Laaja kattaus näkemyksiä liikennekäyttäytymisestä

Olen kirjoittanut rungon tähän minua aina kismittäneeseen aiheeseen jo siellä vuoden 2004 tienoilla, mutta nyt päätin hioa sen julkaisukelpoiseksi muutaman ajankohtaisen tapahtuman innoittamana. Ihmettelen suuresti, miksen ollut aiemmin tullut viimeistelleeksi tätä tekstiä, koska sanottavaa asiasta on totta vie löytynyt jo vuosikausia – etenkin siitä asti, kun sain ajokortin.

I – Moottoriajoneuvot

Liikenteessä toimimisessa perusperiaatteisiini kuuluu se, että mikäli sinne lähdetään omalla kulkuneuvolla, täytyy löytyä ajo-osaamisen lisäksi kyllin hyvät refleksit sekä tarpeeksi siviilirohkeutta toimia kaikissa siellä tavattavissa tilanteissa. Toiminnan täytyy luonnollisesti olla sellaista, etteivät sivulliset joudu kärsimään tai jottei heidän liikennöintinsä hankaloidu.

Lienee helppo arvata, että ajan tässä takaa esimerkiksi sellaista yhdistelmää, jossa ikääntyneet tai muuten vain arat autoilijat köröttelevät tien tukkeena lievästi sanottuna epävarmoin elkein. Oletetaan, että 0,8l Fiat Pandaansa kuljettava puolikuuro sekä –sokea ja kunnioitettavaan 80 ikävuoteen ehtinyt Hilma-mummu, ajelee silmät killissä hämärän aikaan ja tielle nelistää hirvi. Melko todennäköisesti Hilma-mummulle sekä hänen uskolliselle ajokilleen käy sangen ohraisesti ja sama lopputulos on varmahko monissa muissakin vaaratilanteissa, jotka vaativat nopeita refleksejä.

Hilma-mummu-poloisella ei enää niska käänny kuin noin viisi astetta suuntaansa ja näkö on ratkaisevasti heikentynyt. Ollaanpa kuultu tapauksista, joissa rahtusen paremmat niskat tai aistit omaava aviopuoliso toimii apukuskin penkillä ikään kuin kuljettajan silminä ja korvina. Onnea vain äkkitilanteisiin moisella menettelyllä.

Hilma-mummun kohtalo olisi vältettävissä vanhusten liikennekelpoisuuden tarkemmalla kontrolloimisella, mikä olisi syytä aloittaa ajokokeen uusinnalla viimeistään 70 vuoden iässä. Ajokokeessa olisi mielestäni käytävä mielellään vähintään viiden vuoden välein siitä eteenkin päin. Liikennettä mahdollisesti vaarantavilta hidasrefleksisiltä vanhuksilta, kuten esimerkkitapauksemme Hilma-mummulta, tulisi näin ollen kyetä ottamaan ajokortti pysyvästi pois, mikäli ajokokeen uusinnalla pystytään osoittamaan hänen liikennöintikyvyttömyytensä. Mikäli tähän taas ei olisi riittäviä perusteita, olisi syytä tähdentää tarjolla olevia joukkoliikennemahdollisuuksia.

En vähättele lainkaan nuorten tai keski-ikäisten uhkarohkeiden kuljettajien osallisuutta absoluuttisen suureen määrään liikenneonnettomuuksia, mutta aika ajoin saadaan lukea jopa 90-vuotiaiden kuljettajien joutuneen – toisinaan erikoisiinkin – onnettomuuksiin. Eräs tällainen tapaus uutisoitiin sunnuntaina 12.10.2008 Iltalehdessä.

Uutisesta ei varsinaisesti käy ilmi mitään sellaista, joka viittaisi erityisesti kuljettajan heikkoihin reflekseihin tai aisteihin, joten uutisen välittömään läheisyyteen laitettu ”Pitäisikö yli 90-vuotiailta evätä ajokortti?” –gallup on tavallaan melko mauton. Saman päivän lehdessä uutisoitiin myös Kajaanissa kilpaa hurjastelleista nuorista miehistä, joista toinen menetti jalon kilvan yhteydessä ajoneuvonsa hallinnan ja aiheutti usean ihmisen loukkaantumisen.

Lisäksi alkoholillakin oli osuutta asiaan ja se on asia, jota en voi suurin surminkaan hyväksyä – samoin kuin moista vastuuttomuutta liikenteessä. Jos kilpaa on pakko ajaa niin sitä voi harrastaa suljetulla alueella ilman, että riskeerataan sivullisia paitsi liikenteessä myös ajoneuvon kyydissä. Kyllä minua mahdollisesti aavistuksen verran vituttaisi, jos kilpaa ajava nuorukainen sinkoaisi autoineen päälleni keskeyttäen rattoisasti alkaneen ostosmatkan.

