Huomio, huomio! Kirjoittamisen pääpaino vaihtuu toiseen osoitteeseen

Alan kirjoittaa tästä lähtien primääristi uuteen blogiini osoitteessa
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi, jättäen tämän nykyisen sivuston hieman taka-alalle, ja vähemmän vakavien kirjoitusten käyttöön. Poliittiset ja yhteiskunnalliset tekstit, samoin kuin muu analyyttinen ja erityistä tutkimustyötä vaativa kirjoittaminen tulee siirtymään Uuteen Suomeen.

Syy muutokseen on se, etten ole tavoittanut Bloggerin kautta niin paljon suomalaisia lukijoita kuin olisin toivonut ja paremmat edellytykset tälle lienee paitsi kooltaan pienemmällä, myös pelkästään suomalaisista koostuvalla - suomalaisella - sivustolla. Vasta lisätty kirjoitushan näkyy Uuden Suomen etusivulla niin kauan kunnes uudempia lisätään. Lisäilen sinne uunituoreiden kirjoitusten ohella muitakin tämänkesäisiä, eli verrattain uusia, tekstejä noin yhden päivävauhtia, jotta pääsisin paremmin vauhtiin. Jo nyt kommenttien määrä on ollut suorastaan valtaisaa aiempaan nähden.

Jotain vanhaa kliseistä lentävää lausetta mukaillen: tekijät eivät poistu minnekään, välineet ja toimintakenttä vain muuttuvat. :-)

Kääntäisitkö sinä toisen poskesi?

Kiihkouskovaiset eivät aina ole naiiviudessaan liikuttavia. Pikemminkin he ovat säälittäviä menetettyään viimeisetkin rippeet oikeudenmukaisuustajustaan. Minustakin anteeksiantaminen on hieno taito osata, mutta jossain täytyy mennä raja hellämielisyydessäkin.

Helluntaiherätyksen tunnettuihin julistajiin kuuluva saarnaaja on päässyt pannasta.

[...]

- Hän oli sivussa virasta kiellon ajan. Asiat on käsitelty, hän on tehnyt parannuksen ja sovittanut rangaistuksensa. Hän jatkaa nyt pikkuhiljaa entisessä tehtävässään, kertoo seurakunnan johtaja Iltalehdelle.

Helluntaiseurakunnan toimintaan ja käytänteisiin olisi kai syytä perehtyä tarkemmin ennen kuin alkaa tehdä johtopäätöksiä, mutta mielestäni tässä on jotain paitsi naiivia myös kuvottavaa. Riittääkö hyvitykseen ripittäytyminen (joojoo, tiedän, että se on katolinen sakramentti) ja vakuuttelut siitä, että on todella tehnyt parannuksen? Ovatko korkeammat voimat ottaneet yhteyttä ja ilmoittaneet, että pastori on vapautettu taakastaan joko huikean puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion ansiosta tai vannottuaan, ettei enää hairahdu synnin tielle? Eiköhän jokainen tiedä tai vähintään arvaa, mitä mieltä olen uskonnollisesta konservatismista, mutta jo termistö, kuten parannus, vapautus, panna, sovitus ja ties mikä valaistuminen ovat antiikkisuudessaan raivostuttavia.

Huomio! Nyt eletään 2010-lukua, ei keskiaikaa.

- Olen keskustellut asiasta Neuvoa antavien veljien kanssa ja saanut heiltä luvan siihen (antaa pastorin palata tehtäväänsä). Hän ei kuitenkaan saa toimia lasten ja nuorten parissa.

Jos olisi šaria-lain vapaamielinen tulkinta oikeusistuimessa melko tuhoisaa puuhaa, olisi sitä myös kristinuskon naiivi hellämielisyys. Pedofiileja armahdettaisiin synneistä henkevin liturgioin, joissa puhutaan kielillä, lauletaan ja Neuvoa antavat veljet (*gosh*) julistavat ilosanomaa.

On lahkojen oma asia, millaisin perustein saarnamiesten annetaan jatkaa toimintaansa, mutta puolen vuoden ehdollinen vankeusrangaistus oli - tuttuun tapaan - lievästi ilmaistuna niukka. Seurakunnan johto tunnustaa myös hiljaa sen, että riski rikoksenuusintaan on olemassa, koska pastorin ei anneta vastaisuudessa toimia lasten ja nuorten kanssa.

Pastori selitti myöhemmin tekemisiään helluntailaisten RV-lehdessä syyttäen tapahtuneesta työuupumusta, joka johti harkintakyvyn pettämiseen.

En muistakaan aiemmin kuulleeni tällaisesta tavasta, kuinka työuupumus ja -stressi saattavat pahimmassa tapauksessa purkautua. Kenties saamme tästä uuden perusteen ehkäistä työuupumusta kaikissa viroissa. Ennakkotapaus sille, kuinka työuupumus etsii ulospääsyä inkarnoituakseen, on nyt olemassa.

