebop. Valitettavasti toinen petokotilo ilmeisestikin menehtyi juuri muuton jälkeen, vaikkei sitä kaltoin kohdeltukaan. Kovin paljon se nimittäin ei ole liikkunut siitä pisteestä, jonne sen laskin pussista, mutta kaverini mukaan toiset kalat ja kotilot syövät sen ennen pitkää.
Tuota pikaa on syytä noukkia kotiloita pois käsipelillä, vaikkei se autakaan tilannetta kuin pieneksi hetkeksi, koska ne ovat harvinaisen kovia lisääntymään. Ruokahetkellä niitä pelmahtaa pohjasoran suojista sadoittain ja osa alkaa kiivetä pitkin lasiseiniä. On myös mahdollista, että ne onnistuvat kiipeämään suodattimen sisään tukkien sen. Myöskään koko akvaarion pienikokoinen ekosysteemi ei pidä mahdottomasta kotilomäärästä.
Asuntoomme ei saa periaatteessa ottaa lemmikkejä, mutta koska naapureillakin on koiria sekä kissoja, uskon tämän tarkoittavan vasta kolmisen vuotta sitten remontoidun asunnon tapauksessa koiria tai kissoja, jotka saattaisivat turmella laminaattilattian kynsillänsä. Asiahan olisi tietenkin selvinnyt lopullisesti kysymällä, mutta koska vuokranantajamme on leppoisa ja mukava mies niin uskoisin, että saamme pitää pienet vauvelimme ilonamme.
Akvaario on yksin sisustuselementtinäkin oikein harvinaisen viihtyisä. Lisäksi kaloihinkin toden totta ihastuu, koska niitäkin saa ruokkia ja akvaariota pitää hoitaa säännöllisesti vaihtamalla vettä ja puhdistamalla suodatinta. Kovasti olemme kiintyneet koko porukkaan ja (kenties ruoan toivossa) ne tulevatkin moikkaamaan aina kun akvaarion ääreen menee ruman naamansa kanssa kurkistelemaan.
sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010
Ulkomaalaistaustaiset rikolliset karkotettava varoituksetta Suomesta lähtömaahansa
Annoin sormieni jäähtyä yön yli edellisiltaisen kirjoituksen jäljiltä ja se oli ihan hyvä ratkaisu. Muutaman videon katsottuani pistää kuitenkin taas vihaksi niin paljon, että on pakko kirjoittaa. Edellisessä tekstissäni kirjoitin siitä, millaisia esimerkkejä vaikkapa Maahanmuuttoviraston vuosikertomukseen voitaisiin ottaa haastateltavaksi. Katsastakaapa huviksenne parin vuoden takainen 45 minuuttia, jossa pari etevää moniosaajaa esittäytyy. Huomatkaa, että Maahanmuuttovirasto tunnettiin vielä tuohon aikaan, eli yli kolme vuotta sitten nimellä Ulkomaalaisvirasto.
En malta olla mainitsematta siitä, kuinka jotakuinkin 99 %, kylläkin todennäköisesti nuorien ihmisten kirjoittamissa, kommenteissa ollaan valmiita karkottamaan rikolliset takaisin lähtömaihinsa. Muistutan jo tässä vaiheessa ensimmäisen kerran siitä, että osa tapauksista on vieläpä rikoksenuusijoita. Kansan tahto on toisin sanottuna jälleen kerran mahdollisimman kaukana harjoitettavasta politiikasta, koska 18-vuotias YouTuben käyttäjä on itseään edustava Suomen kansalainen siinä missä yleisesti korkeammalle arvotettu 55-vuotias Sylvi. 17-vuotias nuori sen sijaan ei ole, koska hänellä ei ole äänioikeutta, jota kalastaa vaaleissa katteettomilla lupauksilla, mutta se on taas toinen tarina.
Maahan tullessa ja turvapaikan saatuaan vähintä, mitä voisi odottaa ja toivoa, on se, että tulija sitoutuu vaikkapa ihan kirjallisesti noudattamaan kyseisen maan lakeja ja tapoja rangaistuksen uhalla. Tämä seikka on mitä ilmeisimmin jäänyt tähdentämättä huomattavalle osalle tulijoista, koska heille tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä se, että rikoksesta kiinni jäätyään joutuu lusimaan. No, mehän toki tiedämme, että Suomessa selviää raiskauksestakin useimmiten sakoilla ja ehdollisella.