Siltikään uutisen yhteydessä ei ole ”Pitäisikö alle 25-vuotiailta evätä ajokortti?”/”Pitäisikö ajoluvan ikärajaa nostaa?” –tyyppistä gallupia, joten vanhemman väestön keskustelupalstalla esittämät, vaikkakin tavallaan yliampuvat, ikärasismisyytökset eivät ole täysin perusteettomia. Perustelut nuorempien kuljettajien keskimääräisesti paremmille reflekseille sekä aisteille sen sijaan on helppo osoittaa eikä sitä varmasti kukaan epäilekään.

Melkoisesti vaikeampaa onkin kontrolloida muuten arkoja kuljettajia, jotka istuutuvat penkin ja ratin väliin sanalla sanoen peläten. Toimintavarmuus hätätilanteessa on erittäin hataralla pohjalla, mikäli paskat housussa ajavalla kuljettajalla on täysi keskittyminen siihen, että saa pidettyä autonsa omalla kaistallaan. Ajo-opetusta pitäisikin tehostaa monilta osin, jotta liikenteeseen pääsisi vastaisuudessa huomattavasti nykyistä etevämpiä kuljettajia. Muutama hassu ajotunti ei nähdäkseni anna kelvollisia liikennöintivalmiuksia niin sanotusti nollista ajouraansa aloittavalle kuljettajalle.

Mikäli se auton kiihdyttäminen kunkin tien suurimpaan sallittuun nopeuteen ottaa niin käsittämättömän koville, ettei siihen uskallus riitä sitten kerrassaan millään ilveellä, ovat suosituksia joko kierto sivuteiden kautta tai kyyti joukkoliikennevälineillä. Ei ole kenenkään etujen mukaista körötellä tien tukkeena, sillä riski peräänajoihin ja jopa ketjukolareihin kasvaa huomattavasti, mikäli joku arkajalka kerää peräänsä kymmenien autojen letkan, jossa turvavälit pienenevät. Tämä on täyttä totta, vaikkei siihen tarkoituksellisesti pyrittäisikään.

Ylivoimaisesti suurin osa kuljettajista ajaa vähintään suurinta sallittua nopeutta eikä yksinkertaisesti tule hiljentäneeksi ajonopeuttaan vastaamaan edellä menevää hidastelijaa ennen kuin saavuttuaan turvavälin kannalta liian lähelle. Myönnän toki itsekin sortuneeni tähän ja osasyy on se, että ohitustilannetta jäädään luonnollisesti väijymään mahdollisimman lähelle edelle menevää ajoneuvoa.

Jo ykkösvaiheen ajo-opetusta pitäisi ehdottomasti parannella useammalla liukkaan kelin harjoittelukerralla, sillä se yksi ainoa kerta jolloin radalla käydään, ei todellakaan anna riittäviä avuja toimia hätätilanteissa. Kakkosvaiheessahan siellä käydään toki uudemman kerran, mutta näillä kerroilla on aina vähintään puoli ja korkeintaan kaksi vuotta väliä.

Mikäli liukkaan kelin ajoharjoittelukertoja olisi ykkösvaiheessa vaikkapa kolme tasaisin väliajoin, olisi jo väliaikaisen ajokortin omistajilla huomattavasti paremmat edellytykset hallita ajoneuvoansa talvisissa olosuhteissa. Monet ovat lisäksi tehneet niin, että ovat aloittaneet ajoharjoittelun vasta sulien aikaan, vaikka olisivat voineet aloittaa jo talvisaikaan.

En missään nimessä pidä itseäni muita parempana kuljettajana vaan käyttäydyn mielestäni liikenteessä melko maltillisesti ja etenkin muut tiellä liikkujat jatkuvasti huomioon ottaen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvin perusteltua kritiikkiä voi antaa, vaikkei itse olekaan vallan erehtymätön asian suhteen. Kyllähän jääkiekkoselostajatkin kritisoivat pelaajien esityksiä, vaikkei osa heistä välttämättä pysy edes pystyssä luistimilla.

II – Kevyt liikenne

Jalkojen käytöstä onkin nillitettävä muutaman sivun... tuota, sanan verran. Kaikenikäisiä kevyen liikenteen kulkijoita, niin pyöräilijöitä, jalankulkijoita kuin rollaattoreilla seilaavia, saa nykyään ohitella kuin pujottelukeppejä, sillä kulkureitiksi on valittu kapean jalkakäytävän tai pyörätien absoluuttinen keskikohta.