Niin ikään on lahkojen oma asia, millaisin perustein asianosaiset päästävät pedofiilipastorit pälkähästä, mutta hyväksikäytetyn lapsen vanhempien käytös oli mielestäni mielenkiintoista.

Uhrin vanhemmat puolestaan kertoivat, että prosessi oli ollut koko perheelle rankka. Perhe kuitenkin sanoi antaneensa pastorille anteeksi, koska he eivät halunneet katkeroitua tapahtuneen vuoksi.

Kuten sanoin, on anteeksianto upea taito osata, mutta... Mitä tähän nyt sanoisi? Jos perhetuttu pastori (joka on toki mahdoton yhtälö) käyttäisi lastani seksuaalisesti hyväksi vedoten työuupumuksen sumentamaan harkintakykyyn, antaisin itseni katkeroitua aivan rauhassa ja vaatisin irstailijaa vedelle ja leivälle korkeimpia oikeusasteita myöten.

Naiivin henkevässä uskonympäristössä on eittämättä ulkoisia paineita painaa tällainenkin sairas rikos villaisella, jottei saatanan pahat voimat vain jylläisi katkeruuden muodossa uskonveljien ja -sisarten keskuudessa. Tai jotain muuta yhtä järkevää. Viha, katkeruus ja angstihan vain jäytäisivät jalon henkevää lahkoa.

Ennemmin tulisi kääntää toinen poski, eli tässä tilanteessa tarjota myös toista perheen lapsista, jos sellainen löytyy.

Nalle palasi asiaan

Björn "Nalle" Wahlroos sorkki jälleen kepillä hiillosta toistamalla taannoisen mielipiteensä siitä, ettei kehitysapu ole tuottanut kuluneiden 50 vuoden aikana läheskään toivottua lopputulosta. Minkään valtakunnan uutinenhan tämä ei ole, mutta kansaa on hyvä muistuttaa tosiseikoista aina silloin tällöin.

Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Wahlroos kuvailee Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysapua rahan heittämiseksi Kankkulan kaivoon.

Hänen mukaansa 50 vuoden jälkeen olisi aika myöntää, että avun antaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Sitähän ei hevin myönnetä. Parikin viimeaikaista kirjoitustani ovat jo käsitelleet kehitysapua, joten yritän käydä asian läpi mahdollisimman lyhyesti. Ihan oikeasti yritän.

Kehitysavun ykkösfunktio länsimaalaisille on ostaa omatuntoaan puhtaaksi, koska se on nuhruinen kehitysmaiden kokeman köyhyyden, kuivuuden ja nälänhädän johdosta. Ei siihen vaikuta juuri mitenkään se, ettei rahan holtittomalla syytämisellä saada mitään konkreettista aikaiseksi.

Wahlroos viittaa asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan apu on vain pitkittänyt köyhyysongelmaa ja lisännyt korruptiota sekä kehitysmaiden riippuvuutta teollisuusmaista.

Ei tarvitse olla minkään valtakunnan asiantuntija tajutakseen tätä. Vanhoja totuuksia toistaakseni jatkuva avustaminen, etenkin harkitsemattomasti kohdistettu sellainen, passivoi ihmisiä, eikä kannusta heitä kehittymään oma-aloitteisesti. Kumpi on pitkällä tähtäimellä kannattavampi tapa auttaa toistaitoista, jolla on nälkä: antaa kalaa vai lahjoittaa onki ja opettaa, kuinka kalastetaan?

Nykyinen malli mukailee ensimmäistä vaihtoehtoa. Jos ja kun kehitysapua kaikesta huolimatta jatketaan, täytyy se kohdistaa siten, että ihmisille annetaan välineet - tarkoittaa myös aineettomia sellaisia - toimia itse itsensä hyväksi. On pitkällä tähtäimellä kannattavampaa antaa lapioita, kuokkia, siemeniä ja muita tykötarpeita kuin valmista leipää.

Iltalehden versio Wahlroosin puheista löytyy täältä.

Sampo-pankin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos haluaisi lopettaa kehitysavun ja ottaa sen sijaan mallia Kiinasta, joka sijoittaa aktiivisesti rahaa Afrikkaan.

En tiedä finanssiasioista paljonkaan, mutta äkkiseltään rahan sijoittaminen ei kuulosta huonolta idealta. Afrikkalaisiin rakennusyrityksiin ja talousalan toimijoihin voisi sijoittaa rahaa molemminpuolisen markkinatalouden hengessä nykyisenkaltaisen yksipuolisen rahan lappamisen sijaan. Sijoitustoiminnalla on mitä todennäköisimmin edellytykset saavuttaa kaivattua kehitystä afrikkalaisvaltioiden infrastruktuurissa, kilpailukyvyssä ja työllistymisessä.