Ohjelmassa haastatellut Ali ja Kebba ovat jopa kuitenkin joutuneet jopa vankilaan asti. Ali majailee siellä vieläpä toista kertaa. Hänen sanojensa mukaan ensimmäinen reissu oli niin lyhyt, ettei siitä vielä ottanut opikseen. Miekkosen asenne huomioiden häntä ei tarvitsisi enää meidän valtiossamme katsella. "Jos minua täällä näin kaltoin kohdellaan rikoksia tehtyäni, enkä saa kylliksi tukea itsekkäiltä suomalaisilta niin minähän lähden johonkin toiseen Euroopan maahan!" Alia yhteiskunta, eli sosiaaliviranomaiset, ei enää 18 ikävuoden täytyttyä elättänyt, joten ainoa keino oli lähteä rikollisille poluille.
"Raha loppu, on yksinäinen, ei oo mihinkään minne mennä ja on yksin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa." Häiskä tuli Suomeen 9-vuotiaana, on tuolla hetkellä 23-vuotias, puhuu yllättävänkin sujuvaa suomea, mutta valtion lait sekä tavat eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Niiltä osin maa on vieras, mutta muutoin miehen suusta tulee niin täyttä paskaa, että monen takapuoli katselisi kateellisena vierestä. Loppuhuipennuksena kaverilta irtoaa lausunto "kyllä nuorten rikoksentekijöiden pitäisi saada enemmän tukia." En tiedä tarkoittaako Ali tukea vai tukia (valtion avustuksia), mutta ainoa asia, jolla heitä voisi tukea, on menolippu.
Toinen mies eli Kebba on myös hauska tapaus. Mies istuskelee vankilassa, mutta sanoo näin: "en ole koskaan tehnyt... mikä se on... rikos." Sanaakin joutui hieman hakemaan, joten ehkei sen sisältökään ole selvillä. Todellinen syy hänen vankilassa ololleen on siis huumausainerikos.
Edelleenkin minä sanon sen, että niin sanotussa sopeuttamisvaiheessa jokainen oleskeluluvan saanut täytyy perehdyttää perinjuurin siihen, mikä on rikos ja laittaa allekirjoittamaan sopimus lakiemme noudattamisesta.
Molemmat vinkuivat päätöksestään hallinto-oikeuteen. Kyseisen elimen tulisi hoitaa päätökset kiireellisesti, mutta tuolloin Helsingissä keskimääräinen aika oli 6,1 kuukautta. Siinä ajassa ehtii kovasti tehdä uudenkin rikoksen, ellei ole päässyt vankilaan turvaan pahan suomalaisen yhteiskunnan syrjinnältä ja sen tarjoamilta epärehellisiltä houkutuksilta. Mikähän tässä menettelyssä mahtaa ottaa niin koville? Minä osaisin laatia yhden henkilön päätöksen vajaassa vartissa. Törkeä pahoinpitely (hyvässä lykyssä useampi) -> karkotus seuraavalla lennolla Mogadishuun/Kabuliin. Ei paluuoikeutta.
Nämä taparikolliset toden totta valittavat karkotuspäätöksestä hallinto-oikeuteen ja viivästyttävät tapauksensa käsittelyä sillä seurauksella, että voivat jatkaa epärehellistä elämää maassamme jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa useita vuosia. Niin ikään ohjelmasta selviää, että ennen pitkää vain mitätön osa kaikista tapauksista päätyy karkotettaviksi. Ei yksikään maahanmuuttaja osaisi valittaa saamastaan päätöksestä, elleivät kukkahattutädit olisi tipat linsseissä neuvoneet tekemään näin. Kukaan ei ole kuitenkaan neuvonut heti kättelyssä, että mitä rikollisista puuhista seuraa.
Kyseessä on törkeitä ryöstöjä, törkeitä pahoinpitelyitä, seksuaalirikoksia ja lisäksi moni on rikoksenuusija. Esimerkiksi kahdeksasta ohjelmassa mainitusta hallinto-oikeuteen karkotuspäätöksestään valittaneesta kuutta epäiltiin ohjelman tekohetkellä uudesta rikoksesta, joita olivat varkaus, seksuaalirikos, pahoinpitely ja huumausainerikos. Kuinka kauan suomalaiset oikeasti aikovat kestää tällaista?