Vanhuksilla ja syksyn väriloistoa, katuvaloja tai lintujen muuttoliikennettä päivittelevillä ihme haahuilijoilla taivaltamiseen liittyy myös +/- metrin mutkittelu, jotta takaatulevana saa miettiä sen seitsemän kertaa, että kummalta puolelta lähtee ohittamaan, etteivät olkapäät ota kiinni toisiinsa. Monesti olen meinannut horjahtaa ojaan tai ajoradalle väistöliikkeen seurauksena eikä sekään ole kovin mukava juttu.

Itsekin tosin kuljen tuolla tavalla kolmen promillen humalassa baarista kotiin tullessani, mutta onneksi silloin ei ole kovin paljon muuta liikennettä ja harvemmin menoni on muutenkaan yhtä holtitonta. Siltikään se ei ole tietenkään hieno homma myöskään oman liikenneturvallisuuteni kannalta.

Kaikkein hienoimpia tapauksia ovat rinnat rottingilla puolijoukkueteltan kokoisia lastenvaunuja työntelevät ylpeät äidit, joita on parhaimmillaan pyörätiellä kaksi tai kolme rinnakkain ja hyvässä lykyssä kokonaisuutta täydentää koira viemässä loputkin potentiaaliset tilat sulavalta ohitukselta. Lapsiperheitä houkuttelevassa synnyinkunnassani Muuramessa tähän törmäsi lähes jokaisella koulumatkalla sen 11 vuoden aikana ja tapanani oli ohitella heitä mielenosoituksellisesti ojien ja luiskien kautta, toisinaan myös ajoradan kautta. Toivottavasti viesti meni perille, vaikka rohkenen epäillä.

Yksittäiset koiranulkoiluttajat toimivat usein myös sangen tehokkaana tiesulkuna, mikäli koira menee tien toisessa reunassa ja omistaja toisessa pingottaen siis talutushihnaa väliinsä. Niitäkin on ollut saatanan lysti kierrellä lumipenkkojen kautta ja toisinaan puiden välistä. Kaiken lisäksi jokaisen ikioma hauveli on paitsi yli-inhimillinen ja jumalainen myös niin erinomainen olento, että pirikellon rimpauttaminen moisessa tilanteessa olisi pyhäinhäväistys.

Sama pätee myös siihen, että jos hurtta haluaa vääntää tarpeensa keskelle alikulkutunnelia, on Hänelle suotava siihen oikeus edellä mainituista syistä. Kanssaulkoilijoiden kengänpohjista viis. Talvella lumi (viime aikoina tosin melko harvakseltaan saatu) saattaa kuin saattaakin peittää paskakasat alleen, mutta keväällä tilanne onkin toinen. Pois silmistä – pois mielestä?

Asia erikseen ovat koulumatkalla olevat pikkulasten joukot, jotka itsessään vievät valtaosan tien leveydestä, mutta tönivät toisiaan sinne tänne täysin ennalta arvaamattomasti. Mikä vitun tarve se on muutenkin aina nahistella? Kauppojen ja etenkin automarketien parkkipaikoilla saa todella autoilla kieli keskellä suuta, koska ikinä ei voi tietää, että mistä kolosta ajoväylälle säntää joku pieni pojannassikka vailla määränpäätä. Tuokin on sellainen asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt.

Heti kun ”the devil is unleashed” eli vaahtosammutin on päästetty ulos autosta, iskee aivan välttämätön hinku juosta pää kolmantena jalkana yli ajoradan, vaikkei sinne mitään kiirettä tai tarvetta ole. Parhaimmillaan nämä tormailijat tuovat mieleen jonkun henkisesti jälkeenjääneen. Ei minulla ollut pienenä lapsena mitään tarvetta juosta autojen seassa kuin mikäkin elämäänsä kyllästynyt. Levottomat jalat? Jos havaitsen aikanaan jälkikasvullani moisia taipumuksia, aion tehdä asialle jotain heidän hyvinvointinsa nimissä.

Itseään täynnä olevat teinitytöt ovat vielä oma lukunsa eikä heillekään ole tien reunassa saati edes etäisesti jonoa muistuttavassa muodostelmassa kulkeminen lainkaan tuttu käsite. Pirikello on tietenkin keksitty ja tokihan polkupyörästäni sellainen löytyy, mutta minulla on jonkunasteinen vakaumus olla käyttämättä sitä, koska jokaisen pitäisi tajuta kulkea tien reunassa. Jopa silloin, jos on luomakunnan kaunein ja omistaa prameimman Dolce&Gabbanan veskan.