- Meidän ei pitäisi oudoksua kiinalaisia, jotka sijoittavat Afrikkaan. He tietävät, miten vanhat sosialistiset rakenteet puretaan, luodaan toimivat markkinamekanismit, ylläpidetään järjestystä ja taataan jonkinlaisen oikeusvaltion ja hiljalleen esiin kasvavan demokratian edellytykset, sanoi Wahlroos suomalaisilla suurlähettiläspäivillä Helsingissä tiistaina.

- Se on ainoa oikea tie Afrikalle, hän lisäsi.

Tämä on hieman erikoista puhetta ottaen huomioon Kiinan poliittisen doktriinin. Korjatkaa, mikäli olen väärässä, mutta melko vapaasta markkinataloudesta ja sen avulla saadusta talouskasvusta huolimatta luulisin, ettei Kiinassa sosialistisia rakenteita pureta.

Karl Marx määritteli, kuinka kommunismiin siirrytään. Varsin olennaisena osana sitä kapitalismilla kumotaan entinen feodaalinen järjestelmä ja sen päälle rakennetaan uusi järjestelmä. Kapitalismin saavutettua tietty vaihe alkaa siirtymä kohti sosialismia ja lopulta kommunismiin, mutta perustaksi tarvitaan kapitalismin luoma teollisuus.

Tietenkin Kiinassa tiedetään, kuinka homma toimii, jotta keinoja kyetään soveltamaan sijoituskohteisiin, mutta se olisi sosialistiselta valtiolta varsin tavatonta toimintaa.

Onko muuten sattumaa, että artikkeli on otsikoitu juuri "Wahlroos avautuu taas kehitysavusta: Kuin heittäisi rahaa kankkulan kaivoon"? Kuinka monille termi avautuminen aiheuttaa myönteisen assosiaation? Armeijassa skapparit karjuvat huonoja oloja valittaville: "Ei avauduta siellä!" Poikaystävänsä jättämä teini avautuu kännissä ystävälleen. Matti Vanhanen avautui Jari Sarasvuolle kuin mies miehelle.

Melkoinen rimanalitus lehdeltä, jonka tulisi olla poliittisesti sitoutumaton ja uutisoinnissaan mahdollisimman neutraali. Ei toki sillä, että tämä olisi minua erityisemmin yllättänyt.

Suvaitsevaista sanahelinää

Suvaitsevaiston argumentointia meinaa olla sietämätöntä lukea. Se ei käy hermon päälle siksi, että keskustelijat ovat kanssani perusteellisesti eri mieltä vaan siksi, ettei argumentointi sisällä minkäänlaista loogista ajatteluketjua. Lopputulos saa minut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että monikulturismi on huomattavasti lähempänä uskontoa kuin poliittista ideologiaa. Ontuva argumentointi muistuttaa niin suurilta osin kiihkouskovaisia. Perustelut pyritään luomaan pääsääntöisesti seuraavilla kaavoilla:

a) Suvaitsevaisuus on hyve, end of the story. Suvaitsemattomat ovat väärässä, joten minä olen oikeassa.
b) Edelliseen kohtaan liittyen asia on täysin mustavalkoinen: on vain meitä oikeassa olevia maailmanparantajia, moraalinvartijoita, ja toisaalla rasistijuntteja.
c) Olen intellektuelli, koska minulla on maailmaaparantava ja mieltäylentävä visio, johon verrattuna kaikki muu on toissijaista ja vähempiarvoista.

Otin kerrankin asiakseni yrittää päästä sisälle suvaitsevaisen ruohonjuuritason kansan aivoituksiin, mutta vilpitön yritykseni kariutui tuttuun ongelmaan. Facebook-yhteisössä "Minun Suomeni on kansainvälinen" on muutamasta keskustelunavauksesta jäljellä ainoastaan suvaitsevaiset kannanotot tehden ajatustenvaihdon seuraamisen mahdottomaksi.

Yhteisössä noudatetaan sen luojan, Tino Singhin, mukaan aktiivista moderointipolitiikkaa ja mitä ilmeisimmin kaikki soraäänet vaiennetaan tästä syystä. Singh on toki yksi Suomen tunnetuimmista maahanmuuttajajulkimoista, mutta hänenkin olisi syytä tietää, millaiset seuraukset eri mieltä olevien keskustelijoiden järjestelmällisellä vaientamisella on.

Yhteisö ei ole monikulturismiaiheinen keskustelualusta vaan tukiyhteisö itse johtoajatukselle. Tämän johdosta en aseta Tino Singhiä vastuuseen moderointipolitiikastaan, vaikka kyseisessä yli 30000-jäsenisessä yhteisössä olisi hyvät edellytykset keskusteluun. Jotain mielenkiintoista kuitenkin löytyi:

Henkilo joka on esimerkiksi henkisella tasolla tyokyvyton, pitaisiko tama pakottaa tyoelamaan tai opiskelemaan? Olisikohan pieni mahdollisuus sairauslomien ja itsemurhien lisaantymiseen? Kuka kummastakaan em. asiasta hyotyy?