Harva suomalainen on maahanmuuttajataustaisia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja omaisuusrikollisia rikoksiin yllyttänyt. Harvaa voidaan terveen järjen mukaan katsoa millään muullakaan tavalla osasyyllisiksi näihin rikoksiin. Mitään tervettä järkeä näissä asioissa ei tosin tunnetusti ole ennenkään ollut ja vähemmistövaltuutettu on paras henkiö esimerkiksi. Tuolloinen viranhaltija, Rainer Hiltunen, kammoksuu sitä, millainen kohtalo täällä raiskaavia ja pahoinpiteleviä pohjoissomalialaisia saattaisi kotimaassaan karkotuksen jälkeen odottaa. Kyseessä on samoja asioita, joita he kohdistavat Suomessa kantaväestöön, joka on ottanut heidät osaksi yhteiskuntaansa. Sanomattakin on selvää, että Rainer Hiltunen vastusti kaikkia karkotuspäätöksiä, jotka Ulkomaalaisvirasto teki. Tämä käy ilmi ohjelmassa.
Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu se, että julmia rikollisia säälitään ja hoivataan enemmän kuin uhreja. Suomalainen vankeinhoitojärjestelmä syö jatkuvasti varoja ja mikäpä olisikaan kansantaloudellisesti edullisempi tapa hoitaa rankaisu kuin lähettää syyllinen takaisin kotimaahansa. Epäilen joka tapauksessa vahvasti sitä, että siellä päässä olisi lynkkauskomitea odottamassa jokaista Suomesta tulevaa somalia. Miksi eivät pellet hoida maansa asioita kuntoon vaan tulevat tänne rötöstelemään? Onko Somalian väkivaltaisuus mennyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että ihmisen pahoinpitelystä on tullut vuosien saatossa g*******nen e*********rre?
Haastatelluista poliisiviranomaisista aistii sen, mitä mieltä he ovat karkotusasiasta, mutta heidän kätensä ovat sidottuja niin kauan kun meillä on tällaiset vähemmistövaltuutetut ja muut sanelemassa ehtoja. Ehdot ovat säännönmukaisesti mahdollisimman epäedullisia suomalaisille, joiden verorahoista maksetaan ko. virkamiesten palkat. Poliisi teki 2005 yhteensä 136 karkotusesitystä, vähemmistövaltuutettu mitä todennäköisimmin vastusti niistä kaikkia, ulkomaalaisvirasto hyväksyi 71 ja hallinto-oikeus kumosi niitä siinä määrin, että ainoastaan 21 kappaletta toimeenpantiin.
Jos karkotus olisi ihan oikeasti seuraus maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, eikä ainoastaan äärimmäisen epätodennäköinen ja murto-osan kohdalla toteutuva prosessi, olisi se kenties toimiva pelote elää maassamme maan tavoilla.
Vielä pitää sanoa pari sanaa eräästä toisesta katsomastani videosta. Mitä helvetin paskaa tämä oikein on?
Pitipä se sekin päivä kokea, jolloin naispuoliselta poliisiviranomaiselta saa kuulla tuollaista puhetta maassa, jossa raiskauksesta selviää sakoilla, maksimissaan kahdella vuodella ehdollista ja lisäksi saattaa saada yhdyskuntapalvelua, mikäli käräjätuomari oikein hurjistuu. Nämä asiat selviää vaikkapa täältä. Eikä ole lisäksi väliä, vaikka uhreina olisi alaikäisiä lapsia. Kahteen osaan pilkotun ohjelman kakkososan suora linkki on toistaidottomille tässä.
Missähän kulttuureissa? Samapa se, mutta ei ainakaan täällä Suomessa. Tervetuloa vain sieltä basaarien varjosta, palmupuiden katveesta ja bongorumpujen paukkeesta tänne Suomeen, jossa raiskaus on rikos ja naisen sanoma ei myöskin tarkoittaa ei - äänenvoimakkuudesta riippumatta. Jos ei henkilö x sitä Suomeen asetuttuaan ymmärrä, olipa lähtömaa ja -kulttuuri sitten mikä hyvänsä, ei tuon oletetun tietämättömyyden tule antaa vaikuttaa ainakaan rikollisen kohteluun. Elekieli sun muu ei ratkaise tässä mitään.
Suomalaisessa kulttuurissa miesten kiusaaminen ja viekoittelu kuuluvat asiaan, kun ollaan porukalla iltaa viettämässä. Suomalaiset miehet tottuvat saamaan pakit jouduttuaan hyväksikäytetyiksi ja kokemaan tylyäkin kohtelua. Kyllähän se ja naisille langetettu etuoikeus käyttää miestä hyväkseen vituttaa, mutta näin asia vain on. Varsin oiva ja havainnollistava olikin tv-ryhmän tekemä oma dokumentti sopeuttamisohjelmaan sulautettavaksi. Saataisiinpa tuollaista materiaalia maahanmuuttokeskuksiin tulijoille näytettäväksi. Tämän sanoman puuttumisen myöskin Päivi Käri-Zein myöntää. Dokumenttihan tosin on vanha, joten ties vaikka tätä nykyään perehdytys toden totta on tehokkaampaa.