Ottakaapa talvella kulkiessani huomioon vielä sekin, että polkupyörän hallinta ei ole liukkaalla kokeneemmallekaan yksinkertaista touhua ja lisäksi kevyen liikenteen väylät ovat silloin lumipenkkojen vuoksi huomattavasti sulia aikoja kapeammat. Lumipenkereet ovat tietenkin asfalttia pehmeämpi alusta kaatua jos sen niin haluaa ajatella, mutta soisin kaikkien antavan tilaa takaa tuleville. Niin ainakin itse teen ja kurkistelen tämän tästä taakse päin, josko sieltä olisi tulossa joku minua nopeampi pyöräilijä – etenkin jos leikkaan pyörätien poikki kääntyäkseni. Tämänkin tosin luulisi olevan itsestäänselvyys kaikille, mutta eipä se vain sitä tunnu olevan.

No, ehkä tämä taas riittää tältä erää.

Eläköön-huuto poikineen Dailyn, Eldoradon, Euroshopperin, Rainbown, Xtran ja Pirkan lanseeraajille!

Otsikossa mainitut ja selvästi suositumpia sekä ns. laadukkaampina pidettyjä tuotemerkkejä halvemmat virkaveljet ansaitsisivat kehittäjineen jonkunlaisen kunniapalkinnon etenkin näinä aikoina, kun useat kulutustavarat ja elintarvikkeet ovat niin järjettömän kalliita. Hyllyssä on samankokoisia tölkkejä tonnikalahiutaleita öljyssä, joista Abban tai John Westin tuote maksaa yli kaksi euroa ja Rainbowin vastaava puolet siitä. Hmm, nytpä ollaan vaikean valinnan edessä: minkähän mahdan ostaa?

Olet säästänyt monen monta euroa, kun valitset edullisemman vaihtoehdon yhden sun toisen muunkin elintarvikkeen kohdalla. Reilumman kokoisten ostosten tapauksessa säästö voi olla hyvinkin vaikka kympin ja murkinoidessasi et mitä todennäköisimmin huomaa mitään eroa. Itse en ainakaan ole isompia eroja havainnut monenkaan ruokatavaran kohdalla, vaikka makuaistissani ei tietääkseni ole mitään vikaa.

Keräilläänpä tähän nyt joitain vastaan tulleita säästöesimerkkejä sekä kunnianosoituksia. Rainbowin tortillapohjat ovat hinnaltaan reilun euron luokkaa ja moni muu näennäisesti laadukkaampi, kuten nyt vaikka Old El Paso, muistaakseni noin pari euroa, ellei hieman päällekin. Maussa en ole yllättäen mitään sen suurempaa eroa huomannut. Ostin pitkään über-luksus Uncle Bensin pitkäjyväistä riisiä, kunnes havaitsin suureksi riemukseni vieressä vanhan kunnon Rainbowin vastaavaa tuotetta ja aivan samaa tavaraahan se. Hinnasta löytyi kyllä eroa viimeksi mainitun hyväksi. Samanlaisista pelloistahan ne tulevat. Tuskinpa kvintiljoonaa riisinjyvää seulotaan erikseen ykkös- ja kakkoslaatuisiinkaan.

Eipä ole tullut ostettua kalleimpia mahdollisia Fairyn astianpesuaineita tai Sinin siivousrättejä, kun "suureksi ihmeekseni" huomasin Xtrankin tuotteiden tekevän puhdasta jälkeä. Xtran, Rainbowin ja Eldoradon perunalastutkin ovat ihan hyviä ja luonnollisesti Taffelin vastaavan kokoisia pakkauksia rutkasti edullisempia. Todellinen aarre on myös Rainbown hiusgeeli, jonka hinta on ehkäpä noin kolmannes L'órealin, Garnierin tai muiden samankokoisista pakkauksista. Jos minä saan sangen jäykän hiuspehkoni niillä ojennukseen niin uskallan suositella kyseistä tuotetta kenelle tahansa muullekin. Toinen oiva löytö oli niin ikään Rainbowin suihkushampoo hinnan ollessa myöskin noin kolmannes-neljännes Axen vastaavasta trendituotteesta.

Kaikissa elintarvikkeissa en tietenkään halvimpiin tuotemerkkeihin tyydy, kuten olen aiemminkin maininnut ruoan hintaa päivitellessäni. Otsikossa mainitut oivat brandit eivät tosin jauhelihaa tai kanasuikaleita tuotakaan ja etenkin viimeksi mainituissa tutkin melko tarkoin valmistusmaan, jonka soisin olevan Suomi. Pakasteissa esimerkiksi Rainbown katkaravut ja kalapuikot ovat paitsi edullisia myös oikein hyvin asiansa ajavia. Kaiken kaikkiaan luotan myös siihen, että elintarvikeviranomaiset ovat Suomen kaltaisessa valtiossa sen verran hereillä, ettei markkinoille esimerkiksi ravintoarvoiltaan mitä tahansa tavaraa päästetä. Saman uskoisin ja toivoisin ulottuvan myös muuhun läntiseen maailmaan.