Kuinka nopeasti pakolaisten tilanne menisi kodittomuuteen ja hadan karsimiseen myos meidan hyvinvointivaltiossamme jos henkilo on maahamme tullessaan tyokyvyton, eika saisi tukia. Mita veikkaat, lisaantyisiko tata kautta rikollisuus?

Tiivistettynä on ällistyttävää, kuinka runsaasti empatiaa ja annettavaa löytyy heti, kun kyseessä ovat etniset vähemmistöt, tuo kiehtova toiseusmassa. Suomalaisten syrjäytymiselle ja mielenterveyspalveluiden tarpeelle yritetään aina löytää liuta yksilöstä itsestään johtuvia syitä, joiden perusteella todellinen avun tarve kyseenalaistetaan. Perussuomalainen kansalainen on maailmanhalaajan silmissä roikale, jonka kuuluukin olla vastuussa elämästään.

Onhan tässä tietenkin perääkin, koska länsimaalaiseen käytäntöön tottumattomat, täysin muista kulttuureista tulevat, tarvitsevat aivan erilaista ohjausta. Resurssien tulisi kuitenkin olla täysin samat. SDP:n kansanedustaja Päivi Lipposelle ei kuitenkaan riitä saman julkisen sektorin tuottamat mielenterveyspalvelut kuin mitä kantaväestö hyödyntää - ei edes tulkkauspalvelulla höystettynä.

Närkästyin nimittäin hieman hänen viimekesäisestä kolumnistaan, joka sattui eteeni. Päivin kanssa tekisi mieli olla eri mieltä, mutta peruspositiivinen ja maailmaa syleilevä sanahelinä tekee sen vaikeaksi.

Vuonna 2008 heitä [ankkurilapsia] tuli 706, mikä tarkoittaa 620 %:n kasvua. On ymmärrettävää, että lapsen mielenterveys kuormittuu tällaisen yksinäisyyden ja vastuun alla.

Surullistahan tämä on ja mielenterveyden kuormitus varmasti totta, mutta...

Ministeri totesi kysymykseeni asiasta, että "Suomessa on joitakin maahanmuuttajien mielenterveysongelmiin keskittyviä ja perehtyneitä yksikköjä. Pääsääntönä turvapaikkaa hakevien lasten mielenterveyspalvelut tuotetaan samoissa julkisen sektorin mielenterveyspalveluita tuottavissa yksiköissä kuin kantaväestönkin palvelut tarpeenmukaisia tulkkipalveluita käyttäen."

Tässä on aikamoinen epäkohta, johon toivoisi Thorsin ja Risikon tarttuvan! Palvelut on saatava vastaamaan tarvetta.

...valitettavasti ymmärrykseni loppuu tähän. Miksei maahanmuuttajien mielenterveyspalveluita voitaisi tuottaa samoissa julkisen sektorin yksiköissä kuin kantaväestöllekin, koska asianmukaiset tulkkauspalvelutkin järjestetään?

Onko syynä huutavaan epäkohtaan se, ettei Lipponen usko suomalaisen psykiatrian koulutuksen saaneiden mielenterveysalan ammattilaisten ymmärtävän maahanmuuttajien mielenterveysongelmia? Oletan ongelman piilevän Lipposen mukaan juuri tässä, joten jälleen kerran globalisaation asettamiin haasteisiin tulisi osata vastata paremmin.

Kaunis ja aurinkoinen johtoajatushan se tietenkin on saada palvelut vastaamaan tarvetta. Ei sitä voi kukaan kieltää. Ikävä puolihan siinä on se, että itse kullakin saa budjettiriihessä polla punottaa, kun mietitään, mistä varat maahanmuuttajien mielenterveyspalveluiden tuottamiseen otetaan, jos samat tuotantoyksiköt kuin kantaväestön tapauksessa eivät kelpaa.

Monikulturismi-ihannoinnin ymmärtää johonkin rajaan asti, mutta metsään mennään niin että havut pöllyävät, mikäli näin suuri huoli kohdistetaan spesifeihin erikoisterveydenhuollon palveluihin maahanmuuttajia varten, koska samanaikaisesti kantaväestön edustajat menevät julkisen terveydenhuollon palveluissa kädestä suuhun -periaatteella.

Psykiatrisen huollon resurssit ovat olleet jo vuosikausia hoitojonoihin nähden rajusti alimitoitetut, mutta kun maahanmuuttajat ovat kyseessä, oltaisiin valmiita repimään lisärahaa erikoisyksiköitä varten suoraan kansan selkänahasta.