Mielenkiintoista tietoa tämä kaikki sinänsä oli ja selkeyttää kenties ulkomaalaistaustaisten raiskaajien ajatusmaailmaa. Se ei silti oikeuta tekoa meidän valtiossamme.
Nämä uutisdokumentit pitäisi antaa kaikkiin laitoksiin, kouluihin, virastoihin, tehtaisiin ja asemille pakolliseksi oppimateriaaliksi, jotta silmiä saataisiin pikkuhiljaa avattua todellisuudelle. Kukkahattutätien lempeiltä puheilta täytyy vihdoin viimein saada vietyä kaikki uskollisuuden rippeetkin, jotteivat vähäjärkisimmätkään enää hairahtuisi uskomaan sitä propagandalla kiillotettua kuvaa, jota meille koetetaan syöttää.
En malta olla mainitsematta siitä, kuinka jotakuinkin 99 %, kylläkin todennäköisesti nuorien ihmisten kirjoittamissa, kommenteissa ollaan valmiita karkottamaan rikolliset takaisin lähtömaihinsa. Muistutan jo tässä vaiheessa ensimmäisen kerran siitä, että osa tapauksista on vieläpä rikoksenuusijoita. Kansan tahto on toisin sanottuna jälleen kerran mahdollisimman kaukana harjoitettavasta politiikasta, koska 18-vuotias YouTuben käyttäjä on itseään edustava Suomen kansalainen siinä missä yleisesti korkeammalle arvotettu 55-vuotias Sylvi. 17-vuotias nuori sen sijaan ei ole, koska hänellä ei ole äänioikeutta, jota kalastaa vaaleissa katteettomilla lupauksilla, mutta se on taas toinen tarina.
Maahan tullessa ja turvapaikan saatuaan vähintä, mitä voisi odottaa ja toivoa, on se, että tulija sitoutuu vaikkapa ihan kirjallisesti noudattamaan kyseisen maan lakeja ja tapoja rangaistuksen uhalla. Tämä seikka on mitä ilmeisimmin jäänyt tähdentämättä huomattavalle osalle tulijoista, koska heille tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä se, että rikoksesta kiinni jäätyään joutuu lusimaan. No, mehän toki tiedämme, että Suomessa selviää raiskauksestakin useimmiten sakoilla ja ehdollisella.
Ohjelmassa haastatellut Ali ja Kebba ovat jopa kuitenkin joutuneet jopa vankilaan asti. Ali majailee siellä vieläpä toista kertaa. Hänen sanojensa mukaan ensimmäinen reissu oli niin lyhyt, ettei siitä vielä ottanut opikseen. Miekkosen asenne huomioiden häntä ei tarvitsisi enää meidän valtiossamme katsella. "Jos minua täällä näin kaltoin kohdellaan rikoksia tehtyäni, enkä saa kylliksi tukea itsekkäiltä suomalaisilta niin minähän lähden johonkin toiseen Euroopan maahan!" Alia yhteiskunta, eli sosiaaliviranomaiset, ei enää 18 ikävuoden täytyttyä elättänyt, joten ainoa keino oli lähteä rikollisille poluille.
"Raha loppu, on yksinäinen, ei oo mihinkään minne mennä ja on yksin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa." Häiskä tuli Suomeen 9-vuotiaana, on tuolla hetkellä 23-vuotias, puhuu yllättävänkin sujuvaa suomea, mutta valtion lait sekä tavat eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Niiltä osin maa on vieras, mutta muutoin miehen suusta tulee niin täyttä paskaa, että monen takapuoli katselisi kateellisena vierestä. Loppuhuipennuksena kaverilta irtoaa lausunto "kyllä nuorten rikoksentekijöiden pitäisi saada enemmän tukia." En tiedä tarkoittaako Ali tukea vai tukia (valtion avustuksia), mutta ainoa asia, jolla heitä voisi tukea, on menolippu.
Toinen mies eli Kebba on myös hauska tapaus. Mies istuskelee vankilassa, mutta sanoo näin: "en ole koskaan tehnyt... mikä se on... rikos." Sanaakin joutui hieman hakemaan, joten ehkei sen sisältökään ole selvillä. Todellinen syy hänen vankilassa ololleen on siis huumausainerikos.