Saatan sanoa rumasti, mikäli alati nykynuorisoa paitsi läpeensä kelvottomana myös nirsona pitävät vanhat mummut tulevat minulle motkottamaan. Rainbown päänsärkylääkeen sekä CD-R-levyjen, Dailyn valmistamien sähkökitaran kielien, Eldorado-hiusvärien ja Euroshopperin 95E-polttoaineen tuomia edullisempia päiviä odotellessa...

Kauhajoen ampumavälikohtauksesta ja vähän muustakin

Aluksi haluan ilmaista eturivin poliitikkojemme tapaan suruni tapahtuneen johdosta. Sen tasoon vaikuttaa paljolti se, että se oli näinkin lyhyessä ajassa jo toinen yhtä vakava, vaikkei vastaavaa toki olekaan Jokelan tragediaa aiemmin maassamme tapahtunut. Siltikin tulee hieman typerä olo, kuinka tällaisiin käsittämättömänkin hirveisiin tapahtumiin on jo turtunut, eikä niiden johdosta ole mitenkään erityisen järkyttynyt.

Laajalti uutisoituja murhenäytelmiä on tietenkin perinteisesti ollut useita vuodessa kaiken aikaa (enkä tarkoita nyt Madeleine McCannin katoamistapausta, vaikka se ikävää olikin), mutta median tapa uutisoida niitä on muuttunut viime vuosien aikana. Se on muuttunut mässäileväksi, ajoittain lähes kaunokirjallisuudeksi.

Samalla, kun se on kaikessa tekopyhyydessään tarjoamassa virtuaalikynttilöitä sytytettäviksi, myisivät toimittajat sisäelimiäsä tai vaikka lähiomaisiansa, jos saisivat haastatella yksinoikeudella tragedian uhreja laatiakseen veretseisauttavan KAUHAJOKI EXTRA-JÄTTIPAKETIN eurojen kuvat silmissään.

Muistellaanpa: Jyväskylän junaturma, Konginkankaan bussiturma, tsunamikatastrofi, Jokelan tapahtumat ja Espanjan bussionnettomuus. Jokaisesta on saatu alta aikayksikön sivutolkulla extra-über-jättiluettavaa toinen toistaan veretseisauttavammilla otsikoilla varustettuna. Sitähän kansa toki haluaa. Tietoa. Vaan millä tavoin esitettyä, on asia erikseen.

Se siitä. Jo Jokelan tapahtumien aikaan mielessäni alkoi kyteä ajatus, josko misantrofiaan taipuvaisilla Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren kaltaisilla ihmisillä olisi Internetissä kenties maailmanlaajuinenkin verkosto, jossa he suunnittelevat säännöllisin väliajoin toteutettavia iskuja. Lisäpontta tälle - tietysti täysin hypoteettiselle - epäilykselle antoi amerikkalainen poika, jonka epäiltiin olleen yhteydessä Auviseen ennen tämän verityötä.

Saaren tekoa pidän täysin yhden miehen tekona, joka on tosin epäilemättä saanut rohkaisua Jokelan tapahtumista. Minäkin pidän ihmisrotua pohjimmiltaan varsin heikkona, mutta tällainen olettama on äärimmäisen löyhä peruste murhata kymmenkunta opiskelijaa, joilla on vielä elämä edessään. Elämä, jossa he voivat tehdä jotain ihmiskunnan hyväksi ja vahvistamiseksi. Kateus elämäntilanteesta tai vakava mielenterveysongelma ovat todennäköisempiä syitä.

Pääministeri Vanhanen esitti jo tapahtumapäivänä tiukennuksia aselakiin, joka on ehdottomasti hyvä asia. Se voi ehkäistä vastaavia tapahtumia jatkossa, mutta tälläkin hetkellä monella häiriintyneellä ihmisellä voi olla hallussaan ampuma-ase. Käytäntö on ollut vuosikausia se, ettei viranomaisten ole ollut pakollista passittaa ampuma-aseharrastuksesta kiinnostunutta aseluvan hakijaa mielentilatutkimukseen.