Tietenkin Päivi Lipposen kanssa on helppoa olla samaa mieltä, mikäli asiaa ei tarkastele lainkaan pintaa syvemmältä. Kantaväestön keskuudessa ollaan totuttu julkisen terveydenhuoltosektorin supistumiseen, jossa resurssit eivät ole aikoihin vastanneet tarvetta. Päin vastoin. Ennemmin pitäisi olla hiljaa ja hymyillä, jottei päätyisi käyttämään niukkoja resursseja.

Tilanne on huolestuttava, sillä Suomessa on yleisesti todettu olevan puutetta lasten mielenterveyspalveluista. Tilastoja lukiessa heräsi mielessäni kysymys: ohjataanko heidät kantaväestöön kuuluvien lasten kanssa jakamaan niukkoja palveluita vai onko heille omat kotouttamiseen liittyvät palvelut?

Minulla on käypä ehdotus: ohjataan yksin tein kylliksi lisäresursseja lasten puutteellisiin mielenterveyspalveluihin. Lapset kattavat tässä tapauksessa niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien jälkikasvun ja tämä tarkoittaa asteittaista luopumista kahtiajaosta. Suvaitsevaisto kaivaa maata puujalkojensa alta tällaisilla ehdotuksilla, joissa tehdään jo lähtökohtaisesti raja "meidän" ja "muiden" välille. Millaista suvaitsevaisuutta tällainen rotuerottelu muka palvelee?

Kokonaan oma asiansa on se, että maahanmuuttajalasten ikähaitari on todellisuudessa 30 vuodesta alaspäin ja 25-vuotiaat, jo toisesta eurooppalaisvaltiosta kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa saaneet, parrakkaat ja möreä-ääniset miehet, ilmoittavat naama peruslukemilla olevansa alaikäisiä saavuttaakseen turvapaikkastatuksen ja sitä seuraavat hyödykkeet. Ankeat olot ajavat äärimmäisiin tekoihin, mutta valehtelu on silti rumasti tehty. Hyi hyi.

Olen lähes varma siitä, että vaikkeivat maahanmuuttoviranomaiset sitä suostuisikaan myöntämään, on heidänkin silmissään osa tulijoista enemmän maahanmuuttajia kuin toiset. Humaanein silmin maailmaa tarkastelevat monikulturistit nähnee norjalaisssyntyisen arkkitehti-Gustavin ja zairelaissyntyisen Kwamba-nimisen pakolaisen eri tavoin tavoittelemassa valtiollisia mielenterveyspalveluita.

Gustav ei ole tarpeeksi etninen ja poloinen, että häneen suhtautuisi lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin moneen muuhun etniseen vähemmistöön, jotka jo näyttävätkin enemmän muilta. Tosiasiassa kumpikin on tismalleen yhtä maahanmuuttaja, vaikka ovatkin saaneet oleskelu- tai työluvan hieman eri reittejä.

Kehitysapua on oitis tarkistettava

Minulla alkaa henkilökohtaisesti käydä kärsivällisyys vähiin. Minusta voi olla ihan hyvällä syyllä turhautunut, mikäli kehitysapu ei tuota tulosta ja päätyy vallan vääriin käsiin huolimatta siitä, että jaamme sitä hyvää hyvyyttämme ja oma-aloitteisesti sinne tänne. Lukekaa ja itkekää.

Somalian ääri-islamistinen al-Shabaab-ryhmä on takavarikoinut viikonlopun aikana tonneittain ruoka-apua. Lisäksi ryhmä on uhannut rankaista kaikkia, jotka vastaanottavat apua YK:n elintarvikeohjelmalta WFP:ltä.

Tässä tilanteessa voisi minusta heittää pyyhkeen kehään ja todeta, että koska valtio on kertakaikkisen toivoton tapaus, täytyy nykymuotoinen kehitysapu lopettaa. Yhdyn tälläkin kertaa nuivan vaalimanifestin esittelemään vaihtoehtoon, jossa nykyisen kaltainen verorahan pakonomainen syytäminen lopetetaan.

Tilalle otetaan vapaaehtoinen sekä vapaasti valittavan suuruinen kehitysapuraha, josta kootaan avustuspotti. Maksettavan avun muutoksesta huolimatta kohde täytyy valita entistä tarkemmin ja harkiten, eikä avustuksia saa päätyä senttiäkään vääriin käsiin, kuten tuoreessa tapauksessa, joka ei ollut lisäksi ainoa laatuaan.

Tällaisessa järjestelmässä suomalaisten enemmistö, me barbaarien mellastamiseen turhautuneet, emme joutuisi vastoin tahtoamme maksumiehiksi. Somalia ei muodosta kovin suurta poikkeusta, koska aseistautuneet sissi-, kapinallis- ja/tai terroristijärjestöt hallitsevat varsin suurta osaa nimenomaan kehitysmaista.