Edelleenkin minä sanon sen, että niin sanotussa sopeuttamisvaiheessa jokainen oleskeluluvan saanut täytyy perehdyttää perinjuurin siihen, mikä on rikos ja laittaa allekirjoittamaan sopimus lakiemme noudattamisesta.
Molemmat vinkuivat päätöksestään hallinto-oikeuteen. Kyseisen elimen tulisi hoitaa päätökset kiireellisesti, mutta tuolloin Helsingissä keskimääräinen aika oli 6,1 kuukautta. Siinä ajassa ehtii kovasti tehdä uudenkin rikoksen, ellei ole päässyt vankilaan turvaan pahan suomalaisen yhteiskunnan syrjinnältä ja sen tarjoamilta epärehellisiltä houkutuksilta. Mikähän tässä menettelyssä mahtaa ottaa niin koville? Minä osaisin laatia yhden henkilön päätöksen vajaassa vartissa. Törkeä pahoinpitely (hyvässä lykyssä useampi) -> karkotus seuraavalla lennolla Mogadishuun/Kabuliin. Ei paluuoikeutta.
Nämä taparikolliset toden totta valittavat karkotuspäätöksestä hallinto-oikeuteen ja viivästyttävät tapauksensa käsittelyä sillä seurauksella, että voivat jatkaa epärehellistä elämää maassamme jopa kuukausia tai pahimmassa tapauksessa useita vuosia. Niin ikään ohjelmasta selviää, että ennen pitkää vain mitätön osa kaikista tapauksista päätyy karkotettaviksi. Ei yksikään maahanmuuttaja osaisi valittaa saamastaan päätöksestä, elleivät kukkahattutädit olisi tipat linsseissä neuvoneet tekemään näin. Kukaan ei ole kuitenkaan neuvonut heti kättelyssä, että mitä rikollisista puuhista seuraa.
Kyseessä on törkeitä ryöstöjä, törkeitä pahoinpitelyitä, seksuaalirikoksia ja lisäksi moni on rikoksenuusija. Esimerkiksi kahdeksasta ohjelmassa mainitusta hallinto-oikeuteen karkotuspäätöksestään valittaneesta kuutta epäiltiin ohjelman tekohetkellä uudesta rikoksesta, joita olivat varkaus, seksuaalirikos, pahoinpitely ja huumausainerikos. Kuinka kauan suomalaiset oikeasti aikovat kestää tällaista?
Harva suomalainen on maahanmuuttajataustaisia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja omaisuusrikollisia rikoksiin yllyttänyt. Harvaa voidaan terveen järjen mukaan katsoa millään muullakaan tavalla osasyyllisiksi näihin rikoksiin. Mitään tervettä järkeä näissä asioissa ei tosin tunnetusti ole ennenkään ollut ja vähemmistövaltuutettu on paras henkiö esimerkiksi. Tuolloinen viranhaltija, Rainer Hiltunen, kammoksuu sitä, millainen kohtalo täällä raiskaavia ja pahoinpiteleviä pohjoissomalialaisia saattaisi kotimaassaan karkotuksen jälkeen odottaa. Kyseessä on samoja asioita, joita he kohdistavat Suomessa kantaväestöön, joka on ottanut heidät osaksi yhteiskuntaansa. Sanomattakin on selvää, että Rainer Hiltunen vastusti kaikkia karkotuspäätöksiä, jotka Ulkomaalaisvirasto teki. Tämä käy ilmi ohjelmassa.
Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu se, että julmia rikollisia säälitään ja hoivataan enemmän kuin uhreja. Suomalainen vankeinhoitojärjestelmä syö jatkuvasti varoja ja mikäpä olisikaan kansantaloudellisesti edullisempi tapa hoitaa rankaisu kuin lähettää syyllinen takaisin kotimaahansa. Epäilen joka tapauksessa vahvasti sitä, että siellä päässä olisi lynkkauskomitea odottamassa jokaista Suomesta tulevaa somalia. Miksi eivät pellet hoida maansa asioita kuntoon vaan tulevat tänne rötöstelemään? Onko Somalian väkivaltaisuus mennyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että ihmisen pahoinpitelystä on tullut vuosien saatossa g*******nen e*********rre?