Keskustelupalstoilla esitettiin, että jatkossa alan harrastajien tulisi jättää aseensa ampumaseuran tiloihin lukkojen taakse, joka olisi mielestäni oikein erinomainen ratkaisu, ja on melkeinpä erikoista, ettei se ole jo virallinen käytäntö. Matti Saari ei tosin kuulunut tapahtumahetkellä mihinkään ampumaseuraan, joten tulisiko ase takavarikoida välittömästi jäsenen erotessa seurastaan? Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, kun esitetään spekulaatioita ehkä liiankin holhoavaksi ajatuvasta yhteiskuntamallistamme.

Vielä tähän päivään mennessä ei ole julkisesti esitetty, että Matti Saari olisi ollut koulukiusattu, mutta keskustelu kiusaamisestakin on jälleen virinnyt viimesyksyiseen tapaan. On spekuloitu, että kiusatut olisivat jotenkin luonnostaan psyykkeeltään heikompia ihmisiä ja että kiusatuksi tuleminen olisi vain viimeinen pisara tähän asiaan. Totuus on kuitenkin se, että jos kiusaaminen jatkuu pitkään, tulee normaalistakin psyykkeestä heikko.

Psyykkeen kehitykseen vaikuttaa muun ympäristön ohella kasvatus ja vanhempien kannustuksen määrä. Implisiittisesti voidaan myös sanoa, että vanhempien oma psyyke ja elämänasenne vaikuttaa lapsien maailmankuvan muokkautumiseen, mutta edellä mainittu on silti täysin totta. Jollain tapaa "poikkeavilla" (ylipainoinen, silmälasipäinen, pisamanaamainen... mistä nyt yleensä kiusataan) lapsilla voi hyvinkin olla ns. normaali psyyke, mutta sen mureneminen alkaa opintien alettua. Sille ei voi olla kuin yksi syy.

Luokkakoot tullee muuttumaan suuremmiksi jatkuvan tehostamisen ja keskittämisen seurauksena, vaikka nimenomaan päinvastainen olisi olennaisempaa kiusaamisen ehkäisemiseksi. Mihin siirtyy aiemmin pienempien luokkakokojen nielemät varat, jos pula-aikoinakin oli mahdollista ylläpitää useita kyläkouluja? Koko maan väkiluku tietenkin oli pienempi, mutta onko sen kasvu ainoa asia, joka on "ajanut" päättäjät jatkuviin keskitys-, tehostus- ja säästötoimiin niin terveydenhuollossa kuin koulumaailmassakin?

Opetushallituksen puheenjohtaja Timo Lankinen ehti jo tapahtumailtana antamaan oman lausuntonsa asiaan. Hän epäilee vartioinnin ja turvatoimien tehoa kouluväkivallan ehkäisyssä ja korostaa väkivallan tunkevan kouluihin ympäröivästä yhteiskunnasta, joka on tietenkin itsestäänselvää. Väkivalta tulee yksilöön ympäristöstä. Yksilö imee sen uutisista, sen olomuodot ja esiintyminen sen sijaan käyvät ilmi historiasta. Yksilöt taas muodostavat yhteisön. Moni mielisairaus taas puhkeaa ihmiselle jokseenkin ympäristöstä riippumatta, koska niillä on usein tutkitusti tapana periytyä.

Lankisen mukaan tilanteen rauhoittamiseen tarvitaan viranomaisten laajaa yhteistyötä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että poliisin, terveydenhuollon ja muiden instanssien tiedonjako on varsin estynyttä erinäisten vaitiolovelvollisuutta ja yksilöä suojaavien lakipykälien johdosta. Mikseivät tiedot voisi olla vapaasti saatavilla niiden jakoa erityisesti vaativissa tilanteissa, koska joka instanssi on kuitenkin erikseen vaitiolovelvollinen ja yksilö on näin ollen suojassa? Vapaamman tiedonjaon vuoksi moni ikävä tapaus olisi saatettu kyetä ehkäisemään.

"Yhteiskunnassa sallitaan liian väkivaltainen ilmapiiri", sanoo Lankinen STT:n haastattelussa. Yhteiskunta on itsessään läpeensä väkivaltainen sen yksilöiden vuoksi eikä siihen vaikuta se, ovatko viranomaiset sallivalla kannalla. Yksilöihin tietenkin vaikuttaa media ja kun tälle tielle on lähdetty, pitäisi ennaltaehkäisevästi lätkäistä tv-uutistenkin päälle K18-leima, koska sieltä voi imeä yhtä hyvin vaikutteita ja lisäksi ennakkotapauksia kuin elokuvistakin.