WFP, Maailman ruokaohjelma, on siis YK:n alainen ruoka-apujärjestö ja maailman suurin toimija humanitaarisen avun saralla. Kukaan meistä suomalaisita ei suoraan maksa järjestölle senttiäkään, mutta yhteisistä verovaroista maksetaan vuosittain YK:n jäsenmaksu, josta päätyy varallisuutta WFP:n kautta tuloksettomaan apuun ja heikossa tapauksessa myös terroristeille.

Pohjoismaiden hallitukset yhdessä muodostavat yhden WFP:n merkittävimmistä tukijoista. Vuonna 2009 Pohjoismaat olivat yhdessä WFP:n kuudenneksi suurin rahoittaja.

WFP:n toimintaa rahoitetaan pääosin vapaaehtoisilla lahjoituksilla, joten Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska (en usko talousvaikeuksista kärsivän Islannin ottavan osaa tällä hetkellä) maksavat vapaaehtoista kehitysapua varsin reilusti. Osa rahoituksesta tullee kattojärjestö YK:lta, jolle jokainen sen jäsenvaltioista maksaa jäsenmaksun.

- WFP haluaa myrkyttää kansamme, mutta me emme salli sitä, sanoi al-Shabaabin edustaja Sheik Ali Mohamed Hussein.

Hussein varoitti ihmisiä koskemasta WFP:n ruoka-apuun rangaistuksen uhalla.

-Kaikkia, joiden hallusta löydetään WFP:n tavaroita, tullaan rankaisemaan.

Kansaa siis myrkytetään heidän mukaansa länsimaalaisilla ja saatanallisen kapitalistisilla elintarvikkeilla. Jos ruoka- ja muuta humanitaarista apua varten perustetaan vapaaehtoisjärjestöjä, on turhauttamisen huippu, että terroristijärjestö estää väkivalloin avun kulkeutumisen sitä tarvitseville.

Helmikuussakin nämä järjen jättiläiset olivat vauhdissa aseet tanassa.

Islamist militants in Somalia are stopping convoys of food reaching more than 360,000 displaced people, the UN's World Food Programme (WFP) says.

Eli suomennettuna somalialaiset islamistimilitantit pysäyttävät ruokakuljetuksia, jotka tavoittaisivat yli 360 000 syrjäytynyttä ihmistä, kertoo Yhdistyneiden kansakuntien WFP-ruoka-apujärjestö.

Al-Shabaabin kaverit ovat myös varsinaisia vitsiniekkoja:

Insurgent group al-Shabaab says the WFP is ruining local farming by forcing Somalis to rely on imports.

- Kapinallinen al-Shabaab-ryhmä sanoo, että WFP pilaa paikallisen maatalouden pakottamalla somalit tukeutumaan tuontiruokaan.

Mehän kun tiedämme, että millä tolalla ylikansoittuneen ja jatkuvassa sisällissodassa olevan valtion oma ruoantuotantokapasiteetti on. Hankalaahan voimiensa tunnossa mellastavan kapinallisjärjestön on myöntää, että YK:n alainen järjestö tietää maan tilanteen tässä asiassa rutkasti heitä paremmin.

But the UN says that without help, Somali farmers cannot supply enough food for those in need.

- YK kertoo, että ilman apua somalimaanviljelijät eivät pysty tuottamaan tarvetta vaativaa määrää ruokaa.

In January the WFP pulled out of large parts of southern Somalia because of threats from rebel groups.

- Tammikuussa WFP vetäytyi suuresta osaa Etelä-Somaliaa kapinallisryhmien uhkan pelossa.

Al-Shabaab has said any Somalis who co-operate with the WFP would be treated as contributing to the destruction of the Somali economy.

The militants say agricultural productivity has increased in areas they control, but there is no way to independently verify this claim.

They accuse the WFP of distributing expired food which is a public health hazard and say the agency's work is cover for a political agenda.

- Al-Shabaab on sanonut, että kaikkia, jotka toimivat yhteistyössä WFP:n kanssa, tullaan rankaisemaan osanotosta somalialaisen talouden tuhoamiseen. Militantit kertovat, että maataloustuotanto on kasvanut alueilla, joita he hallitsevat, mutta tämän väitteen puolueettomaan vahvistamiseen ei ole mitään mahdollisuutta. He syyttävät WFP:tä pilaantuneen ruoan jakamisesta väittäen sen olevan julkinen terveysriski ja WFP:n toiminnan olevan peitettä poliittiselle ohjelmalle.

Onhan se nyt kamala asia, jos sorretulle ja nälkää näkevälle kansalle yritetään toimittaa ruoka-apua hengen pitimiksi. Kovin paljon positiivista al-Shabaab ei ole muutenkaan saanut aikaiseksi ja se selviää silmäilemällä esimerkiksi tänne suuntaan.

