Asevarustelulla uhittelusta puheen ollen erityistä pelkoa muussa maailmassa herättävä valtio on Pohjois-Korea. Sen maine meidän silmissämme on suurilta osin yhdysvaltalaislähtöisen ”axis of evil” -demonisoinnin syytä, mutta ydin- ja ohjuskokeita tekevä sekä kansanvälisistä sopimuksista kieltäytyvä maa on tietenkin vakavasti otettava turvallisuuspoliittinen uhka.
Täkäläinen henkilökultin asteelle vedetty hallinnollinen järjestelmä, jossa kansan manipulointi on arkipäivää, on vaarallista. Siellä maankolkassa saatetaan ehkä hieman kärjistettynä tuumata ykskaks, että valtionpäämies on omnipotentti, ja jos olet eri mieltä, saat kuulan kalloosi, ellet ilmaise muuttaneesi kantaasi. Ei ole siis ihme eikä mikään, että kansalaiset ovat hyvin yksimielisiä asioista ja vastustajia häviää kuin ilmaan.
On epäilty, että Pohjois-Korea suunnittelee avaruusohjelmaksi naamioidussa projektissa kantorakettia epäillylle ydinaseelleen. Sanomalla "epäilty ydinase" tarkoitin sitä, kuinka toisaalla on esitetty veikkauksia siitä, että Pohjois-Korean ydinkoe lokakuulta 2006 olisikin ollut maan juhlallisesta ilmoituksesta huolimatta toteutettu tavanomaisilla räjähteillä, koska sen aiheuttama maanjäristys oli sen verran pieni.
Joka tapauksessa varsin suuri todennäköisyys ydinaseen olemassaoloon löytyy tänä vuonna tehdyn ydinkokeen johdosta, ja mikäli hurmoshenkisten sotapäälliköiden päässä naksahtaa tai Suuri Johtaja kokee maansa uhatuksi, voi aseellinen konflikti olla hyvinkin lähellä. Kauhun tasapainon kuitenkin luulisi pitävän tuoreimmat ydinasevaltiot aisoissa ottaen huomioon, että yksistään Venäjällä ja Yhdysvalloilla on tuhansia ydinkärkiä.
Sivuhuomautuksena tosin mainittakoon, että Venäjä paheksuu muiden IAEA:n jäsenvaltioiden tavoin Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa, vaikka sen ensimmäinen ydinvoimala valmistettiin Neuvostoliiton tuella vuonna 1986.
Toiselta kantilta katsottuna olen pohtinut ydinaseiden historian tutkijana usein sitä, kuinka typerää tavallaan on, että maailmassa on kahdeksan ydinasevaltiota, jotka ovat tehneet aikoinaan mielin määrin ydinkokeita ja tehtailleet liukuhihnalta yhä tuhovoimaisempia pommeja, mutta sanelevat nyt ehtoja ja uhkavaatimuksia muille maille. Kukaan näistä kahdeksasta kun ei ole valmis luopumaan kokonaan ydinaseistuksestaan, vaikka USA ja Venäjä purkavatkin tasatahtiin valmiita ydinkärkiään melko huomattavissa erissä.
Tietenkään en halua, että ydinaseiden tai varsinkaan niitä hallussaan pitävien valtioiden määrä lisääntyy yhdenkään kappaleen verran, mutta ilmiössä on kaikessa kaksinaismoraalisuudessaan jotain huvittavaa. Hyvähän vain tietenkin on, että ydinvarustelun rajoittamiseksi on laadittu ydinsulkusopimuksia, joita allekirjoittamaan pyritään saamaan mahdollisimman paljon niitäkin maita, jotka uhittelevat rikastamalla uraania tai tekemällä ohjuskokeita.
Ainahan Pohjois-Koreaa voi yrittää saada liittymään takaisin IAEA:han, mutta tuskinpa tätä tulee tapahtumaan. Kaksi merkittävää tapahtumaa kyseisen maan ydinohjelman historiassa ovat eroaminen IAEA:sta ja asetarkastajien pääsykielto ydinvoimalaan vuonna 1994 sekä ero ydinaseita rajoittavasta NPT-sopimuksesta (Non-Proliferation Treaty) vuonna 2003.
"Eristäytynyt kommunistivaltio Pohjois-Korea haluaa pitää kiinni oikeudestaan ydinaseisiin niin kauan kuin maa kokee Yhdysvaltain uhkaavan turvallisuuttaan. Pohjois-Korean ulkoministeriö ilmoitti lauantaina, että suhteiden normalisointi Yhdysvaltoihin ei automaattisesti johda ydinaseista luopumiseen.