Tähän väliin voin tietenkin edelleen muistuttaa rangaistuslainsäädännöstä ja siitä, kuinka sen kiristämistä voitaisiin käyttää varsin tehokkaana pelotteenomaisena väkivaltatapausten ennaltaehkäisijänä muitakaan rikostyyppejä unohtamatta. Laki on tietenkin olemassa juuri tästä syystä, mutta se ei tällä hetkellä palvele alkuunkaan sille annettua tarkoitusta, koska väkivaltarikoksia paitsi ilmenee, niiden määrä lisääntyy vuosittain. Laki ei ehkäise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisia tapauksia, koska murhaajalla on ollut alun pitäenkin tarkoitus ottaa nirri pois myös itseltään, mutta kunnon pelote olisi omiaan muissa tapauksissa.

Taas uusi liikaa valtaa saanut ihminen, jota saa pelätä

En edes halua tietää, että mistä näitä ihmisiä jatkuvasti sikiää, mutta ihmettelen suuresti, kuinka pirussa heitä pääsee jatkuvasti noin isoihin ja vastuullisiin tehtäviin? No, Yhdysvallat on tunnetusti vahvasti uskonnollinen valtio. Olen tunnetusti uskontojen vastustaja (erityisesti niiden ja politiikan yhdistämisen) ja jos Sarah Palin, "uskomaton ylipapitar", on joku kaunis päivä maansa puikoissa ja näkee unta, kuinka Jumala käskee Yhdysvaltoja lähtemään rauhan, vapauden ja jalon pyhyyden nimissä ristiretkelle sotaan Pohjois-Koreaa ja/tai Venäjää vastaan niin allekirjoittanutta ei ainakaan paljon naurata. Tuollaisen tyypin vuoksi kolmas maailmansotakin saattaa olla joskus lähellä. Vastahan tämä otti ja julisti, kuinka Yhdysvallat ovat valmis tiukkoihinkin toimiin Venäjän suhteen.

"Meidän on pidettävä silmällä Venäjää, Alaskan kuvernööri sanoi, mutta lisäsi samalla toivovansa Yhdysvaltain välttävän uuden kylmän sodan aikakauden.

Kysymykseen lähtisikö Yhdysvallat sotimaan Venäjää vastaan, jos Georgia olisi Naton jäsen ja Venäjä miehittäisi sen, Palin vastasi: "Ehkä niin."

- Tarkoitan, että Nato-sopimuksen mukaan Yhdysvalloilla olisi velvollisuus puolustaa Georgiaa, jopa ryhtymällä sotaan Venäjää vastaan, Palin selitti.

Palinilta tivattiin selitystä myös hänen aikaisempiin kommentteihinsa siitä, että Irakin sota olisi Jumalalta saatu tehtävä. Palinin Track-poika lähtee ensi viikolla sotimaan Irakiin.

- Uskon, että tälle maailmalle on suunnitelma ja se on hyvä maailman kannalta, Palin vastasi."

Pelottavaa tekstiä, kuten sanottua.

Seurakuntaviestiä tungetaan postiluukustani edelleen, vaikka olen laittanut asuntoni oveen lapun "Ei mainoksia." Keräyspaperipussille kävellessä silmiini sattui kuitenkin mielenkiintoinen otsikko: "USA:n epä-älyllinen kristillinen oikeisto" ja tarkennus "se on ehkä sittenkin toista maata kuin eurooppalainen media sen esittää. Mutta ratkaiseekö uskonto lähestyvät presidentinvaalit?" Seurakuntaviesti kapsahti nyt kyllä katajaan Sarah Palinin loikattua otsikoihin, sillä mikäli Suomen kristityt pitävät järkevänä, että sotimista oikeutetaan "Jumalan antamana pyhänä tehtävänä", ovat he ainakin minun kirjoissani yhtä epä-älyllisiä kuin Atlantin takaiset virkaveljensä.

George W. Bush oli toki samaa sarjaa ja lehden artikkeli myöntääkin, että "Bush petti heidät." Samaan kastiin Palinkin on kovaa kyytiä menossa. Hänkin kaiketi pettää parhaillaan edustamaansa kristillistä oikeistoa, sillä tohtori Markku Ruotsilan mukaan he eivät koskaan ole olleet pohjimmiltaan suvaitsematonta, epä-älyllistä, väkivaltaan taipuvaista tai jotenkin vaarallista. Ruotsila väittää, että valtamedia kertoo meille koko ajan virheellistä tarinaa Yhdysvalloista ja etenkin sen "kristilliseksioikeistoksi" nimetystä, vaikutusvaltaisesta uskonnollisesta ryhmittymästä. Mitähän tämä virheellinen tieto on? Onko Iltalehti kenties keksinyt omasta päästään Sarah Palinin hihhulilausunnot? (Lähde: Seurakuntaviesti - Jyväskylän seurakuntalehti nro. 13 27.8.2008.)