Huhtikuussa tosin sattui ihmeekseni tällainen jalo teko, jossa al-Shabaab peräti jakoi takavarikoimaansa ruoka-apua korkeimman omakätisesti 150 perheelle. Nepotismin hengessä olen tosin varma, etteivät avustuksen kohteet olleet kovinkaan sattumanvaraisesti valittuja.

Mahtoivatkohan terroristit kuitenkin ensin tarkistaa, etteivät elintarvikkeet sisällä myrkkyjä? Olen miettinyt, ettei länsimaiden demonisointi voi mennä enää Pohjois-Koreaa pidemmälle, mutta olin kaiketi väärässä. Nyt sitä jo esitetään kansalle sellaista propagandaa, että länsimaisella ruoka-avulla yritettäisiin myrkyttää somaleita.

The Somali Islamists accuse WFP and other aid groups of being "spies" for Western governments.

Kuolkoot nälkään, jos ovat noin idiootteja. Lehmää ei voi opettaa lentämään, eikä kalaa uimaan. Muslimikapinallisia ei voi saada ymmärtämään puhdasta järkipuhetta, saati kansan tosiasiallista etua.

Al-Shabaab on kieltänyt WFP:tä toimimasta Etelä-Somaliassa, jota ryhmä hallitsee.

Ollaan sitten toimimasta. Käy minulle. Kiittämättömyys on maailman palkka. Ei islamistikapinallisia taida saada kuriin muulla tavalla kuin kylvämällä koko tanner täyteen napalmia, mutta sen jälkeen agraaritaloutta tai infrastruktuuria ei ainakaan saada toimimaan. Lisäksi koko islamilaisella maailmalla olisi moisen patenttiratkaisun jälkeen kahta kauheampi motiivi vihata länsimaita.

Kokonaan oma asiansa on se, että jatkuva humanitaarinen apu - kolmannen maailman tulokseton tekohengitys - laittaa mielestäni rajusti kapuloita evoluution rattaisiin. Liikakansoitusongelma ei todellakaan helpotu syytämällä rahaa ja ruokaa tuloksetta ympäri maailmaa. Luonnollinen kehitys hoitaisi ongelman, kun räikeästi yli kunkin alueen ruoantuotantokapasiteetin asustelevat ihmiset nääntyisivät ennen pitkää pois.

Tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen, koska kaikki maailman ihmiset ovat järjettömästä liikakansoittamisesta huolimatta olevinaan niin tärkeitä, että jokainen tulee pitää leivissä vaikka väkisin. Siitäkin huolimatta, että väenpaljoudesta kärsivät paitsi he itse, myös muu luonto ja ilmasto.

Liikakansoittumiseen auttaa ainoastaan joukkotuho ja sen yhteydessä valistuskasvatus terveestä perhekoosta, hygieniasta, tehokkaasta luonnonvarojen hyödyntämisestä, naapurin kunnioittamisesta ja väkivallattomuudesta. Massatuho on ainoa keino, joka mahdollistaa ekosysteemin pelastumisen myös tulevaisuudessa.

Tavallaan al-Shabaab toimii kaikessa järjettömyydessään tämän idean mukaisesti, koska pyrkii estämään tekohengityksen kulkeutumisen ylikansoitetuille alueille, joissa ei ole mahdollisuuttakaan tuottaa ruokaa kaikille sitä tarvitseville paikallisille.

On toki syytä lukea myös hieman taustatietoa Somalian tilanteesta ennen kuin tekee liiaksi johtopäätöksiä.

Somalian tilanne valtiovallan hajoamisen jälkeen ja erityisesti ulkovaltojen väliintulon epäonnistuttua on tarjonnut selkeän tilaisuuden seurata valtiottoman maan kehitystä talous-, poliittisten- ja yhteiskuntateorioiden valossa olosuhteissa, joissa länsivaltojen diplomaattiset ponnistelut ja avustusjärjestöt ovat vain vähän pystyneet vaikuttamaan maan tilanteeseen.

Antropologi Peter D. Little toteaakin, että Somalian tilanne on kumonnut "oletuksen valtion roolista turvallisuuden ja palvelujen ylläpitäjänä". Naomi Klein toteaa teoksessaan Tuhokapitalismin nousu, että kaaoksen olosuhteissa on mahdollisuus muuttaa yhteiskunnallisia oloja tavalla, jotka eivät normaaleissa oloissa onnistu.

Tätä en oikein meinaa ymmärtää. Wikipedia tietolähteenä on aina hieman niin ja näin, mutta tekstin taustalla on kuitenkin antropologian tutkijoiden, niin sanottujen asiantuntijoiden, lausunnot Somalian tilanteesta. Minusta ne voi jättää omaan arvoonsa.