Haastatelluista poliisiviranomaisista aistii sen, mitä mieltä he ovat karkotusasiasta, mutta heidän kätensä ovat sidottuja niin kauan kun meillä on tällaiset vähemmistövaltuutetut ja muut sanelemassa ehtoja. Ehdot ovat säännönmukaisesti mahdollisimman epäedullisia suomalaisille, joiden verorahoista maksetaan ko. virkamiesten palkat. Poliisi teki 2005 yhteensä 136 karkotusesitystä, vähemmistövaltuutettu mitä todennäköisimmin vastusti niistä kaikkia, ulkomaalaisvirasto hyväksyi 71 ja hallinto-oikeus kumosi niitä siinä määrin, että ainoastaan 21 kappaletta toimeenpantiin.
Jos karkotus olisi ihan oikeasti seuraus maahanmuuttajan tekemästä rikoksesta, eikä ainoastaan äärimmäisen epätodennäköinen ja murto-osan kohdalla toteutuva prosessi, olisi se kenties toimiva pelote elää maassamme maan tavoilla.
Vielä pitää sanoa pari sanaa eräästä toisesta katsomastani videosta. Mitä helvetin paskaa tämä oikein on?
"Mulle jää usein sellanen olo et onkstää ihminen mahtanu tietää et miten äärettömän ankara seksuaalirikoslaki täs maassa on?"
- Marja Vuento
rikosylikonstaapeli, Helsingin poliisi
Pitipä se sekin päivä kokea, jolloin naispuoliselta poliisiviranomaiselta saa kuulla tuollaista puhetta maassa, jossa raiskauksesta selviää sakoilla, maksimissaan kahdella vuodella ehdollista ja lisäksi saattaa saada yhdyskuntapalvelua, mikäli käräjätuomari oikein hurjistuu. Nämä asiat selviää vaikkapa täältä. Eikä ole lisäksi väliä, vaikka uhreina olisi alaikäisiä lapsia. Kahteen osaan pilkotun ohjelman kakkososan suora linkki on toistaidottomille tässä.
"Ei tarkoittaa monissa kulttuureissa kyllä."
- Päivi Käri-Zein
kulttuurikouluttaja
Missähän kulttuureissa? Samapa se, mutta ei ainakaan täällä Suomessa. Tervetuloa vain sieltä basaarien varjosta, palmupuiden katveesta ja bongorumpujen paukkeesta tänne Suomeen, jossa raiskaus on rikos ja naisen sanoma ei myöskin tarkoittaa ei - äänenvoimakkuudesta riippumatta. Jos ei henkilö x sitä Suomeen asetuttuaan ymmärrä, olipa lähtömaa ja -kulttuuri sitten mikä hyvänsä, ei tuon oletetun tietämättömyyden tule antaa vaikuttaa ainakaan rikollisen kohteluun. Elekieli sun muu ei ratkaise tässä mitään.
Suomalaisessa kulttuurissa miesten kiusaaminen ja viekoittelu kuuluvat asiaan, kun ollaan porukalla iltaa viettämässä. Suomalaiset miehet tottuvat saamaan pakit jouduttuaan hyväksikäytetyiksi ja kokemaan tylyäkin kohtelua. Kyllähän se ja naisille langetettu etuoikeus käyttää miestä hyväkseen vituttaa, mutta näin asia vain on. Varsin oiva ja havainnollistava olikin tv-ryhmän tekemä oma dokumentti sopeuttamisohjelmaan sulautettavaksi. Saataisiinpa tuollaista materiaalia maahanmuuttokeskuksiin tulijoille näytettäväksi. Tämän sanoman puuttumisen myöskin Päivi Käri-Zein myöntää. Dokumenttihan tosin on vanha, joten ties vaikka tätä nykyään perehdytys toden totta on tehokkaampaa.
Mielenkiintoista tietoa tämä kaikki sinänsä oli ja selkeyttää kenties ulkomaalaistaustaisten raiskaajien ajatusmaailmaa. Se ei silti oikeuta tekoa meidän valtiossamme.
Nämä uutisdokumentit pitäisi antaa kaikkiin laitoksiin, kouluihin, virastoihin, tehtaisiin ja asemille pakolliseksi oppimateriaaliksi, jotta silmiä saataisiin pikkuhiljaa avattua todellisuudelle. Kukkahattutätien lempeiltä puheilta täytyy vihdoin viimein saada vietyä kaikki uskollisuuden rippeetkin, jotteivat vähäjärkisimmätkään enää hairahtuisi uskomaan sitä propagandalla kiillotettua kuvaa, jota meille koetetaan syöttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)