Pohjois-Koreasta palannut amerikkalainen asiantuntija Selig Harrison sanoi, että maalla on tiettävästi riittävä määrä väkevöitettyä plutoniumia neljän tai viiden ydinpommin rakentamiseen. Harrison sanoi pohjoiskorealaisten isäntien vakuuttaneen, että maa halua ystävällismieliset suhteet Yhdysvaltoihin. Tästä huolimatta maa ei halua luopua ydinohjelmastaan eikä suostu siihen, että sen aseistus alistetaan kansainväliseen tarkkailuun.”
Pohjois-Korea pitää kiinni ydinaseistuksesta
"Pohjois-Korea uhkasi keskiviikkona ampua alas kaikki yhdysvaltalaiset tiedustelulentokoneet, jotka loukkaavat sen ilmatilaa. Maan epäillään valmistelevan lähipäiville ohjuksen laukaisua, ja se uskoo Yhdysvaltojen lähettävän lentokoneita tarkkailemaan tilannetta.
Puheet maan ohjuksenlaukaisuaikeista ovat kiristäneet sen ja Yhdysvaltojen välejä päivä päivältä. Pohjois-Korea on ilmoittanut laukaisevansa satelliitin Maata kiertävälle radalle 4.-8. huhtikuuta välisenä aikana. Yhdysvallat ja Pohjois-Korean naapurimaat epäilevät kuitenkin, että satelliitin sijaan taivaalle sinkoaa pitkän matkan ballistinen ohjus.”
Pohjois-Korea uhkaa ampua alas USA:n tiedustelukoneita
Tällä hetkellä YK on koventanut Pohjois-Korealle asettamiaan talouspakotteita. Pienempi osapuoli sen sijaan on kylmän viileästi ilmoittanut, että perääntymisen sijaan uudet ja laajamittaisemmat pakotteet ainoastaan yllyttävät kasvattamaan sotavarustelua. Korean sodasta viisastuneena heidänkin luulisi tietävän, mihin kilpavarustelu ja sotatoimet johtavat. Ei kai se nyt kovin kivaakaan ollut, kun miljoonat ihmiset menettivät henkensä ja maata myllättiin pommeilla moneen kertaan. YK:n asettamien pakotteiden uhataan johtavan vastatoimenpiteisiin, joita maata hallitsevan kommunistisen puolueen virallinen Rodong Sinmun -lehti ei kuitenkaan määritellyt.
Pohjois-Korea: YK:n pakotteet vain lisäävät sotahaluja
Odotan hyvin huolissani sitä, mihin tämä kaikki tulee ennen pitkää johtamaan.
Sotakoneiston ylläpitäminen on tunnetusti päättymätön noidankehä, koska niin kauan kuin Iran tai Pohjois-Korea testailee ohjuksia ja jatkaa uraanin rikastamista, on Yhdysvallat liittolaisineen epäluuloinen ja säilyttää oman asevarustuksensa vähintään ennallaan - lukuunottamatta ydinaseita, joiden määrää siis supistetaan yhteistuumin Venäjän kanssa.
Yhdysvaltojen järkeen perustuvat keskusteluyhteydet Iraniin ovat lukossa, kiitos rikkiviisaan ajatollahin, joka ei tunnu elävän tätä päivää. Asian johdosta ei ole lähitulevaisuudessa laisinkaan todennäköistä, että tämän ideologisen kiistan osapuolet solmisivat rauhan ja lakkaisivat yhtä aikaa hankkimasta uutta aseteknologiaa tai tekemästä ohjuskokeita, jotka ylläpitävät epävarmaa ilmapiiriä.
En ole varsinaisesti kallellani Yhdysvaltojen suuntaan ja olen äärimmäisen turhautunut siitä, millaisella tarmolla jenkit ovat pykänneet sotatukikohtiaan ympäri Eurooppaa, ja siitä, millainen hinku niitä on saada Venäjän rajan läheisyyteen. Viimeaikoina sijoituspaikkana on ollut ainakin Turkki. Pentagonin virallisten tietojen (Base Structure Report, tukikohtien rakenneraportti) mukaan jenkeillä on 761 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa, joka on lievästi ilmaistuna hurja määrä.
Osa niistä on tietenkin perustettu Eurooppaan jo kymmeniä vuosia sitten, mutta yhtä kaikki sinne tänne ja varsinkin NATO-maihin ripotellut ohjussiilot kertovat minulle vahvasti siitä, ettei Kylmä sota ole edelleenkään päättynyt. Joulukuussa 2007 tarkalleen 510 927 amerikkalaissotilasta oli sijoitettu 151 maahan. Sijoituskohteiden määrä on kolme neljännestä Yhdistyneissä Kansakunnissa edustettuna olevista valtioista!
Tässä linkkiä edellä oleviin tietoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän palautetta, joka voi olla aivan mitä vain mielessäsi liikkuu. Kaikki luetaan ja noteerataan - niin ruusut kuin risutkin.