On Somalia toki kehittynytkin viimeisen 20 vuoden kuluessa, valtiohallinnon romahtamisen jälkeen, sillä nyt pienempiäkin alueita on sähkönjakeluverkon piirissä. Ehkä oli jo aikakin. Myös valtiontalous on kuin onkin pikku hiljaa elpynyt.

Antropologit kuvaavat Somalian tämänhetkistä kaaosta "ainutlaatuisena kokeiluna anarkismin toimivuudesta." En kutsuisi tilannetta hyvällä tahdollakaan toimivuudeksi vaan pikemminkin toimimattomuudeksi, koska valtio on totaalisessa sekasorrossa, jossa keskitetyn valtionhallinnon puuttuminen ei ainakaan paranna tilannetta.

Tietenkään tätä kokeilua ei tarvitse kaikessa ainutlaatuisuudessaan nähdä ainoastaan positiivisena vaan pikemminkin siitä saatava johtopäätös on, ettei anarkismi valtiomuotona yksinkertaisesti toimi. Mikäli hommat rullaisivat siellä kansalaisia tyydyttävällä tavalla, ei pakolaisvirta olisi yhtä valtaisa, mitä se tällä hetkellä on.

Ulkovaltojen puuttuminen tilanteeseen on nähdäkseni turhanpäiväistä resurssien ja pahimmassa tapauksessa ihmishenkien hukkaan heittämistä, koska valtiolla itsellään ei ole sen hajanaisuudesta johtuen kollektiivista halua saada asioita reilaan sillä tavalla, että me länsimaiset kapitalistisiat voisimme pitää sitä edes säällisenä.

Eri alueita sitkeästi hallitsevat ja luullakseni kansainvälisten terroristijärjestöjen tukemat kapinallisjoukot viimeistään estävät tehokkaan keskushallinnon järjestämisen. Niin ikään yhtä linjaa vetävää lainvalvontakoneistoa on sula mahdottomuus järjestää.

Somalien perinteistä yhteiskuntamuotoa pidetään anarkistisena; yhteiskuntatieteilijöiden mukaan somalien paimentolainen elämäntapa ajautuu helposti ristiriitoihin paikalleen asettuneen, järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa. Poliittinen liittolaisuus perustuu vahvemmin klaaniin kuin puolueeseen. Tämä tekee keskitetyn hallinnon erittäin vaikeaksi.

Ei, se ei ole erittäin vaikeaa. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Tämä olisi syytä ymmärtää ja myöntää ennen kuin tilanteen eteen käytetään tuhottomasti aikaa, vaivaa sekä rahaa.

Somalipakolaisten asenteen ymmärtää, mikäli lähtöisin on toden totta alueilta, jossa jokapäiväinen selviäminen vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä, kuten väkivaltaa ja ryöstelyä. Tästäkin huolimatta yksilöt, jotka toimivat uudessa asuinmaassaan samalla tavalla runsaskätisestä sosiaaliturvasta huolimatta, tulee karkottaa takaisin tuonne sivistyksen kehtoon, jossa anarkismi toimii, karavaanit kulkee ja koirat haukkuu.

Kaikenkaikkiaan katson, että humanitaarisesta avusta on muotoutunut maailmanlaajuinen, uskomattoman kokoisia rahasummia pyörittävä ja sen toimijoille varsin kannattava bisnes. Kansainvälisten miljardibudjetilla toimivien avustusjärjestöjen toiminta lakkaisi, mikäli oikeisiin ongelmiin puututtaisiin ja rahahanoja käännettäisiin soukeammalle. Tänä vuonna seitsemän EU-maata, Suomi mukaan luettuna, kasvattivatkin kehitysapubudjettiaan samalla, kun Itävalta ja muut kutistivat sitä reilusti. Olisimmepa me yhtä viisaita kuin itävaltalaiset.

Suomihan se antaa kehitysapua jopa Kiinalle ja Intialle, joissa on se noin miljardi asukasta per valtio. Suomen kehitysapupolitiikan erityispiirteisiin taitaa kuulua se, että kun apua ryhdytään antamaan, ei sitä ymmärretä lopettaa, vaikka kohdemaan tila muuttuisi kuinka ja oma talous alkaisi olla kuralla. Minun logiikkaa ja ymmärrystä vastaan sotii se, että kehitysapua annetaan lainarahasta, josta valtiomme maksaa tulevaisuudessa korkoja itse lyhennysten lisäksi.

Oikeasti, Suomi on hyvin pieni maa, jopa pienempi kuin usea kaupunki muilla mailla vierahilla. On kohtuutonta, että suomalaisten veronmaksajien harteille ollaan sälyttämässä koko maailman pelastamista maagisen syyllisyydentunnon verholla. Valtionhallinnolta tuntuu olevan suomalaisen arki täysin hukassa. Valtion perustehtävä on huolehtia omista kansalaisistaan ja taata omille kansalaisille turvallinen elinympäristö.