Tässä pari Iltalehden artikkelissa (linkki siis alussa) mainittua poimintaa Palinin puheista:

"Rukoilkaa, että maamme johtajat lähettävät sotilaita suorittamaan Jumalan antamaa tehtävää." Kesäkuussa 2008 puheessaan Irakin sodasta.

"Uskon, että on Jumalan tahto yhdistää ihmiset ja yritykset samaan rintamaan, jotta saamme kaasuputken rakennettua." Kesäkuussa 2008 Alaskaan suunniteltavasta kaasuputkihankkeesta.

Kaasuputki on toki hieno homma, että sen kun rukoilevat vaan. Toivottavasti ei käy kuitenkaan aika pitkäksi odotellessa, koska taivaalta tipahtaa putkenpätkiä, klemmareita sekä popniittejä.

Yli päätään raivostuttaa, kuinka USA:n kaltaisessa mahtivaltiossa uskonnoilla on niin suuri vaikutus politiikkaan. Valtapuolueita leimaa nimenomaan heidän uskonnollinen agendansa. Suomessa puolueet erotellaan sentään heidän poliittisen agendansa perusteella - paljolti tosin siksi, että lähes jokainen ministeri ja kansanedustaja on yksinkertaisesti luterilainen. Yhdysvalloissa Jumalalta sotakäskyjä saavia hihhuleita pääsee valtaan ja saa lisäksi kaiken kansan hyväksynnän sen vahvan uskonnollisuuden vuoksi. Kaikki, mihin vedetään vähänkään Jumalaa ja Jeesusta mukaan uppoaa jenkkeihin kuin häkä ja kaikki ovat haltioituneita tästä suuresta tehtävästä jolle he ovat vapauden, kunnian ja Jumalan sanan nimissä lähdössä. Muistuttaa toki hieman islamin toimia ja heidän pyhiä sotiaan, joihin lähdetään tietääkseni niin ikään heidän jumalansa nimissä.

Ei tässä hyvin tule käymään.

Rattoisa virkistysiltapäivä kiusaajille!

Heipä hei koulu- ja muut kiusaajat, ala-arvoiset ihmisen irvikuvat. Ajattelin näin kauniina kesäpäivänä ideoida teille kerrassaan loisteliaan yllätyksen, tehän kun tykkäätte tunnetusti valita itseänne heikomman ja puolustuskyvyttömän uhrin sortonne kohteeksi.

Miltäpä tuntuisi, jos tunkeutuisin teidän nukkuessanne kotiinne ja löisin teiltä pesäpallomailalla tajun kankaalle. Heräättekin aamutuimaan kaupungin keskustasta alasti lyhtypylväisiin sidottuina ja tusseilla kirkkoveneitä ynnä kivoja haukkumanimiä täyteen raapusteltuina. Sen jälkeen hieman kloroformia nassuun ja määränpääksi otetaan suljettu halli, jossa laitan kätenne selän taakse kettingillä kiinni ja herätän teidät Ruususen unestanne iskemällä vesurilla polvilumpionne halki. Nauran kippurassa katsellessani teidän itkevän ja anovan armoa, rimpuillen samalla kerrassaan säälittävän näköisinä.

Huomaan teidän säikähtävän polvissanne ammottavia avomurtumia ja revin teiltä asiaa helpottaakseni silmät irti päästä kuumalla juotoskolvilla. Meinaan tikahtua, koska olette niin naurettavia kiemurrellessanne verilätäkössä. Äkkiä keksin uuden idean: kusen ja masturboin päällenne, otan teistä kuvia ja lähetän ne nettiin, jotta muutkin saavat nauraa. Saadaan mukavasti se teidän niin ikään ihannoimanne henkinenkin sorto taas mukaan peliin. Nautin nähdessäni teidä henkihieverissä anomassa armoa. Ihanaa nähdä teidät siinä niin avuttomina pikku reppanoina.

Jonkun aikaa itseäni viihdytettyäni alan kuitenkin kyllästyä tuskaiseen huutamiseenne ja isken teiltä jälleen tajun kankaalle potkimalla teitä maihareilla päähän tarpeeksi kauan. Muutaman kylkiluunkin murran samalla menetelmällä. Olette niin puolustuskyvyttömiä ja surkeita, varsinaisia ali-ihmisiä. Saatuani siis kystä kyllin ilonpidosta heitän teidät alasti ulos pakkaseen ja menen itse nukkumaan, jotta jaksan taas seuraavanakin päivänä keksiä jotain mukavaa jäynää teille.